Pullollisia

Billecart-Salmon Rosé Billen vakiorosé pyöreässä pullossaan on kai jonkinmoinen klassikko kategoriassaan: tämä päätyi kokeiluun, koska en mokomaa ollut aiemmin maistanut, ja koska punavalkoisen ruotsinlaivan tästä pyytämä hinta tuntui uteliaalle mielelle etäisesti siedettävältä muutamaa viikkoa aiemmin. Viinin väri on kauniin vaaleanpunainen ja siten vakioroséeksi juuri kohdallaan. Tuoksussa on hapokkaan omenan sävyä sekä vadelmaa, banaania ja hennosti paahdetta. Maku on hennosti marjainen mansikan, puolukan ja kirsikan sävyttämänä. Tyylillisesti kevyehkössä paletissa on mukana myös sitruunankuorta: jälkimaku on aika kirpeä ja siinä tuntuu valitettavasti jonkin verran lähinnä rypäleitten kiviin yhdistämääni katkeruutta.  Kyllähän tätä nyt lipittelee, mutta kokonaisuus on neutraali ja persoonaton - kaikkiaan aika yhdentekevä ja vähän turhan nuori viini siis. Vuoden parin kypsyttäminen tekisi tälle epäilemättä hyvää, mutta tuskin mitään ihmeitä saisi silläkään aikaan. Näin...

Sunnuntai-illan minipruuvissa laitettiin vastakkain viljelijäsamppanjoiden elävän legendan, Selossen, perussekoitus ja Ecueilin kylän nousevan tähden, Savartin, tuore huippuvuoden huippuviini. Jacques Selosse Initial Korkinvaihdon ajankohdaksi on tässä pullossa merkitty heinäkuu 2012, viini on kolmen perättäisen vuosikerran sekoitus ja sitä kypsytetään vähintään 3 vuotta - tämä lienee siis hyvinkin jostain vuosikerran 2008 ympäriltä. Tuoksu on selossemaisen runsas ja siinä on ananasta, toffeeta, kanelia, jasmiininkukkia sekä vähän voitakin. Maussa on lämmintä sitruunaa, runsasta omenaa, yrttisyyttä, sekä tuoksua seuraillen pyöreän mehukasta ananasta. Lämmetessään viini pyöristyy vielä lisää: hienointa tässä viinissä on ilman muuta ikään nähden voimakkaat, tunnistettavan selossemaiset sävyt ja suussa juuri sopivalta tuntuva, hienon tasapainoinen hapokkuus. Selosse on, kuten tuttua, lähes aina huomattavan hyvää ja nuorenakin nautittavaa jo näin lähtötasollaan. 92  Sa...

85-tastingin huipentaneen kaksikon aiheuttamien henkisten maininkien tasaantuessa sain vielä maistaa Charles Heidsieckin edesmennyttä Mis en Cavea: viini on pohjimmiltaan talon tunnetusti huippulaadukas NV-samppanja, jonka kellaroinnin aloitusvuosi on kuluttajalle lisäetiketin avulla erikseen ilmoitettu. Käytännössä viini on siis edellisen vuoden, eli tässä tapauksessa 1995:n, satoa enemmän tai vähemmän runsaalla reserve-viinilisäyksellä terästettynä. Hauskana kuriositeettina todettakoon, että olen maistanut viinin suhteellisen tuoreena tapauksena joskus alun toistakymmentä vuotta sitten. Tuoksussa on hentoa herkkusienimäisyyttä, leipätaikinaa, kypsän omenan tyylistä keltaista hedelmää sekä toisaalta vähän vihreämpää herukkaisuuttakin. Maku on melko runsas ja varsin makean hedelmäinen - niin, että se tuntuu jopa hiukan peittävän nyansseja alleen. Sävyinä erottuu silti helposti ainakin kypsää omenaa, keltaista luumua ja vähän ananasta. Hapokkuus on yhä hyvää ja jälkimaku sekin on ...

Krug 1985 Tämä viini tuntuu vielä melko kylmänä aluksi todella vaisulta - niinkuin tässä ei olisi melkein ollenkaan tuoksua. Vähitellen jotain sävyjäkin löytyy: siiderimäiseltä tuntuvaa hentoa omenaa, vähän mausteisuutta ja ripaus paahdetta, sekä lopulta myös jonkin verran vaniljaa. Maku on melko hapokas, lähinnä sitruunan ja omenan hallitsema: lisänä on vähän briossia ja kevyttä pähkinäisyyttä. Hedelmäisyys on ihan hyvää ja samoin hapokkuuskin - silti kokonaisuus on varsinkin tuoksun suhteen hiukan mitäänsanomaton, vaikka seura viereisissä laseissa onkin toki superkova. Jälleen Krug paranee selvästi lasissa, joten esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tämä voi mahdollisesti olla vaikka kuinka hyvää. Vuosikerta-Krugiksi ainakin tämän esityksen perusteella kuitenkin vaatimaton viini. 92 Krug Clos du Mesnil 1985 Myös Krugin huippupullote on ainakin tuoksultaan aluksi ihan vähän ujon oloinen, mutta virkistyy nopeasti, ja siitä eteenpäin tätä viiniä onkin todella vaikea vastust...

Laurent-Perrier Grand Siècle 1985 Tämän viinin tuoksusta ei eleganssia tai kaunista monimuotoisuutta puutu: akaasiahunajaa, karambolaa, keväisiä kukkia, tuoreita aprikooseja, keltaisia luumuja, lakritsia, saaristolaisleipääkin. Sävyjä löytyy joka kerralla lisää eikä niitä tarvitse hakemalla hakea - tässä mielessä viini muistuttaa aika tavalla Gossetin huikean hienoa Celebris bdb:ia.  Maku on hieno sikermä trooppisia hedelmiä: mangoa, papaijaa ja ananasta. Hedelmävetoinen kokonaisuus on puhdaspiirteinen ja sileä, vaikka toki tästä löytyy myös sitruunainen, kirpeämpi komponentti, vähän tähtianista muistuttavaa mausteisuutta ja vieläpä pientä pähkinäisyyttäkin. Hapokkuus on helposti juotavaksi pyöristynyttä. Erityisesti tuoksultaan todella upea viini!  96 Veuve Clicquot La Grande Dame 1985 Pinot-voittoisen Grande Damen väri on ikään nähden hyvin tumma ja viinissä on enää vain vähän kuplia tallella. Tuoksusta löytyy kivoja kypsän viinin aromeja: mantelipikkuleipiä, he...