Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

De Saint Gall Orpale 1998

De Saint Gall on osuuskunta Avizen grand cru -kylästä, ja Orpale kyseisen kooperatiivin blanc de blancs -tyylillä toteutettu prestige-cuvée. Tuotetun viinin laadulla mitattuna osuuskunta lienee yksi Champagnen parhaista, tosin omat aikaisemmat kokemukseni De Saint Gallista rajoittuvat yksinkertaiseen vakioroséeseen.

Viinin väri on kevyen kultaisen keltainen. Tuoksu on runsas ja melko voimakas: sen kirjossa erottuu briossia, kanelia, kullankeltaista omenaa ja hentoisesti herkkusientä. Maun hedelmäisyys on eninnä makean ananaksen sävyistä. Hennompina piirteinä on vaniljaa, pikkuleipiä sekä punaista omenaa, jotka tarjoillaan verhoiltuna siistiin kevyeen mineraalisuuteen. Jälkimaku on suhteellisen lyhyt ja siinä erottuu hentoista kirpeyttä; viinin hapokkuus on jo talttunut selvästi säestävään rooliin. Tämä on minusta jo varsin kypsä viini nyt: runsaan mehukas, vaikkakin sävyiltään vähän yksinkertainen, helposti juotava samppanja. Aromit ovat sellaisia, että sokkona tämän tunnistaminen bd…

Pierre Péters Les Chétillons 2005

Kiusaus maistaa Chétillonsin uutta vuosikertaa kävi jälleen kerran ylivoimaiseksi. Viinin tuoksussa on appelsiinia, kumia, kosiskelevan kukkeaa päärynäisyyttä sekä jonkin verran lämmintä paahteisuutta. Maun keskeisiä elementtejä ovat appelsiininkuori, vähän karvaskin sitruuna ja ruusuvesimäinen kukkaisuus. Suussa tuntuu myös viinin leppeä mineraalisuus, ja jälkimaku sävyttyy kookoksella nuorelle bdb:lle varsin tyypilliseen tapaan.

Hedelmäisyys ei tunnu Chétillonsin tämän vuoden versiossa kovin runsaalta, eikä hapokkuuskaan jää erityisenä mieleen. Viini on turhan nuori kunnolla nautittavaksi, mutta suuriin ihmeisiin en tämän kohdalla usko päästävän kellaroimallakaan - selvästi heikompi esitys kuin 2000-luvun aikaisemmat pullotteet (vuosikertaa 2001 en tosin ole maistanut). Ei tämä sinänsä huono viini ole, mutta Chétillonsin kohdalla rima on hyvien edeltäjien ansiosta asettunut hyvää perustasoa selvästi korkeammalle. 88

Periaatteiden mukaan

Pohdiskelin, että oikeastaan kellarissa ei voi koskaan olla liian paljon Krugia, eikä liian paljon ysikutosia. Muutama viime aikojen hankinta täyttänee jollakin tavalla nämä itselleni asettamat kellarintäyttöohjeet.





Monta hienoa viiniä

Tammikuisen lauantai-illan agendana oli pruuvata muutama hyvä punainen ja syödä siihen päälle illallista. Työnteon eli dekantoinnin vauhdittamiseksi tarvittiin kuitenkin ensin hiukan samppanjaa.

Henriot Rosé 2003 Sain tämän sokkona, ja ilokseni aavistin vuosikerran ihan oikein. Vieläpä tekijäkin loksahti kohdalleen pienellä avustamisella. Talo on tuttu mutta viini ei, ja tämä oli nyt vasta ensimmäinen maistamani kuuman vuoden 2003 tuotos.

Tuoksussa on lämpimän kypsän sävyisiä kirsikoita ja mansikkaa sekä keralla pientä paahteisuutta. Maku on runsaahko punaisine karpalon ja luumun sävyineen. Hapokkuutta on suhteellisen vähän eikä jälkimakukaan ole kovin pitkä, mutta kokonaisuuden tasapaino on Henriotille tuttuun tapaan oikein hyvä - tämän talon tuotoksia juo joka kerta yhtä mielellään. 87

Sitten illan viiteen punaiseen, kaikki dekantoitiin runsaat kaksi tuntia ennen tarkempaa paneutumista. Ensiksi ei-bordeaux'laiset:


Tignanello 2004

Tämän viini tuoksu on muihin verrattuna vähän vai…