Pullollisia

Pitkästä aikaa Belleä lasissa, ja valitettavasti vuosikerran -79 pullotteen osalta tällä toisella kerrallanikin hiukan heikolla tuurilla: huolimatta siitä, että pullo vaikuttaa ulkoisesti varsin hyvältä, irtoaa korkki turhan helposti ja ilman mitään pihahduksen häivääkään. Kuplia ei kevyesti tummentuneessa viinissä enää ole, mutta muuten sentään vielä jonkin verran elämää. Tuoksu on hienoisen oksidoitumisen ja hunajan sävyn ohella kuitenkin myös hasselpähkinäinen ja hennosti kahvinen. Maku on yhä melko raikas ja hedelmäinen: hillityn vihreän omenaisuuden rinnalla erottuu kypsää sitrunaa varsinkin kevyesti hapokkaassa jälkimaussa - kokonaisuus on lopulta selvästi nautittavampi kuin mitä heti korkkaamisen perusteella saattoi olettaa. 90

Yhä varsin tummanpunaisen värisen viinin tuoksu on tumman marjainen: karhunvatukkaa, tummia kirsikoita ja hiljalleen yhä voimakkaammin mustikoiden aromia. Lisänä on mukavaa mineraalisuutta sekä häivähdys viikunaa, ja viinin avautuessa mukaan tulee vielä reilu annos lihaisaa paahteisuutta. Maku on hennosti multainen, mutta ennen kaikkea tuoksua seuraillen tummien marjojen hallitsema - kehnohkomaineisen vuosikerran viiniksi tässä on hedelmäisyyttä oikeinkin mukavasti ja tasapainoisella tavalla. Täysin kypsän tuntuisessa viinistä ei juuri erotu tanniineja ja myös hapokkuus on maltillista. Joka suhteessa nautittava burgundi: vuosi sitten maistettua viereisen huippuvuoden veljeään toki kevyempi mutta ei minusta muuten oleellisesti heikompi.  92