Charles Heidsieck Vintage 1995
Viinin väri on hennosti vaaleankeltainen ja siinä on pirteät, runsaat kuplat. Herkkusienen tuoksu viivähtää vasta-avatussa pullossa, mutta vaimenee taka-alalle viinin saadessa ilmaa. Tuoksu on talolle tyypillisesti runsaan paahteinen, taittuen tässä hienossa vuosikertaviinissä kahvin ja maitosuklaan sävyihin. Lisänä on myös reilu annos puhdaspiirteistä, suoraviivaista sitruunaisuutta.
Maku on mehukas ja raikas, vihreän omenan ja päärynän hallitsema. Läsnä on kuitenkin myös karviaismarjan sävy kielien siitä, että jäljellä on tältä osin vielä annos kypsymätöntä reserviä. Samaa kertoo myös kevyt limen kuoren sävyttämä kirpeys, joka yhdessä runsaahkon hapokkuuden kanssa saattelee jälkimaun aivan asialliseen mittaan. Hyvän vuoden hyvä vuosikertaviini, joka on nyt pykälän kypsempi kuin edellisen kerran reilu pari vuotta sitten maistettuna. Jatkoseuranta täytyy valitettavasti suorittaa ysikutosilla, sillä omat CH:n ysivitoseni loppuivat täsmälleen tähän. 93
Krug 1989
Viinin väri on kevyen kullankeltainen ja siinä on pienet, terhakat kuplat. Nenässä tämä tuntuu täysin Krugilta heti ensimmäisestä nuuhkaisusta lähtien! Tuttuus tarkoittaa siis runsasta tammen ja oksidoituneiden, hennosti sherrymäisten sävyjen täyttämää kypsää, tässä jopa aivan aavistuksen ylikypsää tuoksua. Sävyjen sikermä on kauniisti moniulotteinen: punaisia luumuja, todella kypsää cantaloupemelonia, vaniljaa sekä sokeroituja pikkuleipiä.
Maultaan suutuntumaltaan suorastaan paksun nektarimainen juoma ei jää yhtään tuoksua heikommaksi. Aromeina erottuu ainakin punaista omenaa ja luumua, karambolaa sekä täyteläistä hunajaisuutta. Sitruksinen jälkimaku viipyilee pitkään suussa, ja viinin maku tuntuukin itse asiassa tuoksua raikkaammalta. Rotevuudestaan huolimatta tämä lämpimän vuoden viini ei ole kovin hapokas ja tuntuu nyt täysin kypsältä. Todella nautittava samppanja, jossa tuoksu ja maku ovat hienosti harmoniassa keskenään - oman viinivuoteni tähän mennessä innostavin viini ja jälleen kerran osoitus siitä, miksi ja millä Krug on todella ansainnut paikkansa samppanjapyramidin ehdottomalla huipulla. 96
---
Kaiken kaikkiaan tässä oli oikein mielenkiintoinen ja innostava samppanjakaksikko lauantai-iltana rinnakkain arvioitavaksi: CH oli täysin ennakkoarvelujeni ja odotusteni mukainen, siinä missä Krug onnistui omansa jopa ylittämään. Mainio vuosikerta -95 on harmillisesti ja suurelta osin turhaan jäänyt jo lähes legendan maineen saaneen nuoremman -96-veljensä varjoon. Charles Heidsieckin tekeminä vuosikerrat ovat minusta nykykunnossaan hyvin samanveroisia eli molemmat siis erittäin hyviä.
Juuri -89 vuosikerran Krugista taas olen lukenut viime aikoina muutaman varauksellisen tai jopa vähän pettyneen arvion, mutta ainakaan nyt nautitun pullon perusteella en voi näihin kommentteihin yhtyä. Omat kokemukseni kyseisen vuoden muista viineistä ovat toisaalta nekin voittopuolisesti positiivisia: nuoruuden raikkautta tai jykevää hapokkuutta näistä on toki turha hakea, ja tuleville vuosikymmenille suuntautuvaan varastointiin kannattaa mieluummin valita esimerkiksi vuotta vanhempia viinejä. Lähivuosien nautiskeluun kasiysit vaikuttavat kuitenkin olevan pääsääntöisesti erittäin oivallista tavaraa.
Maultaan suutuntumaltaan suorastaan paksun nektarimainen juoma ei jää yhtään tuoksua heikommaksi. Aromeina erottuu ainakin punaista omenaa ja luumua, karambolaa sekä täyteläistä hunajaisuutta. Sitruksinen jälkimaku viipyilee pitkään suussa, ja viinin maku tuntuukin itse asiassa tuoksua raikkaammalta. Rotevuudestaan huolimatta tämä lämpimän vuoden viini ei ole kovin hapokas ja tuntuu nyt täysin kypsältä. Todella nautittava samppanja, jossa tuoksu ja maku ovat hienosti harmoniassa keskenään - oman viinivuoteni tähän mennessä innostavin viini ja jälleen kerran osoitus siitä, miksi ja millä Krug on todella ansainnut paikkansa samppanjapyramidin ehdottomalla huipulla. 96
---
Kaiken kaikkiaan tässä oli oikein mielenkiintoinen ja innostava samppanjakaksikko lauantai-iltana rinnakkain arvioitavaksi: CH oli täysin ennakkoarvelujeni ja odotusteni mukainen, siinä missä Krug onnistui omansa jopa ylittämään. Mainio vuosikerta -95 on harmillisesti ja suurelta osin turhaan jäänyt jo lähes legendan maineen saaneen nuoremman -96-veljensä varjoon. Charles Heidsieckin tekeminä vuosikerrat ovat minusta nykykunnossaan hyvin samanveroisia eli molemmat siis erittäin hyviä.
Juuri -89 vuosikerran Krugista taas olen lukenut viime aikoina muutaman varauksellisen tai jopa vähän pettyneen arvion, mutta ainakaan nyt nautitun pullon perusteella en voi näihin kommentteihin yhtyä. Omat kokemukseni kyseisen vuoden muista viineistä ovat toisaalta nekin voittopuolisesti positiivisia: nuoruuden raikkautta tai jykevää hapokkuutta näistä on toki turha hakea, ja tuleville vuosikymmenille suuntautuvaan varastointiin kannattaa mieluummin valita esimerkiksi vuotta vanhempia viinejä. Lähivuosien nautiskeluun kasiysit vaikuttavat kuitenkin olevan pääsääntöisesti erittäin oivallista tavaraa.
Kommentit
Lähetä kommentti