Pullollisia

Ravintolailta sai seurakseen pari samppanjaa, kännykän huonon kameran vuoksi kuvatkin ovat tällä kertaa huomattavan luokattomia. Jacques Selosse La Côte Faron La Côte Faron on 100 % pinot noir Aÿ:stä ja samalla yksi osa Selossen kuuden palstaviinin sarjasta. Jälkimmäinen kolmikko päästettiin ensimmäistä kertaa maailmalle vasta tänä syksynä; Côte Faron taas kuuluu trioon, jonka ensimmäinen erä lähti liikkeelle kahta vuotta aiemmin. Illan pullon korkinvaihdon ajankohdaksi on merkitty 27/1/2010, eli se lienee peräisin palstaviinien ensi-iltajulkaisusta. Samalla perusteella haarukoin sisällön pääsadon olevan peräisin lämpimältä vuodelta 2003 ja vanhimpien viinien vuodelta 1995 - Côte Faronin tuotanto tapahtuu Anselmen persoonallisella mini-solera-menetelmällä. Viinin väri on vähän punertava ja huomattavan tumman kullankeltainen - pelkästään sen perusteella voisin arvata iäksi useampaa kymmentä vuotta. Tuoksu avautuu hetken ilmaantumisen jälkeen runsaana ja moniulotteisen...

Toinen pullo aikanaan monopolista hankitusta triosta, edellinen pullo maistettu noin neljä vuotta sitten. Dekantoitu pari tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Mukavassa tuoksussa on vadelmaa, verigreippiä, häivähdys lyijykynää ja melko reilu silaus tammea. Maussakin tammi tuntuu, mutta ehkäpä tuoksua maltillisemmin. Sen ohesta löytyy pippuria ja mausteisuutta, hapokasta mansikkaa sekä minttua. Tanniinit ovat jo pehmenneet, vaikka marjainen hapokkuus onkin yhä aika pirteää. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä. Ei mikään suuri persoonallisuus mutta asiallinen viini ruokapöytään, vaikkapa tällä kertaa kaverina nautitun poronfileen kumppaniksi. Kestänee vielä hyvin muutaman lisävuoden kellarissa, mutta tuskin tähän mitään uutta ja ihmeellistä kypsytyksen myötä enää ilmaantuu. 91

Tilaisuus täydentää kellaria parilla Sugotin ikääntyneellä magnumilla olisi ollut synti ja häpeä jättää käyttämättä, varsinkin kun niiden hankintahinta muodostui erittäin kohtuulliseksi. Toinen pulloista oli ilmeisesti kuljetuksen aikana alkanut, harmillista kyllä, heikosti mutta selvästi vuotaa. Järkeviä vaihtoehtoja ei jäänyt paljon muita kuin korkata pullo mahdollisimman pikaisesti ja toivoa parasta. Sugot-Feneuil oli pieni mutta arvostettu viljelijä-tuottaja Cramantin chardonnay-kylästä ja sen vuosikertaviini sekä Special Club -versio tehtiin pelkästään kotikylän rypäleistä. Mennyt aikamuoto on tosiasia siksi, että neljännen polven viinintekijä Sugot lopetti viininteon ja myi tarhansa 2000-luvun puolivälissä. Hieman nestettä menettäneen pullon korkki murtuu avatessa huolestuttavasti kahtia, mutta huoli hälvenee tuota pikaa: korkkiruuvin avustuksella tynkä tussahtaa pois ja päästää ilmoille pirteät hedelmäaromit. Viinin väri on kolmikymppiseksi huomattavan vaaleankeltain...