Siirry pääsisältöön

Ruinart Dom Ruinart 1996



Pari pulloa näitä on piileksinyt varastossani jo useamman vuoden, ja koska viime syksynä joukkoon pääsi puolivahingossa liittymään kolmaskin, oli kai jo korkea aika maistaa viini ensimmäisen kerran ja päästää siis uusin tulokas korkistaan.

Viinin tuoksu on ehkä hivenen hennohko, mutta kuitenkin kauniisti monikerroksinen: paahteisuutta on aika paljon; kermaisuutta, kahvia ja voitakin taas kevyemmin mutta silti hienosti ja tyylikkäästi. Hedelmäisinä vivahteina erottuu vielä raikasta sitruunaa ja hieman tuoretta aprikoosia.

Maustakin erottuu häivähdys kahvia, mutta muuten varsinainen hedelmäisyys on vielä vaimeahkoa ja kypsymättömän tuntuista tuoreen hunajamelonin ja raa'ahkojen omenien sävyissä. Jälkimaussa on tiukan kirpeästi limen kuorta sekä greippiä, ja viinin runsas hapokkuus tuntuu suussa varsin terävältä taittuen lopulta suorastaan karvaan makuiseksi. Edes nelisen aukiolotuntia eivät saaneet viinin hedelmäisyyttä juuri avautumaan tai sen kirpeän sitruunaista olemusta pyöristymään.

Tällaisenaan ja tämän yhden pullollisen perusteella viinin tulevaisuus huolettaa, kun jo hienoon ja selvästi kypsyneeseen tuoksuun yhdistyy vielä tässäkin iässä näin raaka maku. Toivottavasti kyse on vain yhä kätkössä olevasta tulevaisuuden potentiaalista, joten ehkäpä palaan asiaan vaikkapa viiden vuoden päästä uudestaan ja toivon parasta. Nyt viini oli kuitenkin ilman muuta jonkinasteinen pettymys ja keskeneräisin maistamistani tämän huippuvuoden samppanjoista. 91


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …