Siirry pääsisältöön

Monta hienoa viiniä

Tammikuisen lauantai-illan agendana oli pruuvata muutama hyvä punainen ja syödä siihen päälle illallista. Työnteon eli dekantoinnin vauhdittamiseksi tarvittiin kuitenkin ensin hiukan samppanjaa.

Henriot Rosé 2003

Sain tämän sokkona, ja ilokseni aavistin vuosikerran ihan oikein. Vieläpä tekijäkin loksahti kohdalleen pienellä avustamisella. Talo on tuttu mutta viini ei, ja tämä oli nyt vasta ensimmäinen maistamani kuuman vuoden 2003 tuotos.

Tuoksussa on lämpimän kypsän sävyisiä kirsikoita ja mansikkaa sekä keralla pientä paahteisuutta. Maku on runsaahko punaisine karpalon ja luumun sävyineen. Hapokkuutta on suhteellisen vähän eikä jälkimakukaan ole kovin pitkä, mutta kokonaisuuden tasapaino on Henriotille tuttuun tapaan oikein hyvä - tämän talon tuotoksia juo joka kerta yhtä mielellään. 87

Sitten illan viiteen punaiseen, kaikki dekantoitiin runsaat kaksi tuntia ennen tarkempaa paneutumista. Ensiksi ei-bordeaux'laiset:


Tignanello 2004



Tämän viini tuoksu on muihin verrattuna vähän vaimea, eikä kovin runsaaksi aukea lasissa ajankaan kanssa. Keskittyneesti nuuhkimalla siitä voi kuitenkin erottaa toffeeta, palsternakkaa sekä pikantin salmiakin ja pippurin häivähdyksen. Maultaan tämä on hiukan yllättävästikin varsin tanniininen ja selvästi kaikista tiukin illan viineistä. Suhteellisesta sulkeutuneisuudestaan huolimatta sävyinä irtoaa vähän mustaherukkaa ja lakritsia; jälkimaku on suuntäyttävä, luonteikas ja varsin pitkä. Tämä on kaikin puolin tasaisen tyylikäs viini, mutta kaivannee 3-4 lisävuotta kellarissa tullakseen kunnolla nautittavaksi ja avatakseen paremmin koko potentiaalinsa. 92


Almaviva 2005



Alusta lähtien tämä viini erottuu viiden lasin rivistöstä tuoksultaan kaikkein voimakkaimpana ja runsaimpana. Myös tuoksun sävyt ovat muista poikkeavia ja melkeinpä alleviivatun selkeitä: tervaa, pikeä ja savua, sekä tummaa, karhunvatukkaa muistuttavaa marjaisuutta. Samoin runsaassa, jo kohtuullisesti kypsyneessä maussa on tupakkaa, multaa sekä punaisia marjoja. Tämä on viidestä viinistä kaikista rotevin ja selkeäpiirteisin, mutta toisaalta ei niin elegantti tai ihan niin pitkä kuin parhaat muut. Kokonaisuutena viini on minusta helppo tunnistaa pruuvin ainoaksi uuden maailman edustajaksi ja on kai makuasia, mihin kohtaan arvosteluasteikkoa tällainen tyyli loksahtaa. Joku toinen, vähemmän eleganssinkipeä voisi varmasti helposti antaa pari kolme pistettä enemmänkin, sillä viini on kyllä lajissaan saumaton kokonaisuus eikä lisäkellaroinnillekaan ole minusta mitään erityistä tarvetta. 93

Seuraavaksi ainakin paperilla suhteellisen nimekäs linnatrio perinteisestä Bordeaux'sta:

Château Palmer 2001



Lämpimässä tuoksussa on tupakkaa, mustaa viinimarjaa, hiukan yrttejä sekä häivähdys makeaa mansikkaisuutta. Maussa on punaisia marjoja sekä multaisia aromeja hiukan epätasaisena kokonaisuutena: tässä on jo jonkin verran kypsyyttä mutta toisaalta myös selvä annos vielä kypsymättömiä tanniineja. Silotellussa viinijoukossa tämä erottui muita sekaisempana ja jäi jonkinlaiseksi väliinputoajaksi - sävyjä erottui esimerkiksi Tignaa helpommin, mutta silti ne ehkä olivat jotenkin laimeita ja vähän mitäänsanomattomia.  Tämä ei toki missään nimessä ole huono viini, mutta jäi kovassa seurassa omassa arviossani hännänhuipuksi. Nimeen ja maineeseen nähden joka tapauksessa jonkinasteinen pettymys kenties vähän haastavasta vuosikerrasta huolimatta. 91

Château Trotanoy 2009



Tämän tuoksu on miellyttävä ja hienostuneen hedelmäinen: aromisikermän päällimmäiset ovat punainen luumu, toffee ja kirsikka. Maku tuntuu tiukan hapokkaalta ja tanniinejakin on jonkin verran. Rakenne on silti silkinpehmeä ja saumaton, tuoksusta tuttujen kirsikan ja luumun sävyjen sekä hennon hedelmäisen makeuden viipyillessä samalla suussa. Kokonaisuus on siksi ikään nähden uskomattoman juotava, sileä tasapaino ja kertakaikkinen miellyttävyys suorastaan säväyttävät näin nuoressa viinissä. Tässä on potentiaalia kehittyä huikeaksi viiniksi, kun kokonaisuus on jo nyt näin hieno. Toivottavasti saan tilaisuuden tämän uusintamaistamiseen vähän kypsempänä joskus tulevaisuudessa - jos näin käy, pisteitä ropisee takuuvarmasti lisää. 95

Château de Valandraud 1995



Tämä vaikuttaa jo kevyesti tiilenpunaisen värinsä vuoksi muita viinejä kypsemmältä ja sävyjen kirjon moniulotteisuus todistaa samaa: Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta löytyy kypsyneen Bordeaux-viinin klassisia aromeja: seetriä, tallia, nahkaa, punaista lihaa ja korianterin sävyistä aromikasta mausteisuutta. Runsaan hedelmäisessä maussa päällimmäisenä ovat kypsät mustaherukat, muste ja hento tamminen vaniljaisuus. Pitkässä jälkimaussa tuntuu vielä ripaus tiukkoja tanniineja, mutta minusta tämä on nyt nautittavan kauniiksi kypsynyt kokonaisuus ja arvioisin, että antaa jo nyt parastaan. Upea viini! 95


Sain viinit puolisokkona ja onnistuin arvauksessani sekoittamaan Tignanellon ja Palmerin, muut sentään napsahtivat täsmällisesti kohdilleen. Valandraud oli minusta illan paras viini hiuksenhienosti ennen Trotanoyta; objektiivisesti pelkän laatunsa perusteella arvioituna Almavivakin olisi voinut tasaväkisesti kisata kärkipaikasta.

---

Jälkiruokana tarjoillun lumimunan kera jatkettiin vielä Alkon 2009 Sauternes/Barsac-pikkupullo-osastoon tutustumista, vaikka kerrassaan hieno annos ehkä varastikin viineiltä suurimman huomion:



Château Doisy Daene 2009

Tämän tuoksu on runsaan hedelmäinen, aromeina erottuu persikkaa, sitruunaa ja appelsiininkuorta. Maku on melkeinpä ylitsevuotavan makean persikkainen ja sokerisuuden sävyttämä. Hapokkuutta tuntuu hentona lähinnä pyöreässä jälkimaussa. Siisti, joskin suorastaan uhkean makea ja kypsän tuntuinen kokonaisuus, jälkiruuan kumppanina toimi tästä kaksikosta aavistuksen paremmin. 91

Château Lafaurie-Peyraguey 2009

Doisyyn verrattuna tämän viinin tuoksu on hiukan terävämpi mutta samalla sulkeutuneempi, sävyinä on mantelia, hunajamelonia ja sitruunaruohoa. Maku on tiiviin hunajainen, jonka lisänä on hiukan vihreää ruohoa sekä kevyttä pienen hapokkuuden tuomaa kirpeyttä. Minusta tämä on hiukan vertailupariaan tyylikkäämpi kokonaisuus, ja lisäkypsytys saisi viinin varmasti aukenemaan vielä kauniimmin. Siksi arvottaisin kuitenkin jouluna maistetun saman vuoden Guiraudin samoista pisteistä huolimatta vielä hiukan tätä paremmaksi. 92


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja