Viinissä on tummahkon kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Tuoksu on selvästi kypsän tuntuinen, ja siinä on selkeähköä oksidoitumisen tuntua. Hedelmäisyyttäkin on kuitenkin melko mukavasti: punaista omenaa ja kypsää sitruunaa. Niiden rinnalla erottuu karamellisoituneen sokerin ja paahdettujen hasselpähkinöiden sävyjä. Hedelmäisyydeltään hieman ohuessa maussa on sitruunaa, kypsää greippiä, ripaus omenamarmeladin sävyä ja hieman hunajaisuutta. Jälkimaku on aika kirpeästi sitruunankuoren ja greipin sävyttämä: hapokkuus on tässä keski-ikäisessä samppanjassa ottanut kuivahtamassa olevan hedelmäisyyden jo turhan tiukkaan otteeseen. Tässä kunnossa vielä ihan hyvä, mutta ei tosiaan erinomainen viini: Aiempien referenssien perusteella kyseessä ei ole pelkästään pullokohtainen vaihtelu, vaan selkeästi Philipponnat ei ole tänä lähtökohtaisesti pitkäikäisenä huippuvuosikertana onnistunut Goisses'n kohdalla ihan parhaalla mahdollisella tavalla. 90
Muistiinpanoja mielellään mahdollisimman tyylikkäistä viineistä