Siirry pääsisältöön

BdB-pruuvi

Perjantai-iltana pantiin viisi blanc de blancs -samppanjaa vierekkäisiin laseihin toisten käsien toimesta, itselläni oli siis ilo päästä näihin käsiksi puolisokkona.


Deutz Blanc de Blancs 1996

Tämän tuoksussa on mandariinia, karambolaa ja vihreää ruohoa sekä myöhemmin myös häivähdys crème brûléeta. Osin kirpeiden, osin kypsempien sävyjen välinen jännite tekee tästä hiukan valtavirrasta poikkeavan samppanjan jakaen varmasti myös mielipiteitä. Maussa on raikkaita hedelmiä ja jo vähän talttunutta mutta tuhtia hapokkuutta: sitruunaa, limeä, omenaa ja ananasta. Kun viini lämpenee ja avautuu, mukaan tulee vielä hunajainen häivähdys ja hentoa herkkusientä. Rotevat hapot kannattelevat pitkää jälkimakua - vuosikerta lyö kyllä selvän leimansa tähän muuten tyyliltään raikkaan keveään viiniin. Monet ysikutoset vaikuttavat olevan mainiossa kehityksensä vaiheessa juuri nyt, sillä tämäkin on parhaillaan erittäin nautittavaa juotavaa. 93

Roederer Blanc de Blancs 1997

Viinin tuoksussa on kypsää vihreää omenaa, vähän nugaata ja myöhemmin myös vaaleaa sokeria yhdistettynä kevyesti paahtuneisiin sävyihin. Maussa hallitsevat sitruuna ja keltaiset luumut, jälkimakua sävyttää tuoksusta tuttu pieni paahteisuus sekä tasainen hapokkuus. Hento hunajainen sävy ilmestyy illan mittaan tähänkin. Vaikka sävyt ovat ehkä vähän vaimeita, on kokonaisuuden tasapaino erittäin hyvä. 

Omat aikaisemmat kokemukseni tästä vuosikerrasta ovat erittäin vähäiset, ja kuvittelinkin tätä ensin sulkeutuneeksi nollakakkoseksi. Todellisuuden ja vuosikerran keskinkertaisen maineen tietäen veikkaan, että tämä lienee kuitenkin aika hyvässä vaiheessa juuri nyt - hapokkuus saattaa lisäkypsytyksen myötä ennemmin jopa latistaa hennon hedelmäisyyden alleen. Joka tapauksessa tässä on mainio viini juuri nyt juotavaksi. 92

Taittinger Comtes de Champagne 2000

Kreivin tuoksu on kylmänäkin varsin voimakas: siinä on kuumaa, makeaa paahteisuutta, mehiläisvahaa ja popcornia. Maku on kukkea ja kosiskelevan makean hedelmäinen, erottuvimpina liljan ja päärynän sävyt. Hapokkuus on melko maltillista, mutta dosagea sen sijaan on lirautettu mukaan reiluhkosti, mikä toki taitaa kuulua talon ja tämän viinin tyyliin. Näin nuoressa viinissä sokeri ei tunnu kuitenkaan olevan vielä aivan saumattomasti mukana. Lisäkellaroinnin myötä ongelma kokemukseni mukaan poistuu, mutta olisihan näistä silti mielenkiintoista päästä pruuvaamaan vaikkapa extra brutia lähenteleviä versioita. 

Comtes on hurmuri ja häpeämättömän flirttaileva verrattuna illan muihin viineihin, tämä maistuu varmasti harjaantumattomallekin lipittelijälle. Vaikka en toki olettanutkaan kaksitonnisen yltävän vuosien -95 ja -96 Kreivien tasolle, oli tämä viini maltillisiin odotuksiinkin nähden kokonaisuutena hienoinen pettymys. Sen saanee helpoimmin huuhdeltua pois maistamalla -02 Comtesin mahdollisimman pian, sille voi sitten jo joutua raivaamaan tilaa kellaristakin.  90

Roederer Blanc de Blancs 2002

Tämän nollakakkosen tuoksussa on appelsiininkuorta, hentoa sitruunaisuutta ja myöhemmin myös mukava vaniljainen sävy. Maussa on pyöreää vihreää omenaa sekä kirpeämpää karviaista, hapokkuus on sileää mutta toki varsin runsasta. Jälkimaku on varsin pitkä ja siinä on melko paljon kirpeytttä, minkä ansiosta tämä tuntuu  eleganssistaan huolimatta selvästi illan raaimmalta viiniltä.  Illan mittaan tämä pikemminkin kirpeytyi vielä lisää, siinä missä -04 taas alkoi hiukan avautua. Tämä tarvitsisi ehdottomasti kätkeä kellariin ainakin viideksi vuodeksi ennen seuraavaa kokeilua, nyt viini on ehdottomasti yksi tiukimmista maistamistani nollakakkosista tähän mennessä.  91

Roederer Blanc de Blancs 2004

Viinin tuoksussa on ananasta, kirpeää vihreää omenaa ja häivähdys mentolia. Maku on pyöreähkö, mutta lähinnä sitruunan hallitsema, myöhemmin siinä erottuu sentään häivähdys kookosta, kun viini ilmaantuessaan hiukan tasoittuu. Hapokkuus tuntuu kuitenkin vain keskimääräiseltä, ja siksi ennen identiteetin paljastumista kuvittelinkin tätä vanhemmaksi Roedereriksi. Vuosikerta sinänsä vaikuttaa jo alkutaipaleellaan ihan mainiolta, joten uskon kyllä tämänkin viinin potentiaaliin. Nyt tässä oli kuitenkin palikat aika pahasti sekaisin, joten uusintaa kannattaa varmasti malttaa odottaa useampi vuosi. Palaan toisen pullolliseni tiimoilta joskus tulevaisuudessa, tämän ensikokemuksen perusteella tuskin lisääkään hankin. 89

Kuuden maistajan konsensuksella Deutz vei pruuvin voiton, mutta vieläkin yksimielisempiä oltiin Roedererin -04:n viimeisestä sijasta. Kolme muuta viiniä jakoivat keskimmäiset sijat melko tasaisesti, Comtes taisi muistaakseni kiilata kakkoseksi kuta kuinkin rinnan mitalla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…