Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja.

Janisson-Baradon Extra Brut


Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82


Larmandier-Bernier Rosé de Saignée


Tämä puhdas pinot noir -viini tulee viljelijän kotikylästä Vertus'sta. Viinin tummanpunainen väri paljastuu jo Selosse-tyylisen kirkkaan huurrelasisen pullon läpi, ja sävyn syvyys vetää helposti vertoja esimerkiksi Vouette & Sorbéen roséen vastaavalle (kumpikin viini on tehty melko vähän käytetyllä saignée-metodilla, eli viinin väri tulee sekoittamisen sijaan pinotin kuorikontaktista). Harmillista kyllä, pullon kyljestä ei löydy mitään korkinvaihto- tai satovuositietoja, vaikka viini ilmeisesti tehdäänkin aina vain yhden vuoden sadosta kerrallaan. 

Tuoksussa on punaista karviaista, kirpeähköä villivadelmaa, pehmeämmän marjaista karhunvatukkaa sekä pieni määrä paahteisuutta. Maku on melko neutraali ja tasainen: lempeä, cantaloupemelonin makean hedelmäinen sävy yhdistyy tasapainoisesti puolukkaiseen marjaisuuteen. Lisänä on hiukan mineraalisuutta, mansikkaa ja mukava hapokkuus - minimalistisesta dosagesta ei tässä viinissä ole muita viitteitä kuin korkeintaan aromien puhdaspiirteisyys. Kaikkiaan kiva vakiorosésamppanja, joka ei tyyliltään tai runsaudeltaan kuitenkaan yllä esimerkiksi juuri edellä mainitun V & S:n tai kestosuosikkini Gossetin Grand Roséen tasolle. Juoma-astia oli tosin nyt valitettavan kapea ja pienipesäinen - maistaisin tätä mielelläni uudestaan paremmasta lasista ja mieluiten koko pullollisen niin, että viini saisi paremmin aikaa ja tilaa avautua. 86

---

Krug Grande Cuvée


Palautumisjuomaksi viikonloppureissun rasituksista kaivoin kotiin päästyäni kaapista jo aiemmissa postauksissa esitellyn (ja maistetun) kultaetikettisen Grande Cuvée -varttimagnumin. Korkissa oleva koodi V262 kertoo käsittääkseni pullon korkinvaihdon ajankohdaksi marras - joulukuun 2002. Pullollisen pohjavuosikerraksi voisi siten arvailla vuotta 1994 tai 1995 (pikkupulloissa tätä kypsytetään kai hiukan normipulloa lyhyempi aika). Koodin perusteella viini on joka tapauksessa vähän nuorempaa kuin edellinen korkkaamani pikkupullollinen.

Viinissä on nyt vain vähän kuplia jäljellä, mutta tuoksu on silti aivan tyypillistä, joskin normaalia hentoisempaa Grande Cuvéeta - "Krug-parfyymi" on näissä kerta toisensa jälkeen aina yhtä leimallinen: pyöreää hedelmäisyyttä kera karambolamaisen kiehtovan kirpeyden, oksidoituneita tammikypsytyksen tuomia sävyjä, toffeeta ja savua. Totuttua yksinkertaisemmassa maussa on ananasta sekä punaista omenaa, ja hapokkuus on jo taittunutta. Viini tuntuu suussa aavistuksen väsyneeltä, eli tämä pullollinen on selvästi kääntynyt loivan alamäen puolelle, vaikka tuoksu jaksaakin vielä kivasti ja ilman mitään ylikypsiä sherrysävyjä. Pikkupullossa tätä loistavasti ikääntyvää viiniä ei selvästi kannata jemmailla ikuisuuksia - heikohko Krug on joka tapauksessa parempaa kuin moni samppanja parhaimmassa iskussaan. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vielä riittää 2002 samppanjoita, tasting osa V: mm. Vilmart Coeur de Cuvée, Comtes de Champagne Rosé, Egly-Ouriet

Vuoden 2018 maaliskuussa maistettiin osaltani vuosikerran 2002 samppanjasaagan viides osa.

1. erä
Françoise Bedel L'Âme de la Terre Millésimé 2002 Tuoksu on runsaahko: lämmintä paahdetta ja paahdettua sokeria, kypsää omenaa ja ja ripaus vaniljaista kermaa. Aromit taittuvat kuitenkin valitettavan pian alkavaa oksidoitumista kohti. Maku on miellyttävä ja sinänsä melko tasapainoinen, sävyinään vihreää omenaa ja pirteää sitruunaa. Vaikka viinissä on ihan asialliset hapot, se kuitenkin latistuu lasissa melko nopeasti. 87
Vincent Brochet Espionne Brut Premier Cru 2002 Tämän viinin tuoksu on paahteinen saaristolaisleivän sävyttämänä, sen rinnalta erottuu metallinen häivähdys, voita, hasselpähkinää, sekä mangon ja banaanin trooppisen tuntuisia hedelmäaromeja. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole kovin puhdassävyinen, vaan ennemmin jo jonkin verran oksidoitunut.  Maussa on tuoksua seurailevasti trooppista mangon ja persikan sävyttämää hedelmäisyyttä, mutta turhan kosiskelevan makealla tavalla ilm…

Joulupäivän viinit: Leoville Las Cases 1990, Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 jne.

Domaine Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 magnum Tämä viini on käsitykseni mukaan grenache-mourvèdre-sekoitus vanhoista köynnöksistä: Dekantoitu ja maistettu 30 min dekantoinnin jälkeen sekä myöhemmin. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän tyylikäs: mustaherukkaa ja tumma kirsikkaa, joiden lisänä hieman savua ja salmiakkijauhetta sekä paahdetun lihan sävyä. 
Keskitäyteläisessä maussa on sopivan kypsää marjaisuutta: punaisia ja mustia herukoita, sekä keveää rakuunan sävyttämää yrttisyyttä ja mustapippuria siinä rinnalla. Jälkimaku on melko hapokas, ja sitä sävyttää sopiva annos kypsiä tanniineja. Kenties lähellä lakipistettään nyt, ja sen siivittämänä suorastaan yllättävän hyvä ja odotuksiin nähden moniulotteinenkin viini itselleni varsin vieraalta viinialueelta. 92


Chateau Figeac 1985 Viini on harmi kyllä lievästi korkkivikainen. -
Chateau Leoville Las Cases 1990 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Täysin odotusten mukaisesti tuoksu on erittäin tas…