Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1990

Viinin väri on kevyen kullankeltainen, ja pienissä kuplissa on jo kypsyydestä kertovaa rauhallisuuden tuntua. Tuoksu avautuu paahtuneen kahvin lempeän pehmeissä sävyissä. Sen ohella aromikirjosta löytyy maitosuklaata, mantelia, siitepölyä ja tuoretta ananasta. Ihastuttavin piirre on ilman muuta paahteisuuden juuri sopiva määrä: ei liikaa, ei liian vähän vaan juuri sopivasti aivan ensimmäisestä nuuhkaisusta viimeisen lasillisen viimeiseen pisaraan.

Maku on tasapainoinen ja saumattoman pyöreän hedelmäinen juuri Billecartille tyypilliseen kirkkaan puhtaaseen tyyliin niin, että yksittäisiä sävyjä on seasta jopa hiukan hankala poimia. Hedelmäsikermä sisältää kuitenkin ainakin kypsää punaista omenaa, mangoa, passionia ja ananasta, lisänä on vain pieni pähkinäinen vivahde. Hapokkuutta on hyväksi rungoksi, mutta mitään lisäkypsytystä kaipaavaa siinä ei minusta enää ole. Jälkimakukin on tietysti pitkä. Tämä viini on helposti juotava kypsien hedelmäsävyjen ilotulitus ja toistaiseksi varmaankin…

Jean-Marc Brocard Chablis Grand Cru Les Clos 2006

Ainakin kerran kesässä on kiva juoda valkoviiniä, ja siihen höyrytetty taimen tarjosi hyvän syyn - voikastikkeen pohjana sentään oli samppanjaa. Tämän peltikorkilla suljetun viinin tuoksu on mukavan voimakas, pääkomponenttina ovat raikkaat trooppiset hedelmät kuten ananas ja persikka. Näitä tasapainottavat vihreämmät sävyt, kuten valkoiset herukat ja limen kuoren aromi. Maku noudattelee tuoksua hiukan sitä omenaisempana, ja mukana on myös maltillisesti mineraalisuutta. Suutuntuma on pehmeän samettinen, vaikka viinissä onkin annos kirpeää hapokkuutta. Tässä se on kuitenkin hyvin paikallaan tasaamassa melko makeaa hedelmäisyyttä; jälkimakukin on kohtuullisen pitkä.

Join tätä edellisen kerran pari vuotta sitten, siihen verrattuna viini tuntuu nyt kypsemmältä ja jonkin verran tasapainoisemmalta. Hapokkuutta on toisaalta yhä sen verran, että viimeistä pulloani voinee tarvittaessa vielä vuoden pari jemmatakin. Hyvä viini, joskin ehkä enemmänkin uuden maailman tyylillä kuin perinteisen Chab…

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja.

Janisson-Baradon Extra Brut
Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82


Larmandier-Bernier Ro…

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta.

Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspotent…

Pari pahvilaatikkoa

Tällaiset laatikot eteisessä saavat bloggaajan näkemään punaista.


Pierre Gimonnet Special Club de Collection 2002

Pierre Gimonnet & Fils on bdb-samppanjastaan tunnettu viljelijä-tuottaja Cuis'n premier cru -kylästä, ja sillä on tarhoja oman kylän ohella myös Chouillyssa ja Cramantissa. Malolaktinen käyminen kuuluu kaikkien viinien osalta asiaan, mutta tammessa käyttäminen missään viinin teon vaiheessa sen sijaan ei. Collection on Gimonnet'n hienoin viini, ja se pullotetaan normaalisti pelkästään magnumeihin: Ilmeisen kertaluonteisesti vuodelta 2002 tehtiin kuitenkin myös runsaat 20 000 normipulloa Special Club de Collection -nimikkeellä ja "pelkkä" Special Club jäi tältä vuodelta kokonaan väliin.

Magnumin cru-koostumus on ilmeisesti hiukan normipullosta eroava ja dosage aavistuksen matalampi, eli täysin identtisistä viineistä ei ole kyse. Normipullon osalta kylät jakautuvat seuraavasti: 54 % Cramantia (vanhimmat köynnökset istutettu vuonna 1911!), 31 % Chouillya ja 15 % Cuis'ta. Melko tasapainoisesta jakaumasta voinee päätellä sen, etteivät varsinaiset monocru-samppanja…