Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Domaine Jean Grivot Vosne-Romanee 1er Cru Les Beaux Monts 2006

Ei dekantoitu, slow-ox 2,5 h ennen maistamista. Värisävyltään melko tummanpuhuvan viinin tuoksu noudattelee samaa tummaa teemaa: täyteläistä marjaisuutta karhunvatukoiden ja niitä monipuolistavan hennon kirsikkaisuuden sävyissä, lisänä nahkaa, ripaus anista ja kevyesti erottuva vaniljainen tammen häivähdys.

Maku on tiivis ja tässä iässä yhä hyvin tuoreen oloinen: boysenmarjan, mustikan ja hapokkaiden pikkuluumujen sävyt ovat kaikki vielä kovasti primaarisia ja kehittymättömiä. Vaikutelmaa vahvistaa jälkimaun tiukka hapokkuus ja sen rinnalla erottuvat varsin ronskit ja kirpeät tanniinit. Tämä viini on mielestäni selvästi lisäkellaroinnin tarpeessa, ja sen ohessa pitäisi toivoa, että (vuosikerran mukaisen) hedelmän ehkä hiukan niukahko kypsyys kestää leikissä mukana. 90

Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin "En Derée" Vieille Vigne 2001

Ei dekantoitu, slow-ox runsaat kaksi tuntia ennen nauttimista. Jossain määrin rustiikkisessa mutta alkuperältään silti kyllin tyylikkäässä, sävyiltään tummahkossa tuoksussa on mansikkaa ja sitä hennompaa mustikkaa, näiden rinnalla rautaa ja mineraalisuutta, sekä kohtuudella kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen ja sammalen sävyä.

Suussa mansikka tukevoituu ja tasapainottuu selväpiirteisellä Gevreyn salmiakkisella sävyllä sekä tätä hennommalla lihaisalla elementillä. Jälkimaku on mehukas, vaikka sopivan hapokkuuden rinnalla onkin myös selvä annos tanniinisuutta. Tässä vanhojen köynnösten kyläviinissä on nyt mainio tasapaino (aivan vasta-avattuna viini tuntui selvästi kireämmältä), sopusuhtaiset mittasuhteet ja sopiva kypsyys - voisin varovasti veikata tämän olevan elinkaarensa parhaassa vaiheessa juuri nyt. 92

Tignanello 2004

Ei dekantoitu, slow-ox pari tuntia ennen maistamista. Väriltään yhä melko tummanpunaisen viinin tuoksu on miellyttävän hedelmäinen ja sopivasti intensiivinen: kypsähköjä boysenmarjoja, hennohkosti raikkaita luumuja, selvä maanläheinen mullan aromi ja häivähdys seetripuuta - ihan kuin cabernet'lla sävytetyltä sangioveselta sopii olettaa. Viinin viivähtäessä lasissa tammen tuoma vaniljainen elementti tulee esille ja ehkä hiukan peittää muita aromeita.

Maku on tuoksua jonkin verran yksinkertaisempi ja särmikkäämpi: maanläheinen elementti on tässäkin vahvasti läsnä punaisten herukoiden ja hapokkaiden maatiaisluumujen rinnalla. Jälkimaun annos tanniineja yhdistettynä reiluhkoon hapokkuuteen on aika kipakka yhdistelmä, vaikka taitaakin kuulua viinin ja pääosarypäleen luonteeseen. Tasapainoisempi ja avoimempi kyllä kuin ensimmäinen pullollinen vajaat viisi vuotta sitten: maistaja harmi kyllä on tainnut kypsyä ennemmin ranskalaisia pullotteita suosivaksi vielä tämän Tignanellon positiivi…