Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Selossea Sinnessä

Bistro Sinne Porvoossa tarjosi itsenäisyyspäivän aattona upeat puitteet ainutlaatuiselle samppanjaillalle. Päätarkoituksena oli Jacques Selossen tarhaviinien koko täyden sikspäkin pruuvaaminen, mutta nautinnon kohteena oli myös muuta Selossea sekä ennen kaikkea täysimittainen illallinen, jonka kanssa juotiin vielä muitakin kuin Champagnen ykköskulttiviljelijän viinejä. Lyhyesti tiivistettynä illan viineistä huono ei ollut yksikään, eikä ruoka kalvennut yhtään miltei hengästyttävän hienojen juomien rinnalla. Tapaamme taatusti uudestaan, sekä Sinne että Selosse!






Selossea Sinnessä: ensimmäinen erä

Jacques Selosse Initial Ennen kuin varsinaisia aarteita aletaan kantaa pöytään, asetetaan illan askelmerkit kohdalleen Selossen perusviinillä eli Initialilla. Tämän pullon korkki on on vaihdettu 13/5/2011, viini on siis pyöreästi vuoden vanhempaa kuin parisen kuukautta sitten maistettu pullollinen. Tuoksussa on yrttejä, inkivääriä ja voita - selossemaiset oksidatiiviset piirteet ovat lisänä läsnä vain hyvin kevyinä. Maku on raikkaan omenainen, sen rinnalla on sitruunan kuorta ja kevyt tammen sävy. Kokonaisuus on melko kirpeä ja hapokas, tämä tuntuu hiukan kevyemmältä kuin vuoden 2012 versio, eikä tasapaino ole ainakaan tällä hetkellä aivan yhtä hyvä. 91
Jacques Selosse Les Chantereines (Avize)


Tämä Selossen kotikylän, Avizen, viini on yhdessä Cramantin Chemin de Châlonsin kanssa lieux dits -kuusikon harvinaisin - minimaalinen tuotantomäärä on lähteestä riippuen 600 pullon tai yhden "tynnyrillisen" luokkaa per vuosi. Korkki on vaihdettu 9/5/2012, joka vuosikerraksi käännetty…

Selossea Sinnessä: punaiset

Jacques Selosse La Côte Faron (Aÿ) Tämän pullon korkki on vaihdettu 21/2/2011, kyseessä on siis ex-Contrasten vuotta nuorempi painos verrattuna reilu vuosi sitten maistamaani - tästä huolimatta viinin kaikki säväyttävät ominaisuudet ovat suurin piirtein ennallaan. Sävykkäässä tuoksussa on ainakin kanelia, vaniljapullaa, appelsiinia ja mangoa. Maku on todella runsas ja kypsän hedelmäisyyden täyttämä: punaista omenaa ja luumua verhottuna täyteläiseen hunajaisuuteen ja säestettynä sopivan tuhdilla hapokkuudella, joka saattelee hienosti pitkää jälkimakua. Minusta tämä viini on aivan kypsä juotavaksi - potentiaali on tässä ja nyt! Kirkkaamman hedelmäinen, mutta ei ehkä aivan niin persoonallinen kuin viime kerralla. 95
Jacques Selosse Sous le Mont (Mareuil-sur-Aÿ)


Sous le Mont -palsta sijaitsee Mareuil-sur-Aÿ:n kylässä samalla kukkulalla Philipponnatin kuuluisan Clos des Goisses -palstan kanssa. Tämä on siis Selossen palstaviinikuusikon ainoa luokitukseltaan premier cru -tasoisen kylän viin…

Selossea Sinnessä: tuoreet vuosikerrat haastajan seurassa

Jacques Selosse Millésime 2002


Vuosikertaa 2002 on tehty maltilliset 3600 pulloa, eli mistään tusinatavarasta ei ole Selossen vuosikertaviinienkään kohdalla kysymys; nyt korkatun pullollisen korkki on vaihdettu 23/2/2012. Tämän tuoksu on suhteellisen voimakas, ja siinä on ananasta, päärynää, tuoretta hunajamelonia, inkivääriä sekä vaniljaa siloiteltuna ja raikasta hedelmäisyyttä kauniisti säestävänä komponenttina. 
Suussa tuntuu selvä limen kirpeys, mutta toki myös ananas ja punainen omena ovat sen rinnalla vähintään tasavahvoina elementteinä. Lämmetessä mukaan makuun tulee myös keltaista luumua, hentoa hunajaisuutta sekä tammen tuntua kevyen vaniljaisen vivahteen muodossa; lisäksi sävyiltään yllättävän punainen jälkimaku kantaa viiniä pitkään suussa. Minusta tämä on ikäisekseen jo nyt suhteellisen hyvin juotavissa, mutta tietynlainen yksiulotteisuus erityisesti maussa kertoo nuoruudesta ja toisaalta myös kypsytyspotentiaalista. Tästä tulee vuosien saatossa mitä luultavimmin häikäise…

Selossea Sinnessä: jälkkärit

Kracher Trockenbeerenauslese No. 7 Rosenmuskateller Nouvelle Vague 2009


Tämän tuoksussa on persikkaa, hillottua mansikkaa, papaijaa ja banaania - kokonaisuus on suorastaan yltäkylläisen runsas. Maussa on sokeroituja vadelmia, persikkaa ja hunajaa; jälkimaussa tuntuu vielä hennon petrolinen ja kevyesti mausteinen häivähdys. Jäännössokeria on tässä peräti 227 g/l, ja erityisesti siihen nähden viini on minusta hämmästyttävän tyylikäs: runsas ja puhdas hedelmäisyys pitää sokerisen makeuden hienosti aisoissa. Tätä voisi mielellään juoda joskus toistekin. 93

Romate Old & Plus Pedro Ximénez


Tämä sherry sopi ihan mainiosti tuhdin suklaisen jälkiruuan kanssa ja oli sinänsä hauska maistaa, tämän tyyppisiä viinejä kun en omin päin oikeastaan koskaan juo. Makean, rusinakeittomaisen juoman tyyli ei tosiaan ole omaan makuuni, enkä tällaista osaa oikein arvioidakaan - epäilemättä silti laatutuote omassa kategoriassaan.
Jacques Selosse Il Était une Fois


Illan viimeisenä pullona avattiin todelline…

Vuoden pimeimmän lauantain loppukevennykset

Taittinger Millésimé 2005


Tämän tuoksussa on lämmintä paahteisuutta, herukanlehtiä sekä limeä, pieni pähkinäinen sävy tulee vielä mukaan viinin lämmetessä. Maku on kirpeähkö ja siitä erottuu alkuun lähinnä limen ja sitruunan aromit. Hapokkuus on kuitenkin samalla varsin hyvää ja vihreän omenan sävyttämä jälkimaku tuntuu jopa yllättävän pitkältä. Tämä viini on vielä kovin nuori ja kirpeä, mutta hapokkuus lupaa ihan hyvää - enemmän potentiaalia kuin nautittavuutta juuri nyt. 87
Chartogne-Taillet Cuvée Sainte-Anne


Vaikka tämä viini on takaetiketin mukaisesti sekoitus vuosilta 2007 ja 2008, on tämän tuoksussa silti Taittingeria enemmän kypsyyden tuntua: vähän melonia, punaista omenaa sekä häivähdys toffeeta kuitenkin melko neutraalina ja vähän vaimeana kokonaisuutena. Maku on kevyen omenainen, lisänä siinä on sitruunan kuoren kirpeyttä sekä kohtuullinen hapokkuus. Yleisvaikutelma on silti sitruunavesimäinen ja vähän laimea, eli hedelmäisyyttä saisi olla enemmän. Tämä tuntuu vuosiinsa nähd…

Bollinger La Grande Année 2002

Tämän viinin edellisestä maistamisesta ehti kulua yli kaksi vuotta, joten nyt tuntui ihan ajankohtaiselta vapauttaa korkistaan yksi pullo varastossa lojuvasta kuuden leilin laatikollisesta. Vaikka tässä viinissä onkin reilu annos myös chardonnayta, erottuu viinin värissä lasiin kaadettaessa silti häivähdys punertavaa sävyä. Tuoksussa on mukavan selväpiirteisesti erottuvina punaista omenaa, tummaa nugaata ja jonkin verran paahteisuutta sekä vähän pähkinäistä sävyä.
Maku on runsas, suuntäyttävä ja puhtaan hedelmäinen. Omena, jo hiukan kypsynyt mango ja jopa hento banaanin sävy taittuvat sitruunaiseen ja kevyesti kirpeään suuntaan vasta jälkimaun myötä. Se on jo nyt lupauksia herättävän pitkä, vaikkakaan kirpeys ei tästä vielä pehmene ilmaantumisen ja lasissa vietetyn ajankaan kanssa. Paljon potentiaalia tuleville vuosille, mutta hyvää (ja melkein enemmän pisteitä) jo nyt - tämä ei tuntunut enää ollenkaan niin tiukalta kuin edellisellä kerralla. 92

Krug 1996

Tässäpä samppanja joka ei erityisesti esittelyjä kaipaa: legendaarinen viini nyt jo miltei legendana arvostetulta vuodelta. Omasta kellarista näitä löytyy ainakin toistaiseksi vain pari pullollista, joten siksi olikin mukava nauttia tätä ravintolassa istuen. Kyseessä oli kaiken lisäksi itselleni vasta aivan ensimmäinen kerta tämän viinin seurassa.

Supervuosikerran Krug ei ole tuoksultaan erityisen voimakas varsinkaan aluksi: voimakkain aromi on sitruuna, jonka lisänä on hieman paahtovanukkaan sävyä. Viinin avautuessa sitruunaisuus jää enemmän taka-alalle, ja tilalle tulee omenan ja toffeen sävyt sekä tammikypsytyksen tuoma vaniljainen vire. Pari kolme tuntiakaan eivät saa tuoksua merkittävästi voimistumaan, eli kaikkiaan se on koviin odotuksiin nähden aavistuksen vaimea.

Viinin maistaminen sykähdyttää tuoksun arviointia enemmän: tässä viinissä on todella roteva ja runsas hedelmäisyys, jonka keskeiset elementit ovat mehukas sitruuna ja maukkaat punaiset omenat. Lisänä on vielä raparpe…

Agrapart Minéral 2005

Agrapart on Selossen jalanjäljissä kulkeva, lyhyessä ajassa huomattavasti profiiliaan nostanut viljelijä-tuottaja. Mikä mielenkiintoisinta, kotikylä on juuri sama kuin legendalla itsellään eli Avize, ja viljely- sekä viinintekometodit ovat juuri vastaavalla tavalla biodynaamisia ja käsityövaltaisia. Minéral on  Cramantin ja Avizen chardonnayn sekoituksena Agrapartin valikoiman kenties "tavallisin" vuosikertaviini. Dosage on nyt nautitussa viinissä extra brut -kategoriassa eli 5 g/l ja korkinvaihto on tehty 3/2012. Persoonallisena yksityiskohtana viinissä on kyllä aito vuosikertamerkintä, mutta julkisivun sijaan se on vaatimattomasti näkyvissä ainoastaan takaetiketissä. 

Tyylipuhtaassa tuoksussa on päärynää ja hennosti vaniljaa. Mukana on myös kukkeita ruusunlehtien ja jasmiinin sävyjä sekä hyvän vaalean leivän aromi. Maussa on omenaa ja sitruunankuorta, sekä tässäkin kevyt vaniljainen vivahde. Jälkimaussa on varsin tuhdin hapokkuuden lisänä hiukan kirpeyttä sekä makeahko kook…

Roederer Cristal 1985

Tuoksu tässä Cristalissa on varsinkin aluksi runsaan paahteinen, ja tätä sävymaailmaa vielä monipuolistaa kevyesti kermainen kahvin aromi. Mukana on myös praliinia mantelin sävyttämänä, sekä aprikoosin mieleen tuova hedelmäinen komponentti. Kokonaisuudessaan tuoksu on varsinkin ensimmäisestä lasillisesta arvioituna varsin mukava ja sävyiltään melko monipuolinen.

Maku on hennosti makea ja hunajainen, raikkaimmillaan siinä on lisänä on myös appelsiinia ja sitruunaa. Hapokkuus on terävähköä ja jälkimaku on suhteellisen pitkä. Hedelmäisyys on kuitenkin kaikkiaan melko ohutta ja kuivuneen oloista, ja tämä piirre vain korostuu viinin saadessa enemmän ilmaa. Samalla hapokkuus toisaalta alkaa dominoida makua yhä enemmän.

Pullo oli kuljetuksen aikana vuotanut hieman, vaikka viinin väri näyttikin ikäisekseen ihan hyvältä. Kuiva korkki murtui avatessa kahtia ja poistui vain pienen pihauksen saattamana; kuplia oli laseihinkin kaadettuna jäljellä vielä hieman, mutta ikäisekseen toki vähänlaisesti…

Pari maistettua vakioroséeta: keskinkertaista ja hyvää

Billecart-Salmon Rosé Billen vakiorosé pyöreässä pullossaan on kai jonkinmoinen klassikko kategoriassaan: tämä päätyi kokeiluun, koska en mokomaa ollut aiemmin maistanut, ja koska punavalkoisen ruotsinlaivan tästä pyytämä hinta tuntui uteliaalle mielelle etäisesti siedettävältä muutamaa viikkoa aiemmin.
Viinin väri on kauniin vaaleanpunainen ja siten vakioroséeksi juuri kohdallaan. Tuoksussa on hapokkaan omenan sävyä sekä vadelmaa, banaania ja hennosti paahdetta. Maku on hennosti marjainen mansikan, puolukan ja kirsikan sävyttämänä. Tyylillisesti kevyehkössä paletissa on mukana myös sitruunankuorta: jälkimaku on aika kirpeä ja siinä tuntuu valitettavasti jonkin verran lähinnä rypäleitten kiviin yhdistämääni katkeruutta. 
Kyllähän tätä nyt lipittelee, mutta kokonaisuus on neutraali ja persoonaton - kaikkiaan aika yhdentekevä ja vähän turhan nuori viini siis. Vuoden parin kypsyttäminen tekisi tälle epäilemättä hyvää, mutta tuskin mitään ihmeitä saisi silläkään aikaan. Näin yhden pullon…

Savart vs. Selosse

Sunnuntai-illan minipruuvissa laitettiin vastakkain viljelijäsamppanjoiden elävän legendan, Selossen, perussekoitus ja Ecueilin kylän nousevan tähden, Savartin, tuore huippuvuoden huippuviini.

Jacques Selosse Initial Korkinvaihdon ajankohdaksi on tässä pullossa merkitty heinäkuu 2012, viini on kolmen perättäisen vuosikerran sekoitus ja sitä kypsytetään vähintään 3 vuotta - tämä lienee siis hyvinkin jostain vuosikerran 2008 ympäriltä. Tuoksu on selossemaisen runsas ja siinä on ananasta, toffeeta, kanelia, jasmiininkukkia sekä vähän voitakin.
Maussa on lämmintä sitruunaa, runsasta omenaa, yrttisyyttä, sekä tuoksua seuraillen pyöreän mehukasta ananasta. Lämmetessään viini pyöristyy vielä lisää: hienointa tässä viinissä on ilman muuta ikään nähden voimakkaat, tunnistettavan selossemaiset sävyt ja suussa juuri sopivalta tuntuva, hienon tasapainoinen hapokkuus. Selosse on, kuten tuttua, lähes aina huomattavan hyvää ja nuorenakin nautittavaa jo näin lähtötasollaan. 92 
Savart Dame de Coeur 2…

Charles Heidsieck Mis en Cave en 1996

85-tastingin huipentaneen kaksikon aiheuttamien henkisten maininkien tasaantuessa sain vielä maistaa Charles Heidsieckin edesmennyttä Mis en Cavea: viini on pohjimmiltaan talon tunnetusti huippulaadukas NV-samppanja, jonka kellaroinnin aloitusvuosi on kuluttajalle lisäetiketin avulla erikseen ilmoitettu. Käytännössä viini on siis edellisen vuoden, eli tässä tapauksessa 1995:n, satoa enemmän tai vähemmän runsaalla reserve-viinilisäyksellä terästettynä. Hauskana kuriositeettina todettakoon, että olen maistanut viinin suhteellisen tuoreena tapauksena joskus alun toistakymmentä vuotta sitten.

Tuoksussa on hentoa herkkusienimäisyyttä, leipätaikinaa, kypsän omenan tyylistä keltaista hedelmää sekä toisaalta vähän vihreämpää herukkaisuuttakin. Maku on melko runsas ja varsin makean hedelmäinen - niin, että se tuntuu jopa hiukan peittävän nyansseja alleen. Sävyinä erottuu silti helposti ainakin kypsää omenaa, keltaista luumua ja vähän ananasta. Hapokkuus on yhä hyvää ja jälkimaku sekin on koht…

85-tasting: statisti-Krug, huippu-Krug ja mieletön Bollinger

Krug 1985 Tämä viini tuntuu vielä melko kylmänä aluksi todella vaisulta - niinkuin tässä ei olisi melkein ollenkaan tuoksua. Vähitellen jotain sävyjäkin löytyy: siiderimäiseltä tuntuvaa hentoa omenaa, vähän mausteisuutta ja ripaus paahdetta, sekä lopulta myös jonkin verran vaniljaa.

Maku on melko hapokas, lähinnä sitruunan ja omenan hallitsema: lisänä on vähän briossia ja kevyttä pähkinäisyyttä. Hedelmäisyys on ihan hyvää ja samoin hapokkuuskin - silti kokonaisuus on varsinkin tuoksun suhteen hiukan mitäänsanomaton, vaikka seura viereisissä laseissa onkin toki superkova. Jälleen Krug paranee selvästi lasissa, joten esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tämä voi mahdollisesti olla vaikka kuinka hyvää. Vuosikerta-Krugiksi ainakin tämän esityksen perusteella kuitenkin vaatimaton viini. 92

Krug Clos du Mesnil 1985 Myös Krugin huippupullote on ainakin tuoksultaan aluksi ihan vähän ujon oloinen, mutta virkistyy nopeasti, ja siitä eteenpäin tätä viiniä onkin todella vaikea vastustaa. Nenän täy…

85-tasting: hyvää ja vielä parempaa

Laurent-Perrier Grand Siècle 1985 Tämän viinin tuoksusta ei eleganssia tai kaunista monimuotoisuutta puutu: akaasiahunajaa, karambolaa, keväisiä kukkia, tuoreita aprikooseja, keltaisia luumuja, lakritsia, saaristolaisleipääkin. Sävyjä löytyy joka kerralla lisää eikä niitä tarvitse hakemalla hakea - tässä mielessä viini muistuttaa aika tavalla Gossetin huikean hienoa Celebris bdb:ia. 
Maku on hieno sikermä trooppisia hedelmiä: mangoa, papaijaa ja ananasta. Hedelmävetoinen kokonaisuus on puhdaspiirteinen ja sileä, vaikka toki tästä löytyy myös sitruunainen, kirpeämpi komponentti, vähän tähtianista muistuttavaa mausteisuutta ja vieläpä pientä pähkinäisyyttäkin. Hapokkuus on helposti juotavaksi pyöristynyttä. Erityisesti tuoksultaan todella upea viini! 96

Veuve Clicquot La Grande Dame 1985 Pinot-voittoisen Grande Damen väri on ikään nähden hyvin tumma ja viinissä on enää vain vähän kuplia tallella. Tuoksusta löytyy kivoja kypsän viinin aromeja: mantelipikkuleipiä, herkkutattia, voita ja …

85-tasting: ensimmäiset tunnelmankohottajat

Pääsin kirpeän syksyisenä perjantai-iltana vieraaksi maistelemaan hienon samppanjavuoden parhaita paloja. Odotukset olivat ajoissa tiedossa olleen viinilistan myötä lähes kattoon ladatut - jo tyhjentyneistä pulloista otettu huonohko yhteiskuva kuvannee niitä paremmin kuin tuhat turhaa sanaa:


Krug Grande Cuvée Alkulämmittelyksi saatiin valkoetikettistä Krugin Grande Cuvéeta (pohjavuosikerta lienee 80-luvulta), jollaista olen maistanut kerran aikaisemmin. Sinänsä tutusta viinistä oli sokkona yllättävän vaikea saada otetta, varsinkin kun isäntä esitteli juoman "vaatimattomana alkumaljana". Viinin identiteetin paljastuttua palaset toki loksahtivat kohdalleen: sherrysävyjen myötä päässä viivähtänyt krugmainen ajatus tuli mieleen hyvästä syystä.
Tuoksussa on kypsää karamellia, melko paljon paahteisuutta sekä oikein mukava, lähinnä herkkutatin mieleen tuova sienisävy. Kokonaisuuden viimeistelevät hennot hedelmäsävyt ovat jonkin verran oksidoituneen oloisia. Mehukkaassa maussa on ru…

Comtes-pruuvi: tilastot

Comtes-vertikaalipruuvin oma top-3 oli kuvan ja edeltäneiden kirjoitusten mukaisesti 1976 (98), 1979 (97) ja 1996 (96). 1982 (95)ei ollut kaukana pronssipaikasta, ja sen takana tuli tiiviissä rykelmässä monta hienoa viiniä. Kymmenen viinejä pisteyttäneen pruuvarin konsensusmielipiteellä viisi parasta viiniä keskiarvopisteineen olivat seuraavat: 1976 (96,80); 1973 (94,70); 1979 (94,50); 1996 (94,30) ja 1982 (93,0). Heikoimmiksi arvioidut ja samalla kaikki 90 keskiarvopisteen alle jääneet taas olivat: 1969 (87,40); 1989 (88,10); 1995 (89,10); 1990 (89,10) ja 1964 (89,70) - kirjurille kiitos tilastoinnin mahdollistaneesta huolellisesta kirjanpidosta.

Comtes-pruuvi: illan viimeinen

Henriot 1985 magnum Illan Comtes-urakoinnin päätökseksi kaiveltiin vielä ylläripullona esille Henriotin perusvuosikertaa tyylikkäästä magnumista. Vaikka pullo oli viime etapin kuljetuksessa vuotanut aavistuksen ja sen korkki antautui vasta kahdessa palassa, oli sisältö kuitenkin kaikin puolin kunnossa. Loppuillan heikoista muistiinpanoista löytyi vielä seuraavaa: Tuoksussa on vähän herkkutattia ja paahdettua karamellia, mutta yhtä lailla myös nuorta herukkaisuutta. Maussa korostuvat lime, sitruuna ja herukoiden melko vihreät sävyt - hedelmä ei ole vielä alkuunkaan kypsää, vaan tuhti hapokkuus dominoi sinänsä tyylikästä suutuntumaa. Tätä olisi kannattanut säästellä vielä kymmenen vuotta kellarissa, vaikka viinin juotavuus oli Henriotille tuttuun tapaan mainio näinkin. 91

Comtes-pruuvi: ikä alkaa jo painaa

1971 Tämä pullo vaikuttaa nestepintaansa myöden erittäin hyväkuntoiselta, joten ei tunnu yhtään yllättävältä, että kuplia on yhä hiukan jäljellä. Tuoksu on kaikin puolin siisti ja selkeäarominen: hennon kirpeää sitruunaa, sokerihernettä ja vaniljavanukasta. Maussa on melko monipuolinen valikoima erilaisia sävyjä: appelsiinia, ananasta, hillomaista punaista omenaa ja nokkosta. Hapokkuutta on mukavasti, eli tässä viinissä on yhä hienosti eloa. Ei ole kuitenkaan yhtä runsas tai tyylikäs kuin 70-luvun nuoremmat viinit - omat pisteeni taisivat tämän osalta tosin olla pruuvarien mielipiteistä aivan nuivimmasta päästä. 92
1969 Viinin väri on odotuksia latistavasti jo avaamattomasta pullosta arvioituna varsin tumma, joten ilmestys on lasiin kaadettuna aika odotetun eloton. Tuoksu on melko mitäänsanomaton, lähinnä sherryä muistuttava pienen mausteisuuden ripauksen säestämänä. Maussa on siinäkin lähinnä kuivaa sherryä ja sen rinnalla vähän hunajaa. Hapokkuutta tässä on edelleen, mutta valitetta…

Comtes-pruuvi: huikea kolmikko

1979 Tässä viinissä on kivasti kuplia ja väri on ikään nähden vaaleahko. Tuoksu on moniulotteinen sekä samalla todella tiivis ja intensiivinen: orkideaa, ananasta, aprikoosia, hedelmätoffeeta ja suklaista briossia. Kristallinkirkkaassa maussa on kypsää vihreää omenaa, kypsää sitruunaa ja paljon paljon persikkaa. Suutuntuma on silkkinen ja hapot ovat niin tiiviit ja tyylikkäät, että tätä kelpaisi kyllä kypsytellä vielä vuosia eteenkinpäin. Klassisen vuoden superhieno viini josta voi jopa tulla vieläkin parempi - toivottavasti ysikutosesta kehittyy aikanaan jotain tällaista. 97
1976 Tämän viinin osalle oli sen legendaarisen maineen vuoksi ladattu kenties kaikista pruuvin viineistä suurimmat odotukset. Siksi avaustunnelma oli harras mutta jännityksestä sähköinen - aina siihen asti, kunnes korkki kaikeksi onneksi poistui pirteän pihahduksen saattelemana. Kuplia näkyi vielä vähän, ja viini vaikutti ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella olevan muutenkin kaikin puolin kunnossa.
Tuoksu on tä…

Comtes-pruuvi: usko palaa kun 80-luku iskee takaisin

1985 Kasivitonen tuoksuu uhmakkaasti ananakselle ja vihreälle omenalle - ihan kuin se esittäisi olevansa 10-15 vuotta nuorempi. Muut nyanssit ovat vähän kypsempiä, ainakin nugaan ja sitruunan sekä karambolan kirpeän hienostuneet, vähän mausteiset sävyt. Maussa on runsasta vihreää omenaisuutta, mutta myös aprikoosia sekä jälkimaussa maitokahvia. Nuorekkuudesta kielii myös tyylikäs mutta tiukahko hapokkuus, joka jopa hiukan peittää hedelmäsävyjen runsaimpia muotoja alleen. Tässä on yhä kypsytyspotentiaalia, jos vain hedelmäisyys kestää odotella happojen tasaantumista. Pidin kyllä kovasti tämän viinin persoonallisesta tyylikkyydestä juuri tällaisenaan. 94
1982 Tämä viini tuntuu heti alusta lähtien edellistä pyöreämmältä ja runsaammalta. Tuoksun voimakas omenasävy on jo selvästi kypsä, sen rinnalta löytyy crème brûléeta sekä hunajaa, josta erottuu myös hento kirpeämpi sävy. Maussa on hieman hyvää sauternesia muistuttavasti yltäkylläistä hunajaa, persikkaa, sitruunaa ja cantaloupemelonia. …

Comtes-vertikaali: pettymysten trilogia

1990 Kolmikon muihin viineihin verrattuna tämän viinin väri on huomiotaherättävän tumma. Tuoksussa on jo ylikypsäksi taittuvaa omenaa, kypsää sitruunaa, nugaata ja myös vähän sherrymäistä sävyä. Maku on tämänikäiseksi Comtesiksi raskas: kaneliomenaa, ananasta, vähän savua - sherry on lisänä läsnä tässäkin. Viinin hapokkuus tuntuu toisaalta niin kovalta ja runsaalta, että täysin kypsä hedelmäisyys jää pahasti sen jalkoihin. Tämä pohjimmiltaan mukavan oloinen mutta jonkin verran oksidoitunut viini vaikuttaa jo olevan alamäen puolella. Pruuvissa kuullun kommentin mukaan pullossa ei välttämättä ollut viinin tummasta väristä huolimatta sinänsä vikaa, vaan -90 Comtes on kuulemma ollut aiemminkin vastaavanlainen. Joka tapauksessa suuri pettymys - ristiriitaisia mielipiteitä herättävä vuosikerta näyttää tässä nurjia puoliaan parin kesällä maistetun vahvan esimerkin vastapainoksi. 91
1989Siinä missä -90 erottuu joukosta väriltään selvästi tummimpana, on -89 ikäänsä nähden jopa huomiota herätt…

Comtes-vertikaali: keskellä kaunista 90-lukua

1998 Viehättävä on hyvä sana kuvaamaan tämän viinin tuoksua, jossa on mukavaa eksoottista mausteisuutta: korianteria, orkideaa, appelsiinia ja vähän paahteisuutta. Maku on melko nuoren oloinen limen ja sitruunan sävyineen - tässä mielessä viini muistuttaa melko paljon -04:sta. Viinin hiukan lämmetessä erottuu kuitenkin myös hieno hunajainen sävy. Hapokkuus on kepeää ja hiukan kirpeää, eikä jälkimaun pituuskaan pärjää vertailussa viereisessä lasissa ärjyvään ysikutoseen. Tuoksu on tämän viinin parasta antia, eikä kokonaisuuskaan ole erityisesti vuosi huomioon ottaen ollenkaan hassumpi. 93
1996 Ysikutosen tuoksu säväyttää heti ensimmäisessä nuuhkaisussa. Aromikirjastosta löytyy esimerkiksi piikiveä, tilliä, paahdettua hasselpähkinää, sitruunaruohoa ja jo vähän kahviakin. Sävyt ovat kauniita ja monipuolisia, vaikka ne eivät ehkä runsaudeltaan olekaan vielä täyteen loistoonsa kypsyneet. Maun suhteen runsautta ja hedelmäisyyttä on sen sijaan jo nyt aivan riittämiin: makeaa ananasta, mango…

Comtes-vertikaali: alkulämmittely

Nämä uusimmat kreivit maistettiin parina ja kaikki seuraavat kolmen viinin trioissa.

2004 Comtesin uusimman vuosikerran tuoksu on varsin nuorekas: limen kuorta, herukanlehtiä ja jopa vähän yllättävänä kypsänä häivähdyksenä hentoa herkkusienen aromia. Maussa on tyypillisiä tuoreen bdb:n vielä kypsymättömiä sävyjä kuten ananasta, vihreää omenaa, limeä ja sitruunaa. Tässä on myös ihan kivaa mineraalisuutta ja kokonaisuus on keveän elegantti, vaikka hapokkuus onkin vielä kulmikasta. 91
2002 Tämän tuoksu on sulkeutunut nollaneloseen verrattuna, vaikka ihan vähän kypsyyden tuntua onkin jo havaittavissa. Paahteisuutta on vähän, ja sen ohesta löytyy saksanpähkinää, minttua sekä pientä kermaisuutta. Maun omena ja ananas tuntuvat samoin jo hiukan kypsyneiltä, niiden ohella on myös mukavan hienostunut vaniljakastikkeen sävy. Tässä viinissä on ikäisekseen hienosti runsautta ja painoa - hapokkuus ei ole kovin jykevää mutta hedelmäisyys on. Tämä on suussa paljon tasapainoisempi kuin -04 ja tästä tu…

Taittinger Comtes de Champagne -vertikaalipruuvi

Oli hieno lauantai-ilta - kiitos kaikille, jotka auttoivat näiden pullollisten tyhjentämisessä. Viineistä lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Tyyntä myrskyn edellä

Pari viikkoa on vierähtänyt ja pari uutta samppanjaa tullut maistettua, hyvällä mutta vaihteeksi vähän tavanomaisemmalla linjalla. Ensi viikonlopulle onkin sitten tiedossa jotain aivan arkilipittelystä poikkeavaa - palaan siihen tekstin muodossa aikanaan.
Diebolt-Vallois Blanc de Blancs magnum

Tämän tuoksussa on omenaa, sitruunaa ja hentoa kukkaissävyä. Kermaisuus pyöristää ja mineraalisuus ryhdittää mukavan omenaista makua. Siistin kokonaisuuden viimeistelee bdb:n tyylikkyys ja vakiosamppanjaksi hyvä hapokkuus. Tätä nautittiin merkkipäiväjuhlien kunniaksi magnumista - samppanjan nauttiminen isosta leilistä on aina yhtä juhlallista ja mikä parasta, sisältö useimmiten vastaavaan normipulloon verrattuna parempaa. 87
De Sousa Cuvée 3A

De Sousa on viljelijä-tuottaja Avizesta, jonka viinien on verrattu kulkevan Selossen viitoittamaa tietä - jälkeläisyyden huomaa paitsi kenties laadusta, myös viinien hintakehityksestä. Mistään aivan eilen syttyneestä tähdestä ei siis enää ole kysymys. De So…

Alfred Gratien Cuvée Paradis 2006

Alfred Gratienin samppanjatalo tunnetaan viinipiireissä ainakin perinteisistä, monin osin käsityönä tapahtuvista viininvalmistusmenetelmistä ja laatutaloksi melko runsaasta pinot meunierin käytöstä. Kaikki viinit käytetään tammessa, mutta toisaalta jykevän hapokkuuden takaa malolaktisen käymisen estäminen samoin kaikkien viinien osalta. Kaikkien näiden seikkojen vuoksi Gratienin viinejä on tyylillisesti ja jopa laadullisesti verrattu ei enempää eikä vähempää kuin itsensä Krugin samppanjoihin.

Cuvée Paradis on Gratienin chardonnay-voittoinen valkoinen prestige-cuvée, jonka osalta meunierin vähäisestäkin käytöstä ollaan ilmeisesti kokonaan luopumassa, ja joka, harmittavaa kyllä, ainakin toistaiseksi tehdään ilman vuosikertamerkintää. Viini lienee kuitenkin tosiasiassa aina yhden vuoden tuotos kerrallaan, ja tämän vahvistaa pullolliseni korkkikin, kun sitä ensimmäisen lasillisen hörpittyäni tutkailen: siinä on merkintä "vintage 2006"!

Viljelijäviinien osalta on toki tuttua, et…

Domaine Charles Audoin Marsannay Clos de Jeu 2005

Kuplivan lomaviikon päätteeksi kaivelin vaihtelun vuoksi kaapin perukoilta pullollisen tätä kylätasoista punaista Bourgognea, olin näemmä juonut toisen kahdesta pullostani alkuvuodesta 2009. Silloin viini oli kovin kireä ja yksiulotteisen marjainen, joten tämä jälkimmäinen jäi toiveikkaasti odottamaan parempia aikoja, ihme kyllä sai olla korkin kanssa koskemattomana näinkin pitkään.

Nyt kyseessä on juotavuudeltaan aivan toisenlainen viini kuin runsas neljä vuotta aiemmin. Tämän tuoksussa on mukavasti kypsää kirsikkaa, boysenmarjaa sekä pieni vaniljainen tammen tuntu. Lämmin alkoholisuus tuntuu nenässä vain aavistuksenomaisesti. Maussa on miellyttävää marjaisuutta, lähinnä karpaloa ja jälkimaussa mansikkaa. Hapokkuus ei ole enää kireää, vaan on nyt tasaantunut kivasti kokonaisuutta myötäileväksi - tämä viini on hyvin nautittavissa nyt ja varmasti muutaman vuoden tästä eteenpäin. 88

Mahtava samppanjailta

Torstai-illaksi kasattiin risteilemisen jatkoksi neljän samppanjan pruuvi, kaksi ensimmäistä viiniä kaivelin omista kätköistäni, kaksi jälkimmäistä taas tarjoiltiin minulle täysin sokkona. Upeita viinejä hyvässä seurassa jälleen kerran!

Deutz 1995


Tämän viinin tuoksu tuntuu alkuun vähän sekavalta ja karkealta, mutta tasaantuu ja asettuu lopulta ihan nätisti viinin ilmaantuessa. Aluksi herkkusienen sävyt dominoivat ja niiden rinnalla on ensiksi jopa ylikypsän tuntuista omenaista hedelmäisyyttä, sekä vihannessävyjä kuten parsaa ja kukkakaalia. Paahteisuutta on ihan mukavasti, mutta tuoksu on kokonaisuutena kevyempi ja yksinkertaisempi kuin muissa pruuvin viineissä. Maussa on ananasta, omenaa ja tuoretta banaania jo aika kivaksi kypsyneessä kokonaisuudessa, johon luonnollisesti kuuluu myös hyvä hapokkuus. Tämä jäi omassa arviossani kuitenkin pruuvin selkeäksi hännänhuipuksi, joka ei niinkään johtunut Deutzin vuosikertaviinin heikkoudesta vaan muiden viinien kertakaikkisesta hienoudesta.

Laivalla maistettua

Lyhyellä päiväristeilyllä Siljalla tuli maistettua muutamaa minulle uutta viiniä, hiljattain julkaistu vuosikerran 2004 Dom Perignon ei harmi kyllä vielä ollut saavuttanut Turun ja Maarianhaminan välistä merialuetta.

Canard-Duchêne Cuvée Leonie Brut
Tämä viini on Siljan uusi laivan samppanja, ja ainakin tuotantomäärällisesti suuren talon perus-brutia aavistuksen kypsytetympi ja enemmän reserve-viinejä sisältävä sekoitus. Vähän vaatimattomasta tuoksusta löytyy lähinnä vihreitä herukanlehtiä ja lämmintä paahteisuutta - huono lasi ei toki mitenkään edesauta aromien erottamista. Maussa on myös herukkaisuutta sekä raa'ahkoa päärynää, muuten hedelmää on vähänlaisesti. Hapokkuus on tässä viinissä hyvin kohdallaan, mutta siitä erottuu hiukan rypäleen kivien kitkeryyttä. Jälkimaku on kohtuullinen ja vähän kirpeä. Tavanomainen, tyylillisesti hiukan Laurent-Perrierin Brutia muistuttava vakiosamppanja - jos hinta olisi ollut lähempänä kahta- kuin kolmeakymppiä, olisin voinut harkita yhden pul…

Pieniin päin

Lämmittelynä seuraavan illan pruuvia varten maistettiin paria vakiosamppanjaa normaalia maltillisemmista formaateista.

Gosset Brut Excellence
Tämä Gosset'n lähtötason tuote oli kuin varkain ilmestynyt heinäkuussa piccolopullona (0,2 l) monopolin vakiovalikoimaan. Hinta vieläpä oli puristettu edullisehkosti alle kymppiin, joten kävin oitis hakemassa muutaman pullon ruuanlaittotarkoituksiin. Kastikepohja ei niellyt ihan koko ensimmäistä avaamaani pulloa, joten tilkkaset jäivät maistettaviksikin - hyvä niin, sillä muistelin lipitelleeni tätä viiniä viimeksi vuonna 2000...

Viinin tuoksussa on vivahdus kuumaa, vähän tunkkaista paahteisuutta, muina sävyinä on kirpeää omenaisuutta ja hiukan herukkaa. Dosage tuntuu maussa reiluhkona makeutena, mutta jotakin trooppista hedelmäsävyä, kuten mangoa tai hunajameloniakin mukana hiukan on. Hapokkuutta on vain hennosti ja jälkimaku on melko mitätön. Tämä on mutkaton, veltohko hedelmäisen tyylin NV - muut Gosset'n viinit ovat kyllä selvästi pa…

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1990

Viinin väri on kevyen kullankeltainen, ja pienissä kuplissa on jo kypsyydestä kertovaa rauhallisuuden tuntua. Tuoksu avautuu paahtuneen kahvin lempeän pehmeissä sävyissä. Sen ohella aromikirjosta löytyy maitosuklaata, mantelia, siitepölyä ja tuoretta ananasta. Ihastuttavin piirre on ilman muuta paahteisuuden juuri sopiva määrä: ei liikaa, ei liian vähän vaan juuri sopivasti aivan ensimmäisestä nuuhkaisusta viimeisen lasillisen viimeiseen pisaraan.

Maku on tasapainoinen ja saumattoman pyöreän hedelmäinen juuri Billecartille tyypilliseen kirkkaan puhtaaseen tyyliin niin, että yksittäisiä sävyjä on seasta jopa hiukan hankala poimia. Hedelmäsikermä sisältää kuitenkin ainakin kypsää punaista omenaa, mangoa, passionia ja ananasta, lisänä on vain pieni pähkinäinen vivahde. Hapokkuutta on hyväksi rungoksi, mutta mitään lisäkypsytystä kaipaavaa siinä ei minusta enää ole. Jälkimakukin on tietysti pitkä. Tämä viini on helposti juotava kypsien hedelmäsävyjen ilotulitus ja toistaiseksi varmaankin…

Jean-Marc Brocard Chablis Grand Cru Les Clos 2006

Ainakin kerran kesässä on kiva juoda valkoviiniä, ja siihen höyrytetty taimen tarjosi hyvän syyn - voikastikkeen pohjana sentään oli samppanjaa. Tämän peltikorkilla suljetun viinin tuoksu on mukavan voimakas, pääkomponenttina ovat raikkaat trooppiset hedelmät kuten ananas ja persikka. Näitä tasapainottavat vihreämmät sävyt, kuten valkoiset herukat ja limen kuoren aromi. Maku noudattelee tuoksua hiukan sitä omenaisempana, ja mukana on myös maltillisesti mineraalisuutta. Suutuntuma on pehmeän samettinen, vaikka viinissä onkin annos kirpeää hapokkuutta. Tässä se on kuitenkin hyvin paikallaan tasaamassa melko makeaa hedelmäisyyttä; jälkimakukin on kohtuullisen pitkä.

Join tätä edellisen kerran pari vuotta sitten, siihen verrattuna viini tuntuu nyt kypsemmältä ja jonkin verran tasapainoisemmalta. Hapokkuutta on toisaalta yhä sen verran, että viimeistä pulloani voinee tarvittaessa vielä vuoden pari jemmatakin. Hyvä viini, joskin ehkä enemmänkin uuden maailman tyylillä kuin perinteisen Chab…

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja.

Janisson-Baradon Extra Brut
Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82


Larmandier-Bernier Ro…

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta.

Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspotent…

Pari pahvilaatikkoa

Tällaiset laatikot eteisessä saavat bloggaajan näkemään punaista.