Pullollisia

Dekantoitu runsas tunti ennen maistamista. Tämä viini on aromeiltaan jo selvästi kypsyneen oloinen ja samalla runsaahkon hedelmäinen: omenaa, papaijaa ja persikkaa sekä trooppiseen suuntaan taittuvia hedelmäsävyjä mukavasti säestävää hentoa limen ja mineraalisuuden tuntua. Tuoksua hivenen yksinkertaisemmassa maussa vuorottelevat vihreä omena ja lime lempeään mineraalisuuteen verhottuna. Vaikka viini tuntuu jo varsin sopivasti kypsältä, erottuu jälkimaussa vielä ripaus nuorekasta nokkosenlehtien säestämää terävyyttä. Miellyttävä ja helposti lähestyttävä viini kaiken kaikkiaan.  91

Delas Hermitage Les Bessards 2006 Ei dekantoitu, slow-ox avattuna 2,5 h ennen maistamista. Tämän viinin tuoksu on voimakkaan mausteinen: mustapippuria, timjamia, rosmariinia, mustetta sekä punaisen lihan veristä sävyä. Maku on runsaan marjainen ja selvästi tumma sävyiltään: vahvasti karhunvatukkaa tervaisen vivahteen säestämänä. Tiukat tanniinit ja sopiva annos hapokkuutta viipyilevät suussa pitkän jälkimaun myötä.  Viinin edelleen parin tunnin aikana avautuessa kokonaisuus jonkin verran tasoittuu ja pyöreämpää hedelmäisyyttä tulee paremmin esiin hennon toffeen häivähdyksen kanssa. Turhan nuorihan tämä vielä on parasta antaakseen, mutta huhuista huolimatta tässä viinissä ei minusta myöskään ole perinteisen Hermitagen piirteistä negatiivisella tavalla poikkeavaa ylikypsyyttä, ylitsevuotavuutta tai liian kuumia sävyjä. Varmasti kehityskelpoinen viini siis - kätkettäväksi kellariin kymmeneksi lisävuodeksi. 92 Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Extra Brut Blanc de B...

Dekantoitu 45 minuuttia ennen maistamista. Viinin väri on reunalta kevyesti ruskehtava. Tuoksu ei tunnu erityisen voimakkaalta, mutta siitä löytyy mukavan monipuolisia sävyjä: lakritsia, tupakkaa, grafiittia, teelehtien aromia, sekä vienoa tummaa marjaisuutta etenkin mustaherukan sävyttämänä. Pehmeän tasapainoinen maku sävyttyy mukavasti salmiakilla ja lakritsilla, mutta on silti kokonaisuutena hivenen yksinkertainen ja turhankin keveän hedelmäinen. Viini tuntuukin vähintään täysin kypsältä - jälkimaku jättää mieleen aavistuksen kenties jo vähitellen kuivumassa olevista tanniineista. Asiallinen ja ilman muuta laadukas bordeaux, mutta ehkä silti hivenen tylsä tai tasapaksu viini, eikä yksien esimerkkien perusteella lähellekään samaa tasoa kuin tämän saman vuoden La Conseillante.  93

Dekantoitu puolisen tuntia ennen maistamista. Lempeässä ja hyvässä tasapainossa olevassa tuoksussa on miellyttävän maltillinen kombinaatio kalkkikiveä ja simpukankuorta, pyöreää sitruunaisuutta, ripaus hunajaa ja hentoa tuoretta persikkaa. Silkkinen, kokonaisuuteen sopivan kepeä maku toistaa samoja elementtejä, terävöittää sitä ripauksella sitruunankuorta ja yhdistää sen oikein sopivan tuntuiseen hapokkuuteen. Tämä viini on näin kymmenvuotiaana yllättävänkin kivan tuntuinen yhdistelmä sopivaa kypsyyttä ja raikasta nuorekkuutta, sekä niihin nivoutuvaa viimeisteltyä tyylikkyyttä. Moniulotteisuuden ja tietynlaisen painokkuuden puutteen vuoksi (näillä mittareilla arvioituna Raveneaun MdT taitaakin yleistyksenä vetää hieman Butteaux'ta pidemmän korren) ei sentään suuri viini, mutta kylläkin erittäin juotava ja nautittava.  93 

Viinin väri on vaalean kullankeltainen ja kuplat kaikin puolin pirteät. Tuoksussa on melko voimakasta paahteisuutta ja mantelin sekä hasselpähkinän sävyä, rinnalla myös ripaus kermaa sekä hennohkoja punaisen omenan ja aprikoosin hedelmäisiä aromeja. Maku ei ole mitenkään ylitsevuotavan hedelmäinen, sävyinä erottuu tuoretta omenaa, limeä ja sitruunaa. Jälkimaku on nuorekas, melko hapokas ja greipin sävyttämä. Viini on ilmaisultaan mukavan tyylikäs ja sen tasapaino on oivallinen, toisaalta hedelmäisyys on varmaan vuosikerrasta johtuen askeettisen ja kapeahkon oloista, eikä kokonaisuudessa ole mitään erityisen mieleen jäävää elementtiä. Voihan kuitenkin olla, että lisävuodet parantavat tätä vielä: nyt tämä on joka tapauksessa vähemmän kypsän tuntuinen kuin viime vuonna maistetut SWC:n vuosikerrat 1998 ja 2002. Tässä viinissä / pullollisessa ei onneksi ole mitään ennenaikaisen oksidoitumisen häivähdystä, joka on muutamissa tuoreehkoissa Pol-pullollisissa herättänyt itselleni jonkinaste...

Dekantoitu kolme tuntia ennen maistamista. Viinin väri on vaaleahko, reunalta aavistuksen ruskehtavan punainen. Tuoksu on viileän tyylikäs, ehkä hiukan varautuneenkin oloinen, mutta kerronnaltaan hieno: vahvaa kirsikan aromia, vadelmaa, verigreippiä. Mukana on myös hillitty mausteinen elementti timjamin ja muskottipähkinän sävyissä. Maku tuo kokonaisuuteen seuraavan ulottuvuuden: savua, hentoa lihaisaa sävyä, grafiittia, mustapippuria ja hillittyä punaista hedelmää, hapokasta mansikkaakin. Painokkaan jälkimaun salmiakkinen häivähdys ja miedohkoja tanniineja selvästi tiukempi hapokkuus viimeistelee kauniin burgundimaisen vaikutelman. Jo tässä iässä ilahduttavan hienostunut, nautinnollinen viini, mutta seuraavan pullollisen kanssa kannattanee malttaa odottaa vielä muutama vuosi lisää - tässä on yhä myös potentiaalia kehittyä lisää. 95

Hyväkuntoisen oloinen pullo oli vasta muutama viikko saapumisensa jälkeen alkanut varastossa syystä tai toisesta (kuljetuksen rasitus yhdistettynä suhteellisen lyhyeen korkkiin?) kunnolla vuotaa: onneksi huomasin asian muutaman päivän sisällä tyhjentymisen alkamisesta, jolloin sisällöstä oli vielä selvästi suurin osa pullon sisäpuolella. Viinin väri on lievästi tumman kullankeltainen, mutta ikäisekseen kuitenkin aivan ok. Kuplia ja hiilidioksidia on samoin yhä ihan riittävä ripaus jäljellä. Niinpä melko muhkeassa tuoksussa ei onneksi ole mitään oksidoitumiseen viittavaa: kermatoffeen aromi on varsin vahva, ja sen rinnalla on hasselpähkinää, mangoa ja ripaus kypsää omenaa.  Maku ei aivan yllä erittäin mukavan tuoksun tasolle: kypsän sitruunan ja raikkaan limen sävyttämänä se on melko yksinkertainen ja aavistuksen ohut. Ehkä runsaamman ja monimuotoisemman hedelmäisyyden puute kielii siitäkin, että puolen vuosisadan ikää lähestyvän viinin vire on jo hiljalleen lipumassa ehto...