Siirry pääsisältöön

Alussa ja lopussa ei ole samppanjaa

Perjantai-illan mukavissa riennoissa sikermä kuohuvaa, enimmäkseen sokkona ja enimmäkseen samppanjaa, lopulta jotain burgundiakin.


Abrau Durso Cuvee Alexander II

Illan aloittavan sokkokuohuvan tuoksussa on nopeasti haisteltuna mukavan persoonallisesti banaania, saksanpähkinää ja ruutia. Maussa on tuoretta ananasta, ripaus limen kuorta ja hennosti omenaa. Kokonaisuus on kirpeän hapokas, ja dosage tuntuu melko matalalta. Kelvollisen oloinen viini, puristettu veikkaus on muutaman vuoden vanhaa viljelijä-pinotia Aubesta: totuus on sen sijaan usean kympin (euroa) prestige-kuplivaa Mustanmeren rannalta Venäjältä. Erityisesti alkuperä huomioiden ei ollenkaan hassumpaa, mutta onneksi kaikki seuraavat kuohuvat (sokot) osoittautuvat olevan perinteisempää linjaa eli samppanjaa. 85

"Lukon 75-vuotisjuhlasamppanja" Bruno Armand (Germigny) Brut

Tämän seuraavan sokon tuoksussa on melko paljon paahdetta, ja sen lisänä ripaukset vaniljaa, sitruunaa ja toffeeta. Makua hallitsevat sitruuna ja vihreä omena: tämä on nuorehko, kypsymätön viini, jossa kuitenkin on hyvä tasainen, luultavasti reiluhkolla dosagella pyöristetty hapokkuus sekä ihan kiva sitruunainen jälkimaku. Veikkaus on hyvälaatuinen ison talon vakiosamppanja, totuus kuitenkin minulle tuntemattoman mutta käsittääkseni mieluummin low-end-samppanjantuottajan Rauman Lukon 75-vuotisjuhlia (vuonna 2011) varten erikoisetiketöity pullote. Etikettiin nähden varsin hyvää tämäkin, muutama pullossa vietetty ekstravuosi lienee isolta osin positiivisen kehityksen ja arvion taustalla. 86

Geismann & Co Rosé Reserve Brut 1976 magnum

Tämän lasista arvioituna huolestuttavan elottoman viinin väri on sen verran tummasti punertava, että ensimmäinen silmämääräinen arvio viinistä on parhaiden päiviensä yli ikääntynyt rosésamppanja. Tuoksun päällimmäiset sävyt ovatkin sherrymäisen oksidoituneita, lisänä on ripaus hasselpähkinää ja tilliä. Maussa on meren, herkkusienen ja simpukoiden sävyä, mutta tästäkin oksidoituminen paistaa läpi - tässä viinissä ei tosiaan ole paljon elämää tai hedelmää enää jäljellä. 82

de Castellane Cuvée Commodore 1976

Tässä viinissä on paljon edellistä vaaleampi eli sinänsä varsin hyvän oloinen väri, mutta ei siltikään silmin havaittavia kuplia. Tuoksussa on toffeeta ja pähkinää, mutta lisäksi kaivatun hedelmäisyyden sijasta ripaus sherryä. Maku on kireähkö, eli tässäkin viinissä on oksidoituminen alkanut ja paras hedelmäisyys hävinnyt - toki jotenkin tuntuu siltä, että mikään huippuviini ei tämä liene ollut parhaina päivinäänkään. Jälkimaussa on, erityisesti paljastunut vuosikerta huomioiden, aika kipakasti hapokkuutta ja sitruunaa. Parhaat seiskakutoset ovat häkellyttävän hyviä, mutta tämänkertaisessa kaksikossa ei valitettavasti ollut aineksia sille tasolle edes kalpeissa ajatuksissa. 86

Leclerc Briant Cuvée Liberté 1981

Seuraavan kaksikon ensimmäisen viinin väri on tummahkon kultainen, mutta kuplia on kuitenkin jäljellä yhä hyvä annos. Tuoksussa on savua, appelsiininkuorta, toffeeta ja häivähdys kuivattuja aprikooseja - tämä tuntuu paljon rotevammalta ja sävyiltään varsin eri tyyppiseltä verrattuna viereisessä lasissa piilottelevaan tuoreempaan Leclerciin.

Maku tuntuu vertailuparia selvästi ikääntyneemmältä, mutta silti kelpo vedossa olevalta: sävyinä on runsaahkosti punaista omenaisuutta ja sitruunaa, jälkimaku on mukavan hedelmäinen melko tiukan tuntuisen hapokkuuden säestämä. Kaikin puolin positiivinen kokonaisuus, selvästi illan ensimmäinen, mutta ei onneksi viimeinen yli 90 pisteen viini. 91

Leclerc Briant Cuvée Liberté 1988

Väri on tässä hieman edellistä vaaleampi, eikä kuplattomuudestakaan ole pelkoa. Tuoksu tuntuu aluksi varautuneelta, mutta avautuu vähitellen ja detaljeja löytyykin vähintään riittävästi: sitruunankuorta, punaista omenaa, trooppista hedelmäisyyttä ananaksen ja mangon häivähdyksin, orvokin tuoksua ja vähän vaniljaakin.

Maku on tiiviin hapokas: vihreää omenaa, sitruunaa ja jonkin asteisesta kypsymisestä kertovaa toffeen sävyä. Jälkimaku taittuu limeen - lisäkypsytys voisi hyvinkin kehittää tätä viiniä positiiviseen suuntaan. Nuorekas, ja kuitenkin ihan tyypillisen oloinen klassisen vuosikertansa edustaja - vaikka oma vuosikerta-arvaukseni luiskahtikin kahdeksan vuotta lyhyeksi. Tämä viini on hienostuneempi ja moniulotteisempi kuin -81 viereisessä lasissa, ja siksi minusta kokonaisuutena melko selvällä erolla myös parempi. 93


Heidsieck & Co Monopole Diamant Bleu 1982 magnum

Tässä viinissä on oikein pirteät kuplat ja vaalea väri -- silmämääräisesti viinin voisi arvioida nuoremmaksi kuin pari edeltäjäänsä. Tuoksu on runsaan paahteinen, sitä sävyttävät voimakkaat tummapaahtoisen kahvin ja tryffelin aromit. Rinnalta löytyy silti muitakin sävyjä, ainakin cashewpähkinää ja briossia.

Maussa on tuoksua seuraillen runsaasti kahvia, ja sen rinnalla tuhdisti hedelmäisyyttä kypsien sitruunoiden sävyssä. Jälkimaku on pitkä ja sekin sitruunan sävyttämä, lopussa aavistuksenomaisesti nuorekkaan kirpeä. Vuosikertaveikkaukseni oli -85: voisin veikata tämän normipullosta keskimäärin selvästi (täysin) kypsemmäksi, mutta näin magnumissa olemus on tässä iässä pirteä, enintään keski-ikäisen tuntuinen. Hieno, melko lailla toissa vuonna ja silloinkin magnumista nautitun -76 isosisarensa veroinen viini. 95


Henriot Cuvée Baccarat 1981

Timantin rinnalle kaadetun seuraavan viinin väri on tummahko, eikä kuplia enää erotu. Tuoksussa on alkavaa oksidoitumisen sävyä, mutta myös omenaa ja ripaus hunajaa. Mausta erottuu samaa hunajaisuutta sekä jonkin verran sitruunaa aina jälkimakuun saakka - oksidoituminen tuntuu silti tässäkin. Viini ei ole totaalisen yli, eli on ihan nautittavissa, mutta syystä tai toisesta jo selvästi alamäen puolella. Identiteetin paljastumisen jälkeen pidän selvänä, että kyseessä on pakko olla heikko tai vähintään huonosti säilytetty pullo: Henriotin tasaisen laadun tuntien talon kyseisen vuoden huippusekoituksen olisi melkeinpä pakko olla kunnollisesta pullollisesta parempaa - kuten oli vuotta nuorempi Baccarat viime kesänä siemailtuna. 89

Veuve Clicquot La Grande Dame 1988

Tämä viini on vaalean kultaisen keltainen ja siinä on aivan moitteettomat pirteät kuplat. Tuoksusta erottuu ensiksi sitruunan eri sävyjä: sitruunankuorta, sitruunaruohoa ja sitruunamelissaa. Niiden rinnalla on toki muitakin sävyjä, kuten persikkaa, saksanpähkinää, vaniljaa ja viinin lämmetessä vähitellen runsastuvaa paahteisuutta.

Makua hallitsee perinteinen mutta aina niin hyvin yhteensopiva hedelmäkolmikko: sitruuna, ananas ja punainen omena. Kokonaisuuden viimeistelee miellyttävä jälkimaku ja hyvä, tasaisen pehmeä hapokkuus. Identiteettiä pohtiessani tuttu pullonkaula vilahtaa kaatajan kädessä loksauttaen yksityiskohdat paikoilleen: oikein miellyttävä, tutun clicquot'maisesti viimeistelty daami on tämä kasikasi, juuri kuten tuli tämän vuosikerran osalta jo viime kesänä todettua. 94


Marguet Sapience 2006

Tässä viinissä on runsaat kuplat ja miellyttävän monipuolinen tuoksu: kaura-omenapaistosta, hillottua omenaa, hunajaa, kypsää ananasta ja kanelia. Maussa vuorottelevat aprikoosi ja hillomainen omena, mutta jälkimaku on kuitenkin huomattavan kirpeän sitruunainen. Kokonaisuutena tässä viinissä on hienoja kypsiä elementtejä parhaaseen selossemaiseen viljelijätyyliin, mutta ainakin toistaiseksi maku tuntuu osittain liian raa'alta ja keskentekoiselta. Tämä kannattaisi todennäköisesti kätkeä kellariin moneksi vuodeksi ja odottaa, että palikat loksahtavat ajan ja iän myötä kunnolla kohdalleen. Joka tapauksessa  jo taustaltaan mielenkiintoinen luomus, joint venture -tyyppinen biodynaaminen viljelijäprestiisi persoonallisen koristeellisessa pullossa ja pakkauksessa. 91


Bollinger R.D. Extra Brut 1996

Tämän sokkoviinin kuplat ovat pirteät ja väri varsin vaalea. Tuoksussa ei vaikuta olevan kaikki kohdallaan, sillä siitä erottuu varsinkin aluksi selvä ja melko epämiellyttävä, maitohappoinen sävy. Tämä aromi hälvenee kyllä mutta ei häviä, sen taustalta erottuu pähkinää ja ananasta mutta nekin jollain tavalla ylikypsän tuntuisesti. Maku on tuoksua parempi, siinä on omenaa, sitruunaa ja ihan hyvää hapokkuutta. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole erityisen hyvä tai positiivisia tuntemuksia herättävä. 88

Hämmästys on melko suuri kun pullon identiteetti paljastuu: 01/06/2006 korkkinsa vaihdattanut Bollyn -96 R.D.! Muutama vuosi sitten nauttimani pullollinen tuoreempaa, vuoden 2011 degorgementtia oli niin maukas tapaus, että tämänkertaista pulloa en osannut pitää muuta kuin tavalla tai toisella viallisena - tai sitten koko erää merkittävän heikkona. Osa juojista oli kyllä sitä mieltä, että nyt maistettu pullo oli aivan edustava eli että Bollyn R.D.:t yksinkertaisesti ovat kategorisen kehnoja tai korkeintaan keskinkertaisia. Ihan vielä en ole valmis tällaista väitettä allekirjoittamaan, vaikka viimeisimpien näyttöjen valossa omassa uskossanikin on jo havaittavissa aavistuksenomaista horjumista.


Emmanuel Brochet Le Mont Benoit Extra Brut 2011

Tässä viinissä on nuoren oloisen runsaat kuplat. Tuoksussa on nuorekkaasti leipätaikinaa ja vaaleita jauhoja, vegetaalisuutta sokeriherneen sävyssä ja tuoretta omenaisuutta. Maussa on raikkaasti ripaus ananasta ja enemmän punaista omenaa. Kokonaisuuden viimeistelee pirteä, tiukahko mutta kuitenkin oikein miellyttävä hapokkuus. Veikkaan vuosikertaa -04, mutta oikeastihan tämä on nuorempaa mutta silti muhkean runsasta viljelijätavaraa tekijältä, jota en ole aiemmin maistanut mutta jonka korkeasta laadusta huhuja kyllä kuullut. Tätä täytyy ilman muuta hankkia tilaisuuden tullen omaankin varastoon. 90

--

Loppuillasta lipitellyistä viineistä parhaiten mieleen jäivät parhaat eli nämä:


Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut 

Talon sommelierin valitseman viinin tuoksussa on vihreää omenaa, ruohoa ja ruusun terälehtiä. Maku on nuorekkaan kirpeä, vahvasti sitruunainen, mutta sen rinnalla on myös tuoretta omenaa. Jälkimaku on sekin tiukasti sitruunainen ja samalla viiltävän hapokas - viini korkinvaihto on kuulemma tehty täysin käsin ja sekaan ei ole sotkettu lainkaan dosagea. Viini on ainakin näin nuorena jäyhän monoliittinen, mutta ehdottoman puhdaspiirteinen. Brochetin tavoin mielenkiintoinen uusi tuttavuus tämäkin. 88


Domaine Ramonet Puligny-Montrachet 2013

Ramonetin tuoreen kyläviinin tuoksussa on salmiakkia, piikiveä, vastaleikattua ruohoa ja rakuunaa. Maku on yrttinen, rinnalla on hieman melko kypsän tuntuista päärynää. Jälkimaku on, kuten ikään ja luokkaan olettaa sopii, vielä kirpeähkö. Kylätasolla joka tapauksessa oikein kiva ja jopa hiukan persoonallinen viini, mutta tekijä onkin toki huippuluokkaa. 89


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…