Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Pari nuorta punaista

Deutz 2008 Rosé Tuoksu on tässä hennosti hiivaleipäinen, marjaisina aromeina on hiukan vadelmaa ja ripaus metsämansikkaa. Lisänä on vielä mukavaa päättäväistä paahteisuutta, muuten sävyt eivät ole vielä kovinkaan voimakkaita.

Maku on näin nuoreksi viiniksi miellyttävä ja aika kivassa tasapainossa: tässä on selvä punaisen omenan ja cantaloupemelonin sävyttämä hedelmäinen komponentti, jonka rinnalla erottuu vadelmaa ja punaisia herukoita. Hapokkuus on tasaista ja vahvaa ilman sanottavaa kirpeyttä. Tämä on oikein miellyttävästi juotava viini, vaikka tuoksu onkin varmasti nuoruudesta johtuen vaisuhko. Rakennetta ja kypsytyspotentiaalia on kuitenkin selvästi saman viinin edellisiä vuosikertoja -05 ja -06 enemmän. 88

Leclerc Briant Rubis de Noirs Brut Millésime 2004

Tämä viini on rosésamppanjaksi äärimmäisen värinen: erittäin tumman mansikanpunainen aavistuksen kupariin vivahtaen. Tuoksussa on lähes ylikypsän tuntuista, hillomaista mansikkaa, viikunaa ja puolukkaa, lisänä jopa hauskasti pe…

Vaihtelevia vuosikerrattomia

Krug Grande Cuvee Tämän kultaetikettisen klassikon korkissa on koodi I121 - tämän perusteella viinin korkinvaihto lienee suoritettu vuoden 2001 maalis-huhtikuussa. Pohjavuosikerran arvelisin tämän perusteella olevan -94 tai -93.
Viinin väri on keskikullankeltainen. Tuoksussa on kauniin keveää maitokahvia, joka sävyttyy savulla (tuoksu ei ole niin puhtaan kahvinen kuin muutamaa viikkoa aiemmin maistetussa -95 vintagessa). Lisänä on raikasta kypsää omenaa ja tuttu "Krug-parfyymi" vaniljaisine häivähdyksineen säestää kokonaisuutta vienona. Lämmetessä nenään nousee vielä mantelipikkuleipien aromia.
Maku on kypsän hedelmäinen: tässä on sekä ananaksen ja mangon trooppista sävyä että mehukasta sitruunaa. Hapokkuus hiipii pitkän jälkimaun myötä tuhdimmaksi ja nuoremman tuntuiseksi sävyttyen jo hienoisesti sitruunankuorella. Tämä on kerrasta toiseen aina yhtä hieno viini ainakin näistä vanhemmista pulloista. 94
Egly-Ouriet Brut Tradition Grand Cru
Aikaisemmat, (hyvät) kokemukseni Egl…

Joseph Roty Griottes-Chambertin Grand Cru 1991

Maistettu 1,5 h dekantoinnin jälkeen. Viinin väri on lasin reunassa hennosti tiilenpunainen. Tuoksussa on nahkaa, multaa, kypsiä kirsikoita, boysenmarjaa ja häivähdys tammen tuomaa vaniljaista sävyä.

Maku on lempeän marjainen: vadelmaa, kirsikkaa ja kypsiä punaisia herukoita. Jälkimaku on pitkä, maltillisen hapokkuuden ja mineraalisuuden sävyttämänä, vielä kevyesti tanniininen ja ripauksen eukalyptuksinen. Vaikuttaa siltä, että viini on nyt hyvässä juomaikkunassa - riskinä lienee, että hedelmä voi alkaa tästä jo vähitellen kuivahtaa. Tasapaino on joka tapauksessa nyt todella hyvä ja suutuntuma silkkisen samettinen - erittäin nautittava viini. 93

Cédric Bouchard Roses de Jeanne Côte de Bechalin 2007

Cédric Bouchardin kaikki viinit ovat mallia yksi rypäle, yksi palsta ja yhden vuoden sato. Tuotokset valmistetaan ilman yhtään dosagea, ainakin toistaiseksi ilman yhtään tammea ja myydään lähtötason Inflorescencea lukuun ottamatta tuotemerkillä Roses de Jeanne. Nyt maistettu tarhaviini Côte de Bechalin on 100 % pinot noiria, ja pullollisen korkki on vaihdettu huhtikuussa 2014.

Tämän sokerilisäyksettömän viinin varsin voimakkaan hedelmäisessä tuoksussa on keltaista luumua, verigreippiä, ananasta ja aprikoosia, sekä hennosti yrttejä, lähinnä tilliä ja timjamia. Maku on mehukkaan ananaksinen ja omenainen, melkeinpä makean tuntuinen. Jälkimaku on pitkä, viiltävän tiukka ja mineraalinen, nuoruuden kirpeys tuntuu keveänä kielellä vasta sen loppupuolella. Maukas ja nuorekas, selvästi viimeistellympi viini verrattuna pari vuotta sitten maistettuun perus-Inflorescenceen, joka sekään ei ollut mitenkään huono. 91

Samppanjakekkerit, erät 5 & 6: keskiraskas sarja ja ikääntyneet punaiset

Erä 3 käsitti kolme viiniä peräkkäisiltä vuosilta 80-luvun alusta.


Ruinart Dom Ruinart 1981 Tässä on kolmikosta kaikkein maltillisimmat mutta silti ihan riittävät kuplat, sekä hieman muita tummempi väri. Tuoksu on kolmikon varautuneinen: kevyesti hedelmäinen ja itse asiassa vähän herukkainen - samalla kuitenkin myös jonkin verran voinen. Lämmetessä tähän tulee mukaan mukavaa paahteisuutta.
Maku on melko voinen ja mausteinen, rinnalla on omenaa ja sitruunaa. Hapokkuudessa on aika paljon potkua, jopa vähän kirpeyttä ja jälkimaku jaksaa melko pitkälle. Hedelmä saattaa kuivua tästä viinistä ennen kuin hapokkuus täysin kesyyntyy? Joka tapauksessa tämä on hyvässä ja miellyttävästi juotavassa vaiheessa juuri nyt. 93
Dom Perignon 1982 Dompassa on vaaleahkon keltainen väri ja mukavat kuplat. Tuoksussa on herkkusientä ja sen rinnalla vaimeampana kahvia, melko voimakasta paahteisuutta ja hasselpähkinää.
Maku on mukavan hedelmäinen, siinä on ananasta, raikkaasti päärynää, mangoa ja jopa passionia…

Samppanjakekkerit, erät 3 & 4: tutumpaa ja oudompaa

Erä kolme käsitti kaksi tutun talon tuttua viiniä, joista Enchanteleursin kyseistä vuosikertaa en kuitenkaan ollut aiemmin maistanut.


Taittinger Comtes de Champagne 1988Comtesin väri on tummempi kuin viereisessä lasissa olevan Enchanteleursin tai pari viikkoa sitten nautitun 88-daamin  – kuplatkin ovat näitä vertailuviinejä vaimeammat. Tuoksu on hivenen vaisun tuntuinen edellisen flightin avoimen ja runsaan kolmikon jälkeen. Aromien kirjo on kuitenkin Comtesiksi tutun tuntuinen: kevyesti voinen, vähän vaniljainen ja kaurakeksinen. Hedelmäsävynä erottuu lähinnää omenaa.
Maussa on omenaa, ananasta, vähän sitruunaa ja ripaus paahdettua sokeria sekä näitä lisänä sävyttävää paahteisuutta. Tässä on kyllä miellyttävää trooppisuutta, mutta ei läheskään 70-lukulaisten comtesien ylitsepursuavan runsaaseen hedelmäkorityyliin. Hapokkuus on varsin vahvaa, kuten vuosikerran luonteeseen kuuluu. Kokonaisuus jättää hyvin samankaltaisen vaikutelman kuin edellinen pullollinen vajaat pari vuotta sitten co…