Siirry pääsisältöön

Pieniin päin

Lämmittelynä seuraavan illan pruuvia varten maistettiin paria vakiosamppanjaa normaalia maltillisemmista formaateista.

Gosset Brut Excellence


Tämä Gosset'n lähtötason tuote oli kuin varkain ilmestynyt heinäkuussa piccolopullona (0,2 l) monopolin vakiovalikoimaan. Hinta vieläpä oli puristettu edullisehkosti alle kymppiin, joten kävin oitis hakemassa muutaman pullon ruuanlaittotarkoituksiin. Kastikepohja ei niellyt ihan koko ensimmäistä avaamaani pulloa, joten tilkkaset jäivät maistettaviksikin - hyvä niin, sillä muistelin lipitelleeni tätä viiniä viimeksi vuonna 2000...

Viinin tuoksussa on vivahdus kuumaa, vähän tunkkaista paahteisuutta, muina sävyinä on kirpeää omenaisuutta ja hiukan herukkaa. Dosage tuntuu maussa reiluhkona makeutena, mutta jotakin trooppista hedelmäsävyä, kuten mangoa tai hunajameloniakin mukana hiukan on. Hapokkuutta on vain hennosti ja jälkimaku on melko mitätön. Tämä on mutkaton, veltohko hedelmäisen tyylin NV - muut Gosset'n viinit ovat kyllä selvästi parempia. Brut Excellencekin toki saattaa olla jonkin verran maukkaampaa isommasta pullosta arvioituna. 84

Louis Roederer Brut Premier


Tämä nautittiin reilun vuoden kellaroidusta varttimagnumista, ja oikeastaan ensinuuhkaisun perusteella oli selvää, että viini on kertaluokkaa parempi kuin em. Gosset'n perustavara. Tuoksu on vakiosamppanjaksi oikein elegantti, siitä erottuu vihreää omenaa, pikkuleipiä, voitaikinaa ja mansikkaa. Maku on pehmeän tasainen, tiivistettynä siinä on hyvä hedelmäisyys, kiva hapokkuus ja makeutta vain hyvin hentoisesti. Sävyinä on kypsähköä melonia, vaniljaa, vähän hunajaa sekä pinotin marjaisuutta, joka tuntuu varsinkin NV-samppanjaksi pitkässä jälkimaussa. Tämä on tosiaan yksi aivan parhaista viineistä kategoriassaan: taannoin nautittu, useita vuosia pullossa lisää kypsytetty Brut Premier on edelleen paras maistamani yksittäinen pullollinen vakiosamppanjaa. 88

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja