Pullollisia

Varsinaiset kekkeriviinit maisteltiin 2-3 viinin erissä, itselleni viinit olivat yhtä lukuun ottamatta etukäteen tiedossa, mutta enin osa muista juojista sai lasit eteensä täysin sokkona. Alun aperitiivikortti oli sentään avoin, jo etiketin perusteella kyseisen vuosikerrattoman viinin ei aivan tuoreinta painosta: Mumm de Cramant Tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, kepeän tyylikästä paahteisuutta, kevyesti kermaa ja aavistus ananasta.  Maussa jatkuu keveähkö mutta nautittavan tuntuinen yleistuntuma: raikasta vihreää omenaa, greippiäkin. Hapokkuus on aika vahvasti läsnä varsinkin jälkimaun alussa, joka tuntuu hiukan kirpeältä. Jälkimaku kantaa kuitenkin pitkään ja pyöristyy suussa lempeämmäksi jättäen jäljelle kevyen hunajaisuuden tunteen: kaikkiaan maukas ja tyylikäs viini! Maku tuntuu tuoreemmalta kuin tuoksu, tämän perusteella veikkaisin pohjaviini(e)n tulevan 90-luvun lopusta tai 2000-luvun alusta. Näitä avattiin kaksi pulloa, ja kummatkin olivat hyvin samaa tyyliä ja...

Sokkomaistelua pelkäämättömien ennakkoluulottomien viiniystävien avustuksella saatiin kuvan mukaisesti koko rivistö tyhjennettyä yhdessä illassa. Hataria muistiinpanoja viineistä tulossa.

Tässä viinissä on ikäisekseen melko vaaleankeltainen väri ja mukavasti myös varsin pirteät kuplat. Tuoksussa on melko runsasta paahteisuutta, vienoa herkkusientä, appelsiinia ja punaista omenaa. Lämmetessä aromi taittuu hedelmäisyyden rinnalla kermaan ja voihin. Suutuntuma on silkkinen, ja maukkaan makeaa trooppista hedelmää löytyy sävyinä vähintään riittämiin: hunajamelonia, passionia, ja mangoa. Hedelmäkimaraa säestää vielä ripaus pähkinäistä toffeenekkua, josta viini taittuu pitkään, vuosikerralla tyypilliseen tuhdin hapokkaaseen ja jonkin verran sitruunaiseen jälkimakuun. Kokonaisuus on tässä iässä yhä melko nuorekas, mutta silti hieno ja herkullinen. Klassisen vuoden klassinen viini tuttuun cliquot'maiseen, moitteettomasti viimeisteltyyn ja paljonkaan itsestään melua pitämättömän vähäeleiseen tyyliin.  95

Tämän chardonnay-viinin tuoksussa on vaniljaa, päärynää, ruusumaista kukkeutta ja ripaus paahdetta. Maussa on päärynää ja siistiä mineraalisuutta sekä häivähdys toffeeta. Jälkimaku alkaa hennolla makeudella ja päättyy pieneen kirpeyteen, hapokkuus on ihan asiallista. Hyvä, mutta ei kylläkään erottuvasti elegantti tai poikkeuksellisesti piirteikäs edes hintaluokassaan - muistan tämän muutaman vuoden takaa hiukan mukavammin juotavaksi.  87