Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

Veuve Clicquot La Grande Dame 1985

Pullosta kuuluu avatessa vain melko laiska pihaus, mutta kuplat ja mousse ovat kuitenkin ihan asialliset. Tuoksu on hienostunut, mutta samalla oikeastaan jopa vähän ujo: sävyjä löytyy joka tapauksessa enemmän kuin riittämiin, samalla kun viini hiljalleen lasissa lämpenee ja avautuu: voita, inkivääriä, karamellin säestämää makeaa paahteisuutta, sitruunaruohoa ja hiukkasen savuisuutta.

Maun voimakkain komponentti on lempeän kirpeä sitruuna, jonka lisänä on kypsää päärynää ja viikunaa, sekä toisaalta hapokasta hunajamelonia ja punaista omenaa. Rakenne on pehmeä ja sileä, jälkimaku voisi kenties olla hiukan pidempikin. Itse asiassa kokonaisuus muistuttaa varsin paljon Clicquot'n -88 Rare Vintagea, jota olen juonut lähimenneisyydessä useampaan otteeseen. Tämä muutaman vuoden vanhempi Grande Dame on hiukan tyylikkäämpi kokonaisuus ja lisäksi mukana on minusta vuosikerrasta johtuva, ikään nähden varsin tiukan hapokas komponentti. Toisaalta hedelmäisyyden runsauden ja tasapainon osalta k…

Muutama perusviini

Menneen viikonlopun viinit olivat tällä kertaa vakiosamppanjakategoriassa, kaksi kolmesta sentään uusia tuttavuuksia.

Henri Giraud Esprit de Giraud


Taloon tutustuminen on kerrankin mukavaa aloittaa portaikon alimmalta askelmalta eli vakiosamppanjasta. Tämän lähtötason viinin rypälelähde ei toki ole yksinomaan pienen talon kotikylä, huippu-pinotista tuttu Aÿ, mutta pinot noir dominoi tässäkin 70 % osuudella lopun ollessa chardonnayta. Viinin tuoksu on kirpeä mutta tyylipuhdas: siinä on karviaista ja vihreää omenaa, joita säestävät kevyt vaniljaisuus sekä tuoreiden jauhojen aromi. Maku on lähinnä greipin sävyisen hedelmäisyyden täyttämä, jota pieni mineraalisuus ja hento nugaan häivähdys kuitenkin monipuolistavat. Hapokkuus on aika terävää, mutta jälkimaku on vakiosamppanjaksi pitkä ja mehukas. Tässä ei ole myöskään mitään häiritsevää makeutta, eli dosage on mainiosti kohdallaan. Pullo taisi kellaroitua kaapissani melkein täyden vuoden - saattanee olla osasyy siihen, että tämä ensitapaa…

Deutz Rosé 2006

Sunnuntaina syötiin viimeisiään vetelevän sesongin herkkuja, nimittäin mateen mätiä ja blinejä, siispä samppanjan nauttimiseen oli taas vähintäänkin kunnollinen syy. Seuralaiseksi valitun viinin tuoksu on melko hentoinen, ja sen aromit ovat mitä tyypillisimpiä nuorelle rosésamppanjalle: vadelmaa, karpaloa ja päärynää hienoisen paahteisuuden sävyttämänä.

Maku on mehukas: siinä on lähinnä punaisia marjoja ja hyvin kevyesti karamellia. Tasaisen marjainen jälkimaku on kevyen hapokas ja vain aavistuksen kirpeä. Nuoren viinin tasapaino on oikein hyvä, mikä talon tuntien ei tosin ole yllätys. Toisaalta tämän samppanjan aromit ovat aika vaimeita ja varsinkin maku on suorastaan yksinkertainen. Tällä kertaa ruoka taisi innostaa juomaa enemmän vaikka niistä hyvä pari tulikin; muistikuvani mukaan viime kesänä nautittu vuoden 2005 versio oli tätä pykälän tuoreempaa vuosikertaa hiukan parempaa. 87