Siirry pääsisältöön

Tyyntä myrskyn edellä

Pari viikkoa on vierähtänyt ja pari uutta samppanjaa tullut maistettua, hyvällä mutta vaihteeksi vähän tavanomaisemmalla linjalla. Ensi viikonlopulle onkin sitten tiedossa jotain aivan arkilipittelystä poikkeavaa - palaan siihen tekstin muodossa aikanaan.

Diebolt-Vallois Blanc de Blancs magnum



Tämän tuoksussa on omenaa, sitruunaa ja hentoa kukkaissävyä. Kermaisuus pyöristää ja mineraalisuus ryhdittää mukavan omenaista makua. Siistin kokonaisuuden viimeistelee bdb:n tyylikkyys ja vakiosamppanjaksi hyvä hapokkuus. Tätä nautittiin merkkipäiväjuhlien kunniaksi magnumista - samppanjan nauttiminen isosta leilistä on aina yhtä juhlallista ja mikä parasta, sisältö useimmiten vastaavaan normipulloon verrattuna parempaa. 87

De Sousa Cuvée 3A



De Sousa on viljelijä-tuottaja Avizesta, jonka viinien on verrattu kulkevan Selossen viitoittamaa tietä - jälkeläisyyden huomaa paitsi kenties laadusta, myös viinien hintakehityksestä. Mistään aivan eilen syttyneestä tähdestä ei siis enää ole kysymys. De Sousan viinit ovat kuitenkin itselleni aiemmin maistamattomia: tutustumisen ensimmäiseksi kohteeksi valitsin valikoiman ilmeisesti toistaiseksi uusimman tulokkaan. Tarkemmat teoriatiedot selvinnevät viinin nimestä ja takaetiketin kuvasta.


Viinin tuoksu on oikeastaan melko hienovarainen ja hennohko, mutta aromien kirjo on monipuolinen: muun muassa vaniljaa, kaneliomenaa, limen kuorta ja hasselpähkinää - ainakin näin ei-sokkona tämä tosiaan tuntuu täysin grand cru pinotin ja chardonnayn 50/50-sekoitukselta!

Maussa on limeä, mineraalisuutta sekä kevyehköä hedelmäisyyttä - ensin ananasta ja viinin lämmetessä myös mangoa. Hapokkuus on hyvässä tasapainossa ja kevyt tammen läsnäolo pehmentää sitä ripauksen lisää. Jälkimaku voisi olla pidempikin, mutta mistään vuosikerta- saati prestigeviinistä ei toki olekaan kysymys. Laadultaan ja hinnaltaan tämä vastaa parhaita isojen talojen vakiosamppanjoita. 88

---

Vanhaa tuttua, eli Bollingerin Special Cuvéeta tuli myös hörpättyä yhtenä päivänä ravintolassa lasillinen. Viini ei ollut aivan niin hyvää kuin se parhaimmillaan on (ehkä pullokin oli jo ollut auki venytetyn tovin), mutta hyvää toki silti - vakioksi ryhdikkään hapokasta ja runsaan puhtaan hedelmäistä. Juon Bollyä huonoimmillaankin mieluummin kuin montaa muuta viiniä parhaimmillaan. 86


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …