Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan.

J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002

Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mineraalia. Veikkasin ylimalkaisesti bdb-samppanjaa vuodelta 2002, mutta sekoituksesta lienee kuitenkin yli puolet pinotia. Ihan kiva kevytsävyinen aperitiiviviini. 89

Nicolas Feuillatte Palmes d'Or Brut 2002

Tämän sokkoviinin tuoksussa on erikoinen liköörimäinen praliinin aromi, ja sen rinnalla savuisuutta sekä melko kypsäsävyistä ananasta. Maussa on kurkkupastillin sävyä, hunajaista makeutta sekä velttoa omenaisuutta. Jälkimaussa kurkkupastillin sävy peittää selvimmin muut elementit alleen. Tutun tuntuisen viinin identiteetti löytyi muistin syövereistä kohdalleen hetken miettimisellä -  Feuillatten Palmes d'Orista on tietenkin kysymys! Suoraan sanottuna ällöttävä samppanja. 72

---

Dom Perignon 2002

Alkuperäisen korkinvaihtoversion ("P1") tuoksusta erottuu Dompalle tyypillistä reduktiivisuutta maitokahvin ja savun sävyissä. Hedelmä niiden rinnalla on hienovireistä: nuorta omenaa, hienoa sitruunaa ja ripaus ananasta. Aromit taittuvat hentoon toffeen tuntuun, ja muutenkin sävyissä tuntuu jo jonkin verran kehittyneisyyttä verrattuna edelliseen kertaan runsaat kolme vuotta aiemmin.

Maussa on samoin jo jossain määrin muhkeutuneita kypsähköjä hedelmäsävyjä: maukasta omenaa, ananasta, mangoa sekä lempeää sitruunaisuutta. Jälkimakua saattelee pitkään vuosikerralla tyypillinen tasapainoinen hapokkuus. Ehkä aavistuksen sieluton, mutta muuten moitteettomasti viimeistelty ja tasapainoinen samppanja, jolle on helppo tasaista ja suotuisaa kehitystä vielä vuosiksi eteenpäin. 93

Dom Perignon Plénitude 2 "P2" 2002

Tuoksun reduktiivisuus on tässä Perignonin P2-versiossa selvästi alkuperäistä korkinvaihtoversiota rikkisempää, raapaistun tulitikun aromin vahvasti sävyttämää. Ero tullee siitä, että tässä korkinvaihdosta on vielä melko niukasti aikaa: alkuperäisen "P1"-version korkki lienee vaihdettu 2009 ja tässä P2:ssa vasta 2018. Reduktiivisten aromien alla on P1:stä nuorekkaampia ja ehkä aavistuksen elegantimpia piirteitä: sitruunaa, sitruunaruohoa, vihreää omenaa, passionhedelmää, korianteria ja kivaa maitokahvin aromia.

Maku on nuorekas, tyylikäs, tasapainoinen ja hienon hedelmäinen: omenaa, mangoa, ananasta ja hieman hunajaa. Jälkimaku on kauniin mineraalinen, tasapainoista hapokkuutta saattelevat kypsän greipin ja sitruunan sävyt. Tyylikäs kokonaisuus - hieno viini, selvästi askel enemmän energiaa ja intensiteettiä kuin normaaliversiossa. 95

---

Salon Blanc de Blancs Le Mesnil 2002

Tämän tuoksu on suoraan kaadettuna havahduttavan kaunis: tasapainoa ja tyyliä on vaikka monelle muulle viinille jakaa. Aromeina erottuu voita, hieman kermaa, vihreää omenaa, sitruunaruohoa, hienoa limen sävyä ja jo jossain määrin kypsynyttä ananasta.

Maku on sekin upean tasapainoinen ja sen hedelmäsävyt tuoksun mukaisia: intensiivisesti ananasta, keltaista omenaa sekä todella tyylikästä vienoa mangon sävyä.  Jälkimaussa on vahvasti limeä, tiukkaa mineraalisuutta sekä hyvin kokonaisuuden viimeistelevää pirteää hapokkuutta. Tämä viini ei ole minusta muuttunut runsaassa kolmessa vuodessa juurikaan, viini on siis ainakin yhtä hyvää kuin viimeksiksin. Tämä samppanja muistuttaa tyyliltään ja silkkihansikkain viimeistellyltä intensiteetiltään hyvin paljon valkoista huippuburgundia. 96

---

Vilmart Coeur de Cuvée 2002

Tämän viinin tuoksussa on tuttu voimakas kypsän ananaksen sävy, sen ohella erottuu mukavaa banaanin aromia, kruunutilliä ja ripaus vaniljaa. Maussa on kypsiä trooppisia sävyjä: persikkaa ja passionia, sekä kokonaisuutta raikastavaa punaisten herukoiden tuntua. Jälkimaussa on paitsi viinille leimallista ananasta, myös mukavaa sitruunaista hapokkuutta. Tämä maukas samppanja tuntuu suunnilleen samanlaiselta kuin kahdella edelliselläkin kerralla, mutta nyt vertailukohtana olevien lukuisien huippupullotteiden rinnalla päällimmäinen tunne jää armotta aiempia tapaamisia vaisummaksi. 93

Piper-Heidsieck Cuvée Rare 2002

Tämän viinin tyyliltään melko reduktiivisessa tuoksussa on vastajauhetun kahvin sävyttämää paahteisuutta, kaunispiirteistä sitruunaa ja punaisen omenan kuorta. Maku on samanaikaisesti sopivan hedelmäinen ja sopivan kypsä, ja sen kaikissa sävyissä on maukasta tyyliä: mangoa, kypsähköä punaista omenaa, hieman ananasta ja ripaus kahvia. Jälkimaun miellyttävä sitruunan sävy ja hyvä hapokkuus viimeistelevät viinin. Tälläkin kerralla mainio, jo kivasti kehittynyt samppanja, jonka piirteissä on hyvää energiaa ja silaus kiehtovuutta. 94

---

Jacquesson Dégorgement Tardif 2002

Korkinvaihto 12/2017, sokerilisäys 1,5 g/l. Tuoksussa on selvä hillomaisen omenan sävy, mutta sen muut elementit erottuvat paljon vaisummin: hieman mangoa ja nektariinia, sekä ripaus toffeen tuntua. Maku on tuoksua seurailevasti suhteellisen mitäänsanomaton: ensin hieman omenaa, sitten sitruunaa ja lopussa sitruunasoodan sävyttämä tiukahko hapokkuus lyhyehkön, myös kevyesti ananakseen vivahtavan jälkimaun rinnalla. Melko vaatimaton viini varsinkin tämän tastingin kivikovassa seurassa. 89

Bollinger R.D. 2002

Korkinvaihto 21.6.2016. Tuoksu on aluksi jossain määrin sulkeutunut, mutta hiljalleen ilmaantuu vihreän ja punaisen omenan sävyjä, jotka ovat viereiseen Jacquessoniin verrattuna paljon tuoreempia ja tyylikkäämpiäkin. Niiden rinnalla on sitruunaa ja hieman paahteisuutta, joka taittuu varovaisesti crème brûléehen sekä erikoisehkoon teräksiseen vivahteeseen.

Maku on tiukahko, siinä on nuorekkaita sitruunasävyjä ja omenankotaa, mutta myös ripaus vaaleaa persikkaa sekä korianterin ja sitruunatimjamin sävyttämää yrttistä mausteisuutta. Jälkimaku on miltei viiltävän sitruunainen - tässä viinissä on tähän asti illan selvästi tiukin hapokkuus. Kaikin puolin tyylikäs mutta ei kovin helposti lähestyttävä viini nyt. Ehkäpä jatkokellarointi lempeyttää ja voimistaa sävyjä. 92

---

Gosset Celebris 2002 magnum

Tuoksussa on jonkin verran kahvin ja savun sävyttämää reduktiivisuutta, raikasta ananasta, kypsähköä omenaa ja häivähdys tilliä. Maku on runsaahko, pyöreähkö ja ihan mukavan hedelmäinen: omenaa, sitruunaa ja ripaus limeä - ei kovinkaan kehittyneitä piirteitä vielä. Lopussa on hyvä sitruunainen hapokkuus ja hieman mineraalisuutta siinä rinnalla. Tasapainoinen, nuorekkaan oloinen mutta ei kovin kompleksinen viini. Yllättävän samankaltainen kuin Piperin Rare, mutta ei niin tyylikäs tai moniulotteinen ainakaan vielä. 92

---

Krug Vintage 2002

Krug-kolmikosta ensimmäisen, perus-vintagen, tuoksu on heti ensituntumalta mukavan tasapainoinen. Siitä erottuu punaista omenaa, miellyttävää ananasta, mangoa, vaniljapullaa ja kypsää sitruunaa - kokonaisuus tuntuu lempeän tasapainoiselta ja samalla oikealla tavalla intensiiviseltä. Viinin lämmetessä mukaan ilmaantuu vielä vaalean fudgetoffeen aromia.

Maku on aika lailla sellainen kuin nuorelta Krugilta sopii olettaa, mutta keväällä 2016 maistettuun verrattuna tämä on pyöristynyt kolmen vuoden aikana selvän askeleen. Sävyinä erottuu tässä iässä punaista omenaa, kypsähköä greippiä ja muhkeasti sitruunaa. Jälkimakun on jykevä, suuntäyttävän sitruunainen ja tietysti hymyilyttävän pitkä. Tuoksussa on jo kivaa kehittyneisyyttä, mutta maku varsinkin tuntuu kaipaavan kellaria vielä paremmin avautuakseen. Palataan asiaan 5 - 10 vuoden päästä, oikealla tiellä ollaan kyllä! 94

Krug Clos du Mesnil 2002

CdM:n tuoksu ei aluksi ole ihan niin runsas kuin perus-vintagen, mutta viinin sädehtivä tyylikkyys erottuu heti ensimmäisellä hetkellä, ja aromeiltaan tämä on oletuksen mukaisesti selvästi leimallisemmin blanc de blancs: aavistus reduktiivisuutta  maitokahvin ja viileän paahteisuuden kirjomana, hienoa poimintatuoreen vihreän omenan sävyä, liljankukkien tuoksua, täydellisen tasapainoista tuoreen ananaksen sävyä ja ripaus passionhedelmää - eleganssi helmeilee jokaisessa elementissä. Viinin lämmetessä vaalean kahvin sävyä voimistuu ja sen rinnalle ilmaantuu kantarellin hentoa sävyä.

Maussa on hienointa kuviteltavissa olevaa vaaleaa persikkaa, tyylikästä ananasta, kauniisti mangoa ja sipaus sileää vihreän omenan sävyä. Jälkimaussa väreilee hieno sitruunaisuus ja siinä rinnalla on nuoruudesta kertova häivähdys vastaraastettua limen kuorta. Hapokkuus on järeää luokkaa, mutta se tuntuu suussa silti samettisen sileältä. Upea viini jolla on varmasti upea tulevaisuus: eleganssia ja silkkisyyttä on tässä aavistus enemmän kuin muuten vertailukohtana hienossa Salonissa. Krug-kolmikon ainakin tässä hetkessä ehdottomasti hedonistisin viini. 97 

Krug Clos d'Ambonnay 2002

CdA:n tuoksu on upean tasapainoinen ja tuntuu ihan aluksi viereistä CdM:iä ilmaisuvoimaisemmalta. Aromien kirjossa on ananasta, punaista omenaa, kermatoffeeta sekä kaunista nektariinien ja punaposkisten persikoiden sävyä. Lämmetessä mukaan tulee kiinnostavaa maustepippurin aromia. Tasapaino on täysin moitteeton, mutta eleganssi ei ole CdM:n ja Mesnilin chardonnayn veroista, eikä moniulotteisuutta ja syvyyttä ole ainakaan tässä hetkessä saman veroisesti.

Maussakin on hieno tasapaino, ja sen sävyt ovat pyöreitä ja hyvin erottuvia - määrää ja kerroksia ei kuitenkaan tässäkään ole vielä ihan CdM:n veroisesti. Ananasta, punaista omenaa ja tuoreehkon mangon sävyä, sekä hiljalleen mukaa n hiipivää hentoa toffeen tuntua. Jälkimaku on tiukan sitruunainen ja järeän hapokas. Tämä tuntuu identtisestä vuosikerrasta huolimatta kokonaisuutena CdM:iä tuoreemmalta ja kaivannee pitkää kellarointia. Hieno ja varmasti pitkäikäinen viini, joka tämänkertaisessa vertailussa jäi omassa arviossani hieman valkoisen sisarensa varjoon - osa maistajista oli kyllä ihan päinvastaista mieltä. 95

---

Drappier Grande Sendrée Rosé 2002

Viinissä on kupariin taittuvan punainen väri, ja sen tuoksussa punaherukkamehun aromia, mansikkaa sekä punaista omenaa. Tyyli ei ole sinänsä erityisen kosiskeleva tai ylikypsänkään sävyinen, mutta jättää siitä huolimatta jotenkin mehumaisen vaikutelman.

Maku on punaherukan ja karpalon sävyttämä ja samalla varsin ohuen tuntuinen - hedelmäisyys tuntuu yllättävänkin niukalta. Jälkimaku on tanniinisuuteen vivahtavasti nahkaisen kitkerä ja siten yrmeä yleisilmeeltään. Tuoksu on vielä ihan kelvollinen, mutta maku menee melko lailla kategoriaan ei ok. 81

Dom Ruinart Rosé 2002

Tällä kertaa valitettavasti korkkivikainen pullollinen. -

Louis Roederer Cristal Rosé 2002

Viinin väri on sävyltään hyvin kalpean punainen ja tuoksu on herkän hienostunut: siinä on vadelmaa, metsämansikkaa, hyvin hienovaraista vaalean kahvin sävyä ja vispattua kylmää kermaa. Hedelmäkimarasta erottuu limen ja sitruunan kuorta, upea sipaus omenaa ja herkullisinta kuviteltavissa olevaa persikan sävyä.

Maussa on upean hienostunut tasapaino ja suutuntuman sileys: Persikkaa, tyylikästä mangoa, lempeää kypsän sitruunan sävyä, hienovireistä vadelmaa ja hapokasta mansikkaa. Upean pitkässä jälkimaussa on vihreän omenan kuorta sekä kauniita sitruunan ja limen väreitä, ja niiden rinnalla tuntuva hapokkuus on tiivistä ja kokonaisuuteen sopivan hillittyä. Nuorekas ja energinen rosésamppanja, jonka tasapaino ja tyyli ovat absoluuttista huippua. Viini tuntuu olevan oikein hyvässä vaihessa ja on siksikin mielestäni illan nautittavin viini nyt, mutta kenties jatkokellarointi tuo vielä kerroksia lisää matkalla kohti sadan pisteen haamurajaa. 97