Täydellisyyttä hipova alkukesän viini-ilta: mm. Florens-Louis 1966, Dujac CSD 1983, Turque 1989 ja Haut Brion 1982

R. Lopez de Heredia Vina Tondonia Gran Reserva Rosado 2008

Runsaasta ja melko voimakkaasta tuoksusta erottuu kruunutilliä, persikkaa, kirsikkaa, mansikkaa sekä silaus kanelin sävyttämää mausteisuutta.

Harteikkaassa maussa on sitruunaa, punaista omenaa sekä vahvaa mustapippurin, tillin ja korianterin sävyttämää yrttistä mausteisuutta. Jälkimaku on miltei purevan sitruunainen ja vahvasti hapokas, lempeä oksidaatio kuitenkin pyöristää sopivasti kokonaisvaikutelmaa. Mielenkiintoinen viini, joka varmasti pehmenisi kellaroimalla vielä lisää. 92

---

Krug 1996

Viinin väri on vaaleahkon keltainen ja siinä on kaikin puolin terhakat kuplat. Alkuun ainakin hedelmäisyytensä suhteen hieman varautuneen tuntuisesta tuoksusta erottuu maitokahvia, hieman herkkutatin aromia ja kinuskia. Pienellä odottelulla mukaan tulee kuitenkin mukavasti myös vihreää omenaa, sitruunaa, limeä ja punaisten herukoiden sävyä. 

Maussa viinin tiivis ja runsas hedelmä on vielä tuoksua paremmin esillä: punaista omenaa, muhkeaa sitruunaa ja maukasta, jo kypsyyttä itseensä keränneen mangon miellyttävää sävyä. Viinin lämmetessä hunajaisuus pyöristää kokonaisuutta kivasti. Jälkimaku antaa selvimmän viitteen vuosikerrasta ja tekijästä: se on pitkä, tuhdin hapokas ja sitruunainen, mutta samalla myös sopivan siloitellun ja lempeän tuntuinen. Lähtökohtaisesti oikein hyvä, jykevän harteikas samppanja, mutta ilman suoranaista wau-efektiä, joka yhdistelmällä Krug & vuosikerta 1996 ennakko-odotuksissa ainakin häivähti mielessä. Ehkä tämä viini on edelleen enemmän tai vähemmän lupaus -asteella, ja tarvitsee lisää kärsivällistä kellarointia - aika näyttää, realisoituuko potentiaali ja alun perin vähintäänkin suuret odotukset. Nykykunnossaan viini olisi kuitenkin täpärästi jäänyt muutamaa viikkoa aiemmin pidetyssä 1996-tastingissa mitalisijojen ulkopuolelle. 94

Piper-Heidsieck Florens-Louis 1966

Viinissä on tumman keltainen, aavistuksen pronssiin taittuva väri ja yhä aavistus kuplia jäljellä. Tyylikkäässä ja ikään nähden lähes uskomattoman raikkaassa, lempeän hedelmäisessä tuoksussa on kermatoffeeta, voita, kauniin kypsää ananasta, herkullista mangoa ja ripaus pirteää sitruunaruohon sävyä.

Maun hedelmäisyys on samaan aikaan samettisen pehmeää, pyöreää ja runsasta. Hedelmäkori täyttyy ananaksesta, mangosta ja nektariineista, niiden rinnalta erottuu maukasta paahtovanukkaan sävyä. Jälkimaun hapokkuus on miellyttävän ponnekasta ja kypsän sitruunan sopivasti kirjomaa. Upeaksi kypsynyt ja samalla nuorekkaan raikkaasti hedelmäinen viini - elegantin ja hienopiirteisen samppanjatyylin kauniisti ikääntynyt edustaja aivan parhaasta päästä. 97

---

Schäfer-Fröhlich Felsenberg Riesling Grosses Gewächs 2013

Dekantoitu 1,5 h ennen maistamista. Tämä viini on erottuvasti erilainen kuin viereinen Coche-Dury: Tuoksu on huomattavasti runsaampi sekä kypsemmän ja trooppisemman hedelmäinen. Siitä erottuu vahvaa tuoreen persikan aromia, rinnallaan passionhdelmää, mangoa sekä kuitenkin myös kunnon annos kokonaisuutta raikastavaa tuoreehkoa sitruunaa.

Maku on maukkaasti hedelmäinen, sopivan kypsä ja sopivan konsentroitunut: mangoa, maltillisen kypsää ananasta, sekä hienon herkullista keltaista omenaa. Jälkimaku on tasapainoisen hapokas ja mineraalinen, siitä erottuu niin meren rannan kivien suolaista sävyä kuin kylmää hunajaisuutta. Miellyttävästi kypsän pyöreä, mutta hapokkuutensa ansiosta myös intensiteetiltään sopiva viini, joka muutaman vuoden kellaroinnilla voinee kehittyä ja monipuolistua vielä ripauksen lisää. 92

Domaine Coche-Dury Bourgogne Aligoté 2010

Dekantoitu puolisentoista tuntia ennen maistamista. Tuoksussa tuntuu tekijälle tyypillinen reduktiivisuus selväpiirteisinä piikiven ja ruudin sävyinä. Hedelmäisyys näiden aromien rinnalla on keveähköä, mutta kirkasta: vihreää omenaa, limeä, hieman sitruunaa, sekä kokonaisuutta yllättävän kivasti sävyttävää hennon raikasta banaanin sävyä.

Maun konsentraatio on aligoté-rypäleen asettaman lähtöodotuksen mukaisesti toki keveähkö, mutta sävyt ovat hämmästyttävän siistejä ja maukkaita: reduktiivisuus tuntuu tässäkin, lisänä erottuu miellyttävää sitruunaa ja omenaa. Jälkimaku on kepeän hapokas, ja siinä on mukana pientä limen ja greipin sävyttämää jännitettä. Huipputekijä ja -vuosikerta näkyy ja tuntuu: viini lienee täysin kypsä ja on todella helposti nautittava nyt. Tämän tasoista saati parempaa aligoté-viiniä taitaa löytyä muualta korkeintaan Domaine d'Auvenaylta? 92

---

Domaine des Comtes Lafon Meursault 1er Cru Perrières 1996

Dekantoitu ennen maistamista. Viinin väri on ikäisekseen melko tummasävyisen keltainen, ja tuoksukin aluksi siihen sopivasti jotenkin yli-ikäisen ja mitäänsanomattoman oloinen. Pienellä odottelulla aromit avautuvat kuitenkin hiljalleen oikein hienoiksi: hasselpähkinää, voita, ja vähitellen myös kivaa kypsää hedelmää lempeän ananaksen, ei-liian kypsän mangon ja keltaposkisen omenan sävyissä.

Maku on maltillisine omenan ja sitruunan sävyineen ensiksi melko niukasti hedelmäinen, mutta kerää hienosti raamikkuutta viinin lasissa avautuessa ja hieman lämmetessä: siitä erottuu runsaspiirteistä kypsää ananasta, kermatoffeeta ja voita. Jälkimaussa on sopivasti hapokkuutta kevyen greippisen tunnun saattelemana. Domainen muhkea tyyli ja ykkösluokan Meursault'n premier cru -tarha yhdistyvät tässä leveän kypsäksi valkoiseksi burgundiksi ilman erityisesti huomiota herättävää eleganssia tai fokusta - kokonaisuus ei kuitenkaan ole överi vaan herkullinen kaikin puolin. Ehkä tätä viiniä ja vuosikertaa voisi kuitenkin tuurilla löytää vielä vähän paremmankin pullollisen? 93

Didier Dagueneau Silex 2005

Dekantoitu hyvissä ajoin ennen maistamista. Tuoksusta erottuu ensimmäisenä upeaa kypsän passionhedelmän aromia, rinnallaan hieman mangoa, tuoreen ananaksen sävyä, herukanlehtiä, kaunista kukkeutta ruusun terälehtien sävyssä sekä kokonaisuuden jännitettä mukavasti lisäävä häivähdys salmiakkia.

Maku on kiehtova yhdistelmä kypsää hedelmää ja sauvignon blancille tyypillisiä vihreähköjä sävyjä: vahvasti miellyttävän kypsää sitruunaa, vihreää omenaa, hieman mangoa ja persikkaa, sekä vielä pirteästi herukanlehtiä ja sitruunaruohoa. Jälkimaussa tuntuu vahvaa mineraalisuutta muuten pyöreäpiirteisen hapokkuuden rinnalla. Hienon tasapainoinen viini, eksoottisen maukas mutta ei kuitenkaan liian trooppinen sävyiltään. Luulen, että tämä on lähelle huippuaan kehittynyt nyt. 94

---

Domaine Dujac Clos St. Denis Grand Cru 1983

Maistettu ilman dekantointia, slow-ox viitisen tuntia avattuna. Viini on väriltään suhteellisen vaalean punainen ja reunoilta jonkin verran ruskehtava. Tasapainoista, elegantin feminiinistä tuoksua hallitsevat maukkaan kypsät punaisten marjojen sävyt: metsämansikkaa, karpaloa ja kaunista kirsikkaa.  Kokonaisuutta monipuolistavat kevyt savuisuus, hienostunut salmiakin aromi, ripaus vaaleanruskean kinuskin aromia ja lopulta myös viehättävää lehtikarikkeen sävyä.

Maku on varsinkin vuosikerta huomioiden riemukkaan hedelmäinen mansikan, vadelman ja hapokkaiden kirsikoiden sävyissä. Lisänä on tyylikästä grafiitin ja salmiakin sävyä. Kypsän karpaloisessa jälkimaussa hedelmä ja hapokkuus ovat kauniissa tasapainossa, ja mukana on myös hennon lempeää mineraalisuutta. Samettinen, ilmavan tyylikäs ja puhdassävyinen burgundi, täysin kypsän tuntuinen nyt ilman mitään yli-ikääntymisen merkkejä. 95

---

Rene Rostaing Côte-Rôtie Cote Blonde 1994

Noin 1,5 h dekantterissa ennen maistamista ja muutaman tunnin auki sitä ennen. Tuoksu on olemukseltaan Turqueta runsaampi ja sävyiltään lämpimämpi: ruskistettua voita ja miellyttävää paahteisuutta, viikunaa, miltei huumaavan hurmaavaa kirsikkaa, todella kypsää punaherukkaa ja hentoa punaisen lihan aromia.

Maussa on lasin ja suun täydeltä kypsää punaista hedelmää: mansikkaa, kirsikkaa ja kypsää vadelmaa. Kokonaisuus on riemukkaan kypsä ja pyöreä - tämä viini tuntuu juuri nyt ihan huippuunsa kehittyneeltä ja tuskin enää kellarissa paranee. Vaikka mitta, moniulotteisuus tai yksityiskohtien viimeistely eivät ihan Turquen tasolle ylläkään, on nautittavuus tässäkin viinissä aivan puhdasta ykkösluokkaa. Todella positiivinen ja plusmerkkinen esitys - herkullisempi, pyöreämpi ja vähemmän rustiikkinen kuin millaisena muistan aiemmin maistamani tämän saman viinin vuosikerrat 1991 ja 1995. 95

E. Guigal La Turque 1989

Noin 1,5 h dekantterissa ennen maistamista ja muutaman tunnin auki sitä ennen. Tämän viinin väri on varsin tummanpuhuva, ja samalla myös selvästi tummempi kuin viisi vuotta nuoremman Rostaingin. Upean konsentroituneesta, kylmän viileäsävyisestä tuoksusta erottuu todella mehukkaita mustaherukoita, tummaa kirsikkaa, hienoa raudan sävyä, eleganttia mustikkaa ja ripaus seetriä - kaikki aromit ovat aivan alleviivatun kuulaita ja kirkkaita. 

Maussa on suorastaan järisyttävän hieno syvyys ja samettisuus: mustikkaa, täydellisen aromaattista ja lempeää mustaherukkaa, tummien kirsikoiden sävyä yhdistettynä salaperäiseen mausteisuuteen ja ripaukseen pinjansiementen sävyä. Jälkimaku on jykevä ja miltei luonnottoman pitkä, siloiteltu hapokkuuden tuntu ja lempeät tanniinit lyövät siinä kättä upealla tavalla. Tässä viinissä on aika lailla täydellinen tasapaino, voimaa ja tyyliä upeana kokonaisuutena. Mittasuhteiltaan klassinen ja alkuperälleen minusta aivan uskollinen viini sopivan hillityllä modernilla twistillä. Näin 30-vuotiaana tämä vaikuttaa olevan kehityksensä nuorekkaassa huipussaan, vaikka kaikki sävyt huokuvatkin vielä pitkää tulevaa ikää. Upea elämys. 98

---

Vieux Château Certan 1990

Noin kolme tuntia dekantterissa ennen maistamista. Viini on väriltään aivan aavistuksen reunasta ruskehtava. Tuoksu ei ole niin ilmaisuvoimainen kuin viereisessä lasissa olevan HB:n, mutta kaikin puolin tyylikäs kyllä: ensiksi kirsikkaa, hieman vadelmaa sekä lyijykynän teroituspurua. Hiljalleen tyypillinen pyöreä luumun sävy tulee esiin ja vahvistuu, ja sen rinnalle ilmestyy myös hieman lihaliemen aromia.

Maku tuntuu HB:n rinnalla jonkin verran tuoreemmalta ja kulmikkaammalta; myös hedelmä on sävyiltään yksinkertaisempaa, mutta silti maukasta ihan odotuksen mukaisesti: luumua, kirsikkaa sekä tuoreen viikunan sävyä. Jälkimaun tanniinit tuntuvat hivenen kuivilta, mutta muuten kokonaisuus on oikein kiva ja ehkä tämä viini voisi kellaroimalla vielä vähän kehittyäkin. Myöhemmin uudestaan yksinään maistettuna tämän viinin keveän hienostuneet, hieman burgundimaiset piirteet korostuivat vielä ensituntumaa paremmin. 93

Chateau Haut Brion 1982

Kolmisen tuntia dekantterissa ennen maistamista. Väri on viinin ikään nähden edelleen melko tummasävyinen. Tuoksu on konsentroitunut, tasapainoisen voimakas ja väreilevän tyylikäs. Siinä on satulanahan sävyä, ripaus seetripuuta ja upea kombinaatio hienoja hedelmäaromeja: tästä erottuu samaan aikaan sekä kirsikkaa että luumua, ja herukoitakin tuntuu olevan sekä mustia että punaisia - kaikki tietysti täydellisen sopiviksi kypsyneitä.

Maussa tuoksun mukainen tasapaino ja hedelmäisyys yhdistyy saumattoman silkkiseen suutuntumaan: mehukkaita tummia herukoita, lempeää luumuisuutta sekä hienovireisiä sikarilaatikon ja nahan sävyjä. Viinin lasissa avautuessa mukaan tulee vielä hieman toffeeta ja auringon lämmittämän tiilen tuntua. Muikean pitkässä, mentolin kevyesti sävyttämässä jälkimaussa tuntuvat viinin lempeät, upean kypsät tanniinit. Heti eksoottisen kiehtovan 1989 Turquen perään maistettuna tämän hieman toisenlaisen huippuviinin aivan viimeinen wow-efekti jäi ehkä puuttumaan, mutta tilaisuus palata tähän uudestaan vielä seuraavana päivänä uudestaan korjasi kauneusvirheen: onhan tämä hillittömän hieno ja tyylikäs bordeaux Haut Brioninkin mittapuulla! Jo aika kypsäksi kehittyneen tuntuinen viini, joka silti varmasti kestää vuosia vielä kymmeniä. 97