Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bourgogne ja kasiysin sekajako

Domaine Comte de Vogue Musigny Vieilles Vignes Grand Cru 1990

Ainakin lasien perusteella voi arvailla, että seuraavan flightin viinikolmikko on kotoisin Bourgognesta. Tämän ensimmäisen viinin heti melko oudon oloisessa tuoksussa erottuu lähinnä toffeeta ja briejuustoa - vaikuttaa siltä, ettei tässä ole pullon osalta kaikki aivan kunnossa. Maku on melko hedelmäinen ja hiukan animaalinen, mutta samalla todella tiukan tanniininen ja hapokas. Edes mitään ikäarvausta tekemättä arvioin, että tämä pitäisi laittaa vielä 10 vuodeksi kellariin ja sen jälkeen toivoa parasta. 
Kun viinin identiteetti paljastuu, pidän selvänä, että kyseessä tosiaan on jollain tavalla heikohko pullo, tai jos näin ei ole, on viini sitten nyt todella kiinni ja ikävässä vaiheessa. Antamani ennemminkin turhan anteliaat pisteet ovat jykevästä rakenteesta ja paremman tulevaisuuden lupauksesta - tällaisenaan ja erityisesti etiketti tiedettynä tämä oli itselleni kuitenkin illan selvin pettymys. 91
Joseph Roty Charmes-Cham…

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bordeaux

Chateau Magdelaine 1964

Väriltään tummahkon viinin tuoksu on todella hieno: nahkaa, tupakkaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa. Maku on myös voimakkaan mustaherukkainen, ja luumu sekä sikarilaatikon tuntu täyteläistävät ja sävyttävät sitä sopivasti lisää. Suutuntuma on tyylikäs ja tasapainoinen, mutta samalla nuorekas jopa iättömän tuntuisella tavalla - tätä viiniä voisi epäilemättä kypsyttää vielä pitkäänkin. Kun viinin identiteetti ei vielä ollut selvillä, ajattelin, että tämä viini voisi hyvin olla esimerkiksi 80-luvulta. Isäntä kuvaa tätä hienoa mutta vähemmän tunnettua linnaa burgundimaiseksi bordeaux'laiseksi, ja vaikea tästä on maistelemisen lomassa mitään muutakaan väittää. 95
Chateau Canon 1964

Viini on väriltään reunasta kevyesti tiilen sävyinen ja siten vähän ikääntyneemmän oloinen kuin Magdelaine. Tuoksussa on viikunaa, lakritsia ja lantaa "burgundi-bordeaux'ta" maanläheisempänä ja ronskimpana kokonaisuutena. Maku on runsaahko yhdistelmä tallia ja kypsiä hedel…

Vain kuusi samppanjaa: valkoiset

Lopez de Heredia Vina Tondonia Blanco Gran Reserva 1976
Ensimmäisen valkoviinikolmikon ensimmäisen viinin tuoksussa on piikiveä ja mineraalia, sekä voita, parafiinia ja kuumaa paahteisuutta. Jossain määrin oksidatiivisen tyylisessä maussa on samoja elementtejä ja hasselpähkinää: tässä on myös kevyttä kirpeyttä tai jopa tanniinisuuden tuntua, jota kuitenkin kypsyyden tuoma hunajaisuus tasapainottaa. Maku ei kaiken kaikkiaan ole kovin runsas tai voimakas, eikä minusta yllä monimuotoisen tuoksun tasolle - hyvä kokonaisuus toki silti. 92
Jean-Louis Chave Hermitage Blanc 1985 Kolmikon kakkosviini poikkeaa tuoksunsa elementeiltä ykkösviinistä selvästi. Tässä on kumia, salmiakkia, yrttiä, petrolia ja vieläpä kevyt villainen sävy. Sileässä ja tasapainoisessa maussa on myös petrolisuutta, mutta lisäksi vihreää ruohoa ja miellyttäviä kasvissävyjä. Tämä viini tuntuu jo täysin kypsyneeltä, ja vaikka tuoksun monimuotoisuus ei aivan yllä ykkösen tasolle, on maku minusta parempi, viimeistellympi ja…

Vain kuusi samppanjaa: samppanjat

Marraskuinen ilta kätki pimeyteensä aarteen, vuoden huikeimman viini-illan siitäkin huolimatta, että illan aikana nautiskeltiin vain kuutta samppanjaa. Tässä ne:

Heidsieck & Co Monopole Diamant Bleu 1976 magnum


Viinin väri on tummahkon kullankeltainen, mutta kuplia on varsinkin väriin peilattuna jopa runsaan tuntuisesti. Runsaassa tuoksussa on kahvia, toffeeta ja nugaata, sekä viinin lämmetessä voimistuva voin ja vastapaahdetun popcornin aromi. Maku on trooppisen hedelmäinen persikan ja aprikoosin sävyissä hienoon hunajaisuuteen verhottuna - pieni särmikkyys tasoittuu viinin avautuessa.
Tämä, kuten illan kaikki muutkin viinit iäkästä Clicquotia lukuun ottamatta, tarjoiltiin enemmän tai vähemmän sokkona. Arvelin tätä 70- tai tumman värin vuoksi jopa 60-lukulaiseksi, juuri muuta järkevän tuntuista arvausta tästä ei irronnut. Tuoksu toi jossain määrin mieleen kasikasin Dompan, mutta maun hedelmävetoisuus mieluummin juuri vuosikerran -76 huikean Comtesin. Tämän timantin hapokkuus tunt…

Eric Rodez Blanc de Noirs

Tässä samppanjassa on kivasti mausteinen tuoksu: kanelia, sitruunaruohoa ja näiden ohella myös runsaahkosti punaista omenaa. Maussa on keltaista luumua, hiukan ananasta ja keveää mutta aika kypsää sitruunaisuutta. Jälkimaku on mukavan pitkä ja lämmetessä siihen tulee mukaan hunajaista sävyä. Viinin tasapaino on hyvä ja kokonaisuu hyvälle grand cru -pinotille tyypillisesti runsas mutta samalla tyylikäs. Maukas ja nautittava bdn, joka varsinkin avautuessaan tuntuu selvästi nv-luokkaa astetta suurempien mittojen viiniltä. 89

Vaatimattomasti maistettua

Sekalaisia, pääasiassa vakiosamppanjoita syksyn mittaan maistettuna lyhyin muistiinpanoin kirjattuna:

Champagne Geoffroy Expression magnum


Tässä 50 % pinot meunieria sisältävässä vuosikertojen 2006 ja 2007 sekoituksessa on varsin kypsä tuoksu, ja tosiaan paljolti juuri meunieriin viittaavia runsaita sävyjä: briossia, punaista jauhoista omenaa, kypsää sitruunaa, ananasta ja kevyesti hiivaleivän tuoksua. Maussa on sitruunaa ja limeä suhteellisen yksinkertaisena mutta puhtaan hedelmäisenä kokonaisuutena. Jälkimaku on vakiosamppanjaksi pitkä ja hennosti kirpeä. Oikein positiivinen ensiesitys tältä viljelijältä! 88
Viikkoa myöhemmin sain lasiin samaa viiniä puolet pienemmästä leilistä kaadettuna: takaetiketin tietoja en valitettavasti päässyt vilkaisemaan, mutta viini tuntui selvästi vähemmän kypsältä ja samalla pisteen kaksi tavanomaisemmalta kuin magnumista nautittuna.

Henri Giraud Esprit de Giraud magnum Tätä nautittiin Geoffroyn magnumin rinnalla, ja heti tuoksu tuntui vertailupariaan …

Mikä Bollinger!

Uusimmat, tosin jo viime vuodesta markkinoilla olleet Grande Annéet tulivat nopeasti maistetuiksi väentungoksen keskellä Mikä Viini! -tapahtumassa.

Bollinger La Grande Année 2004 Tuoksu on tässä bollingermaiseen tapaan mukavan runsas ja reilulla paahteisuudella höystetty. Mukana on vihreää omenaa, timjamia ja tammikypsytyksen tuomaa hentoa vaniljaisuutta. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä omenan ja päärynän sävyissä, mutta mukana on hivenen trooppisempaakin tuntua. Kokonaisuus on runsaahkon hedelmäinen, joten vuosikerralle tyypilliset tiukat hapot eivät saa tätä viiniä tuntumaan mitenkään hampaat irvessä juotavalta. Tässä on kuitenkin päivänselvää kypsytyspotentiaalia: vuosikerta 2002 tuntuu tällä hetkellä suuremmalta ja vielä runsaammalta, mutta en pitäisi mitenkään tavattomana, että kyspytyksen myötä nämä olisivat joskus tulevaisuudessa laadullisesti täysin samalla viivalla. 91
Bollinger La Grande Année Rosé 2004 Tämän viinin tuoksu muistuttaa valkoista sisarustaan, mutta tä…

Tarjoa Henriotia!

Otsikko on parhaita tietämiäni vastauksia kysymykseen, mitä viiniä tai samppanjaa tarjoaisin vieraille. Henriotin viinit ovat klassisia, puhdaspiirteisiä samppanjoita, joista on erittäin helppo pitää harrastuneisuuden ja asiaan vihkiytymisen tasosta riippumatta. Mikä parasta, tässä tapauksessa pelkkä talon nimi on tosiaan riittävän tarkka ohje, sillä hintaluokasta riippumatta en toistaiseksi ole onnistunut maistamaan huonoa Henriotin nimellä varustettua viiniä.

Tällä kertaa tarjosin vanhaa tuttua, jota oli toki erittäin mukava päästä itsekin pitkästä aikaa taas maistamaan:

Henriot 1996 Tuoksussa on sopivasti painoa ja hienosti kypsyyttä: paahdettua sokeria, karamellia, häivähdys kantarellia ja kruununa vielä mukava kermainen sävy. Hapokkuus on tasoittunut nätisti, runsaan pyöreä hedelmäisyys täyttää suun kypsähkön sitruunan ja raikkaiden omenoiden sävyissä. Tällaista tuttua samppanjaa nauttii paljon mieluummin kuin analysoi - klassinen samppanja tosiaan ja tällaisesta normipullosta ny…

Maistiaisia vuodelta 1979: Cristal, Comtes de Champagne ja Krug Collection magnum

Roederer Cristal 1979 Nesteen väri on pullon läpi tarkasteltuna tummahkon oloinen, mutta eipä toisaalta tämänikäisen viinin aivan vaaleaa enää tarvitse eikä kuulukaan olla. Lasiin kaadettuna sävy on oranssiin taittuvan keltainen, eikä viinissä ole enää näkyviä kuplia. Melkoisen tuhdissa tuoksussa on savua, tummaa siirappia, appelsiinia ja jonkin verran paahteisuutta. Maussa on savuisuuden ohella hasselpähkinää ja kardemummaistta piparitaikinaa maltilliseen hunajaisuuteen verhottuna. Hapokkuus on suhteellisen sileää ja sitä on jäljellä yhä ihan kohtuullisesti.

Vaikka tästä viinissä ei vielä juuri erotu varsinaisia oksidoituneita piirteitä, tuntuu kokonaisuus silti hiukan väsyneeltä ja aavistuksen raskaalta - liian lämpimässä säilytetystä pullosta kenties johtuen? Asiaatuntevampien maistajien kommenttien mukaan tämä pullollinen ei joka tapauksessa ollut läheskään parasta, mitä -79 Cristalilla on huippukunnossaan esittää. Toivottavasti joskus itsellekin tulee tilaisuus paneutua huippuvi…

Maistiaisia vuodelta 1979: Trio Charles Heidsieckiä

Charles Heidsieck Champagne Charlie 1979 Viinin väri on oranssinkeltainen, ja siinä on vielä hiukan kuplia. Tuoksu vaikuttaa olevan selkeästi "viimeisillään" jo hienoisen oksidoitumisen tunnun säestämänä: hyvin kypsää hedelmää, ananasta, paahteista sokeria ja hunajaa. Kun viini lämpenee, karamellin ja hunajan sävyt voimistuvat entisestään niin tuoksussa kuin maussakin. Maun muina elementteinä ovat kypsä punainen omena, hasselpähkinänougat ja ripaus suklaata. Hapokkuus on yhä tarvittavan pirteää antaen viinille vielä hyvin virtaa, vaikka jälkimaku onkin aavistuksen kireä hedelmäisyyden alkavasta kuivumisesta ja hapettumisesta kielien.

Tämä viini tuntui aluksi väsyneemmältä kuin minkälaiseksi kokonaisuus lopulta muodostui. Vaikka parempia ja pirteämpiä pulloja tätä kyseistä viiniä onkin kuulemma olemassa, oli viini tällaisenakin minusta yhä oikein mukavasti nautittava. 92

Charles Heidsieck Oenotheque 1979 Tämän viinin korkinvaihdon ajankohdaksi on takaetikettiin merkitty 9/19…

Maistiaisia vuodelta 1979: alkusokot ja digestiivi

Kutsu maistelemaan valikoitua joukkoa huikean samppanjavuoden -79 antimia oli, kuten arvata saattaa, ylitsepääsemätön houkutus. Aisteja terästettiin alkuun parilla sokkoviinillä:

Henriot Blanc de Blancs Väri on vaaleahkon keltainen ja viinissä on runsaat kuplat. Tuoksussa on voita, kookosta ja kermaa: kokonaisuus on kevyesti kukkainen jas hennon paahteinen. Maussa on ananasta ja jo hiukan kypsynyttä vihreää omenaa. Jälkimaku on sitruunainen ja kevyesti kirpeä asiallisen hapokkuuden säestämänä. Arvasin tammetonta bdb:tä vuodelta 2004 tai 2006, eli en onneksi ollut aivan törkeästi hakoteillä. Tätä viiniä en Henriotin valikoimasta ollutkaan aiemmin maistanut - talolle tuttuun tapaan mainio viini luokassaan. 88

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988 Tämä viini on jo kevyesti kultaisen keltainen ja poreet ovat selvästi ensimmäistä viiniä rauhallisemmat. Tuoksussa on voita, popcornia, vaaleaa karamellisoitua sokeria ja lisänä vielä hento sienimäinen sävy. Maussa on eksoottista, lähinnä inkivä…

Jalkapallon ohessa

Jalkapallon MM-kisat ottivat oman aikansa samppanjankin kustannuksella, vaikka muutamia kepeitä kisajuomia kevein muistiinpanoin tulikin toki nautittua.

Deutz 2002 Tuoksussa on sitruunaa, hivenen tuoretta herkkusientä ja nuorehkoa vihreää omenaa. Maussa keskeisimmät aromit ovat kirpeähkö omena ja sitruunankuori: kokonaisuus tuntuu hivenen raskaalta ja vaikutelma on varsinkin alkuun itse asiassa jopa vähän tunkkainen. Hapokkuus on kuitenkin lupaavan runsasta, ja lisäksi ilmaa saadessaan viini paranee aivan selvästi. Kypsytyspotentiaalia siis varmasti on, mutta en silti usko, että aikakaan tuo tähän huippusekoitus Cuvée William Deutzin tapaista tasapainoa (tästä -02 on toki käsittääkseni edelleen julkaisematta) tai aiemmin arvioidun Amour de Deutzin kaltaista trooppista hedelmäisyyttä ja sädehtivää tyylikkyyttä . 87
Pol Roger Extra Cuvée de Réserve Brut


Pol Rogerin vakiosamppanja on minusta yksi luotettavimmista ja ennen kaikkea kypsytyspotentiaalisimmista luokassaan. Kokemukseni mukaan …

Deutz William Deutz Rosé 2002

Alun perin tätä viiniä piti hankkia varastoon suorilta useampi pullollinen, mutta jonkinasteisen empimisen tuloksena käsiini päätyi ensiksi vain tämä yksi, maistamista ja johtopäätösten tekoa varten. Testaamisen käytännön suorittaminen pääsi vähän venähtämään, mutta viimein sopiva tilaisuus tuli vauhdista kehiin tempaistuna tärveltyneen Bollyn korvikkeena.

Tuoksu on tässä melko runsas ja hedelmäinen: mangoa, omenaa sekä mansikkaa yhdistettynä kevyen karpaloiseen marjaisuuteen sekä kypsään kirsikkasävyyn. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan tunnu kovin hienostuneelta, vaan tuo lähinnä mieleen kirsikalla maustetun lambicin. Tuoksussa on lisänä aika paljon paahteisuutta ja tummaa sokeria, mutta viinin lämmetessä nämä sävyt alkavat tuntua milteipä palaneeseen vivahtavilta.

Maussa on kirsikkaa, punaherukkaa sekä ripaus vaniljaa, ja jälkimaku on nuoren sitruunaisuuden verhoamana varsin hapokas ja tiukka. Avautuminen lasissa parantaa kuitenkin nautittavuutta tuoden tähän oheen myös hentoa hunaj…

Bollinger Vintage 1966

Nesteen pinta ja kirkkaus vaikuttavat tässä pullossa ihan moitteettomilta, mutta sakkaa on melko tavalla. Avatessa pullosta pääsee korkeintaan pienen pieni huokaus, eikä kuplia ainakaan enää lasissa erotu. Tuoksussa on paahdetta ja toffeeta, mutta hallitsevimpina ovat jo madeiramaiset sävyt sekä aavistus korkin tuoksua. Maussa on kyllä jonkin verran hedelmäisyyttä jäljellä, mutta valitettavasti vielä tuoksuakin selvempi indikaatio viallisuudesta. Sen alta pystyy kuitenkin lopuksi aistimaan todella konsentroituneen, kypsää sauternesia muistuttavan muhkean jälkimaun - ajalta, jolloin VVF-tarhojen rypäleitä ei Bollingerilla vielä pullotettu erikseen. Tämä viini olisi ilman korkkivikaa ollut tässä vähän väsyneessä kunnossaankin pisteiltään yhdeksänkymmenen tienoilla.

Kolme Selossea

Pääsin vihdoin palaamaan joulukuisen Selosse-pruuvin näyttämölle ja maistamaan uudestaan trion tuon illan parhaimpia viinejä, jälleen hienon illallisen siivittämänä.



Jacques Selosse Chemin de Châlons (Cramant) Tämän viimekertaisen ykkösviinini tuoksussa on hunajamelonia, ananasta, kermaa ja vaniljapullaa. Näiden läpi tuntuvat selossemaiset oksidatiiviset elementit, tammen sävy ja siten näin nuoreksi viiniksi jo hieno kypsyyden tuntu. Myöhemmin suorassa vertailussa kahden muun viinin rinnalla huomaan tästä vielä piikiven aromia ja vihreää kukkaisuutta.
Hiukan yllättävästi maku tuntuu aluksi selvästi nuoremmalta kuin viimeksi: läsnä on lähinnä vihreä omena ja lime pitkään, hapokkaaseen jälkimakuun taittuen. Nuorekasta ilmettä pehmentää kuitenkin juuri Cramantin chardonnayhen assosiomani kermaisuus, ja toisaalta viinin lämmetessä alkaa esiin hiipiä myös trooppisia hedelmäsävyjä ja vaniljaa.
Kaikkiaan tämän viinin tuoksu on  nuorelle chardonnaylle aivan huippu, mutta maussa on pientä iäst…

Samppanjaa markkinoilla

Markkinatunnelmissa tuli maistettua joukko mielenkiintoisia samppanjoita, osa arvioista on aivan pikavaikutelman perusteella, osaan viineistä taas ehdin ja viitsin paneutua vähän perusteellisemmin. Nopeimmat kulaukset jätin suosiolla ilman tarkempia pisteitä.

André Clouet Cuvée Un Jour de 1911 André Clouet on hyvään maineeseen noussut pinot-viljelijä Bouzyn grand cru -kylästä. Kuulemani mukaan maineen mukana kasvaneiden tuotantomäärien myötä varsinkin vuosikerrattomien viinien laatu olisi viime vuosina tärveltynyt. Myös huippuviini, kolmen vuosikerran sekoitus Cuvée Un Jour de 1911, on saanut osakseen varsin vaihtelevaa palautetta. Oma aiempi kokemus Clouetin viineistä rajoittui yhteen lasilliseen Grande Réserveä joskus muutama vuosi sitten, joten oli hyvä aika päästä hiukan päivittämään omaa näkemystä tuottajan tasosta ja valikoimasta. 
Tämä otsikon mukainen viini tarjoiltiin vuosikertojen -95/-96/-97 sekoituksena, mutta jälkeenpäin asiaa selviteltyäni suhtaudun tietoon erittäin epäi…

Marcarini Barolo Brunate 1997

Äitienpäivänä liikuttiin minulle tuntemattomilla punaisilla teillä: viinivarastosta löytyi korkattavaksi hieman ikääntynyt Barolo, joka aikanaan oli sinne haettu ihan alkuperämaasta asti. Viini vietti dekantterissa puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista.

Viinin väri on lasin reunalla jo kevyesti tiilen sävyyn taittuva. Viehättävän ja mukavan moniuloitteisen tuoksun keskeisimmät elementit ovst kirsikka, viikuna, karhunvatukka ja lakritsi - varsinkin kahden viimeisen osalta aromissa on hienosti painoa ja päättäväisyyttä.

Suutuntumaltaan viini on miellyttävän pehmeä. Maun ensimmäinen kerros muodostuu kirsikoista ja tummista marjoista, toisessa ja tuhdimmassa on lisänä savua ja hiukan mentolia. Voimakkaat, mutta jo pehmenneet tanniinit kannattelevat viinin kevyen pippurista jälkimakua mukavan pitkälle. Kokonaisuudessa on tässä iässä mukavasti eri tyyppisiä mutta silti yhtä miellyttäviä, selvästi kypsyneen tuntuisia sävyjä. Tätä olisikin varmaan ollut tarpeetonta piilotella k…

Leclerc Briant Les Chèvres Pierreuses

Leclerc Briant oli aikanaan yksi ensimmäisistä biodynaamiseen viljelyyn siirtyneistä tuottajista Champagnessa, ja samaa pioneerihenkeä sisälsi peräti kolmen eri palstaviinin sarjan luominen jo varhain yhdeksänkymmentäluvun alussa.  Les Chèvres Pierreuses 2,8 hehtaarin palstaltaan on yksi alkuperäisestä kolmikosta, ja vaikka etiketeissä ei tarkempia vuosikertatietoja olekaan, on viini ilmeisesti lähinnä kahden eri vuosikerran sekoitus kerrallaan.

Tämän viinin tuoksussa on hennosti sitruunaa, pirteää omenaa sekä päärynää viimeisimmän aromin ollessa näistä selvästi hallitsevin. Lisänä on vielä hiukan paahteisuutta ja ripaus vaalean leivän sävyjä.

Maku on voimakas ja miltei ylitsepursuavan kypsä tyyliltään: tummaa rehevää omenaisuutta, jota sävyttää jouluinen, lähinnä kanelia muistuttava mausteisuus. Viini ei silti ole mitenkään veltto, sillä hapokkuus on tässä napakkaa ja terävän mineraalisuuden sävyttämänä toistaiseksi vähän kirpeän tuntuista. Runsautensa vuoksi viini on joka tapaukses…

Roederer Bland de Blancs 1997

Bdb-Rötikän tuoksussa on vihreää omenaa, vaniljakastiketta ja raikasta päärynää. Lisänä on hasselpähkinän aromia muistuttavaa terävyyttä ja toisaalta myös kermaista pehmeyttä. Lämpö tuo tähän enemmän eksoottisuutta, ananasta ja persikkaakin - viinin kunnolla avautuessa persikasta ja miellyttävästä vaniljasta muodostuvat lopulta selvästi hallitsevimmat sävyt.

Makun on todella tyylikäs ja puhtaan hedelmäinen: kypsää vihreää omenaa, mangoa ja miellyttävää sitruunaa, joka jää hienon hapokkuuden siivittämänä viipymään pitkään jälkimakuun. Tyyliltään suhteellisen keveän viinin hedelmäisyyden ja hapokkuuden tasapaino on kerta kaikkisen hieno ja kokonaisuus on häpeämättömän nautittavasti juotava. Tämä yllätti syksyllä 2012 puolisokkona maistettaessa positiivisesti, ja nyt viini oli minusta kehittynyt vieläkin paremmaksi. Ovatkohan vuosikerran -97 muutkin samppanjat selvästi keskinkertaista mainettaan parempia, vai valkoinen Roederer vain sädehtivä poikkeus muuten harmaahkossa massassa - asia…

Uutta ja vanhaa vaihtelevalla menestyksellä

Bollinger Grande Année 2000




Tuoksussa on lämpimän vuoden ja tammikypsytyksen tuomaa runsautta: punaista omenaa, nugaata, voita, ripaus inkivääriä sekä kukkaisia ja kevyesti parfyymisiä sävyjä. Aromit tuntuvat siis jo tässä iässä avoimilta ja melko kypsiltä. Maku on raikkaan omenainen ja hunajainen, lisänä tuntuu jonkin verran kenties epä-bollingermaista mineraalisuutta. Viinin hapokkuus on ihan sopivaa ja pyöreää, jälkimaussa tosin on kevyesti kirpeitä sitruunankuoren sävyä. En usko, että lisäkellarointi tekee tälle enää mitään suuria ihmeitä, joten tämä viini lieneekin parhaimmillaan jo nyt tai viimeistään suhteellisen pian lähitulevaisuudessa. 91
Taittinger Millésimé 2006 Tässä viinissä on makeahko, kookosmainen tuoksu, jota ananas, sitruuna ja lämmin paahteisuus kuitenkin mukavasti monipuolistavat. Makua hallitsee nuoren omenan sävyttämä mukava hedelmäisyys yhdistettynä pirteään mineraalisuuteen ja varsinkin viinin lämmetessä myös toffeeseen taittuvaan, talolle tyypilliseen kevyeen…

1988-1990-pruuvi: ensimmäinen erä

Roederer Blanc de Blancs 1988 Tämän viinin väri on ehkä tummin kaikista pruuvin viineistä ja kuplatkin kenties vähäisimmät. Tuoksu avautuu voimakkaana heti alusta lähtien, ja sen aromit ovat jo herkullisiksi kypsyneitä: kermaa, tummassa sokerissa kandeerattua ananasta, voita ja kypsää vihreää omenaa. Tuoksun kaikki elementit toistuvat runsaan hedelmäisessä ja suutuntumaltaan samettisessa maussa. Pitkässä jälkimaussa on hyvä hapokkuus ja vielä tyylikäs säväys limeä; viini tuntuu joka tapauksessa suhteellisen kypsältä ja valmiilta juotavaksi.

Erittäin mainio avaus pruuville ja eränsä paras viini siitäkin huolimatta, että muut kirivät lasissa auetessaan tämän aluksi suvereenin tuntuista etumatkaa aika tavalla kiinni. Tätä Roedererin kenties harvinaisinta viiniä olen maistanut aiemmin vain muutamaa selvästi nuorempaa vuosikertaa, joten nyt oli vihdoin hienoa päästä maistamaan tällaista kauniisti kypsyneenä - parhaimmillaan bdb on tosiaan laadultaan hyvinkin Cristalin veroista! 95
Roederer…

1988-1990-pruuvi: toinen erä

Dom Ruinart 1988 Muutama vuosi sitten maistetun, huippuhienona muistamani pullon vuoksi olin odotuksissani sijoittanut tämän viinin illan oletettavaan top-3:een. Jo ensihaistaminen pani kuitenkin viinin varsin varautuneiden tuntuisten aromien myötä epäilemään pilvilinnojen ainakin osittaista latistumista. Onhan tämänkin pullollisen tuoksussa tosiaan hienoja, tutuntuntuisia sävyjä: kaunista kahvia, mantelipikkuleipiä ja trooppista hedelmäisyyttä mangon ja passionin merkeissä. Tuoksu ei kuitenkin aluksi eikä myöhemminkään avaudu samanlaiseksi ilotulitukseksi kuin edellisellä kerralla.
Maussa on tummaa paahtoleipää, jonkin verran kypsynyttä vihreää omenaa ja kypsähköä sitruunaa. Kokonaisuus on sileän hedelmäinen ja runsas hapokkuus saattelee pitkäksi venyvää jälkimakua. Hyvä viinihän tämä on nytkin, mutta runsautta ja sävyjä uupuu huippupullolliseen verrattuna - ehkä tämä pullo ei ehtinyt kunnolla avata kaikkea potentiaaliaan, ehkä korkeiden odotusten vuoksi arvioin tämän tarpeettomanki…

1988-1990-pruuvi: kolmas erä

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988 magnum Pruuvin tällä kertaa ainoan magnum-pullosta kaadetun viinin väri on selvästi vaaleampi kuin kaksi vuotta nuoremman, normaalipullossa kypsyneen vertailuparinsa. Henriotille tuttuun tapaan tämä on hurmaavan kaunis ja tasapainoinen viini, jonka tuoksun rikkaista vivahteista voi poimia paahtovanukasta, cashewpähkinää, marenkia, voita ja hienostuneen kantarellimaisen sienen aromin.

Maussa on omenaa, lakritsia ja ruusumainen, hieno ja hento kukkainen sävy. Hapokkuus on lempeän sitruunaista ja vähän vihreän tuntuista, tämä on selkeästi yksi illan aivan nuorekkaimpia ja tulevaisuutta ajatellen potentiaalisimpia viinejä. Nautittava ja herkullinen, monen maistajan mielestä jopa illan paras samppanja, joka omassa arviossani ainakin näin magnumista kaipaisi vielä lisävuosia pullossa kypsyäkseen täyteen loistoonsa. Tai sitten arvioin tätä liiankin tiukasti kruginväristen silmälasien läpi, sillä eipä saman vuosikerran Krugkaan merkittävästi enempää ikään…

1988-1990-pruuvi: lisäpullot ja yhteenveto

Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista.

Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevin…

Tarlant Rosé Zero Brut Nature

Aiemmin käymättömän ravintolan viinilistalta löytyi tämä maistamaton, aiemmin kehumani sokerilisäyksettömän samppanjan punainen sisarviini. Varsinkin chardonnayvetoisten viljelijäsamppanjoiden osalta voisi pitää melkein peukalosääntönä, että ainakin vakiokategorian viineissä rosé-versio on aina valkoista huonompaa ja toisinaan tasoero on jopa hämmästyttävän suuri. Siksi olikin ilahduttava huomata, että Tarlantilla kummatkin viinit ovat väristä riippumatta aivan yhtä nautittavia.

Tuoksussa on rosésamppanjalle perinteisiä mansikan ja vadelman sävyjä, sekä vielä eksoottisempi, persikkainen vivahde. Maku on sokerilisäyksettömäksi vakiosamppanjaksi suorastaan muhkea mansikalta ja vihreältä omenalta maistuen. Lämmetessä mukaan tulee vielä kirsikkaa, ja tuhti mutta tyylipuhdas eikä yhtään hapan tai kitkerä hapokkuus viimeistelee hienon kokonaisuuden. Tämä viini kertoo tyylikkäällä tavalla sekä Tarlantin timanttisesta viinintekotaidosta että vuosikerran 2008 upeasta tulevaisuudesta. 88