Pullollisia

Pääsin vihdoin palaamaan joulukuisen Selosse-pruuvin näyttämölle ja maistamaan uudestaan trion tuon illan parhaimpia viinejä, jälleen hienon illallisen siivittämänä. Jacques Selosse Chemin de Châlons (Cramant) Tämän viimekertaisen ykkösviinini tuoksussa on hunajamelonia, ananasta, kermaa ja vaniljapullaa. Näiden läpi tuntuvat selossemaiset oksidatiiviset elementit, tammen sävy ja siten näin nuoreksi viiniksi jo hieno kypsyyden tuntu. Myöhemmin suorassa vertailussa kahden muun viinin rinnalla huomaan tästä vielä piikiven aromia ja vihreää kukkaisuutta. Hiukan yllättävästi maku tuntuu aluksi selvästi nuoremmalta kuin viimeksi: läsnä on lähinnä vihreä omena ja lime pitkään, hapokkaaseen jälkimakuun taittuen. Nuorekasta ilmettä pehmentää kuitenkin juuri Cramantin chardonnayhen assosiomani kermaisuus, ja toisaalta viinin lämmetessä alkaa esiin hiipiä myös trooppisia hedelmäsävyjä ja vaniljaa. Kaikkiaan tämän viinin tuoksu on  nuorelle chardonnaylle aivan huippu, mutta m...

Markkinatunnelmissa tuli maistettua joukko mielenkiintoisia samppanjoita, osa arvioista on aivan pikavaikutelman perusteella, osaan viineistä taas ehdin ja viitsin paneutua vähän perusteellisemmin. Nopeimmat kulaukset jätin suosiolla ilman tarkempia pisteitä. André Clouet Cuvée Un Jour de 1911 André Clouet on hyvään maineeseen noussut pinot-viljelijä Bouzyn grand cru -kylästä. Kuulemani mukaan maineen mukana kasvaneiden tuotantomäärien myötä varsinkin vuosikerrattomien viinien laatu olisi viime vuosina tärveltynyt. Myös huippuviini, kolmen vuosikerran sekoitus Cuvée Un Jour de 1911, on saanut osakseen varsin vaihtelevaa palautetta. Oma aiempi kokemus Clouetin viineistä rajoittui yhteen lasilliseen Grande Réserveä joskus muutama vuosi sitten, joten oli hyvä aika päästä hiukan päivittämään omaa näkemystä tuottajan tasosta ja valikoimasta.  Tämä otsikon mukainen viini tarjoiltiin vuosikertojen -95/-96/-97 sekoituksena, mutta jälkeenpäin asiaa selviteltyäni suhtaudun tietoon e...

Äitienpäivänä liikuttiin minulle tuntemattomilla punaisilla teillä: viinivarastosta löytyi korkattavaksi hieman ikääntynyt Barolo, joka aikanaan oli sinne haettu ihan alkuperämaasta asti. Viini vietti dekantterissa puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin väri on lasin reunalla jo kevyesti tiilen sävyyn taittuva. Viehättävän ja mukavan moniuloitteisen tuoksun keskeisimmät elementit ovst kirsikka, viikuna, karhunvatukka ja lakritsi - varsinkin kahden viimeisen osalta aromissa on hienosti painoa ja päättäväisyyttä. Suutuntumaltaan viini on miellyttävän pehmeä. Maun ensimmäinen kerros muodostuu kirsikoista ja tummista marjoista, toisessa ja tuhdimmassa on lisänä savua ja hiukan mentolia. Voimakkaat, mutta jo pehmenneet tanniinit kannattelevat viinin kevyen pippurista jälkimakua mukavan pitkälle. Kokonaisuudessa on tässä iässä mukavasti eri tyyppisiä mutta silti yhtä miellyttäviä, selvästi kypsyneen tuntuisia sävyjä. Tätä olisikin varmaan ollut tarpeetonta piilot...

Leclerc Briant oli aikanaan yksi ensimmäisistä biodynaamiseen viljelyyn siirtyneistä tuottajista Champagnessa, ja samaa pioneerihenkeä sisälsi peräti kolmen eri palstaviinin sarjan luominen jo varhain yhdeksänkymmentäluvun alussa.  Les Chèvres Pierreuses 2,8 hehtaarin palstaltaan on yksi alkuperäisestä kolmikosta, ja vaikka etiketeissä ei tarkempia vuosikertatietoja olekaan, on viini ilmeisesti lähinnä kahden eri vuosikerran sekoitus kerrallaan. Tämän viinin tuoksussa on hennosti sitruunaa, pirteää omenaa sekä päärynää viimeisimmän aromin ollessa näistä selvästi hallitsevin. Lisänä on vielä hiukan paahteisuutta ja ripaus vaalean leivän sävyjä. Maku on voimakas ja miltei ylitsepursuavan kypsä tyyliltään: tummaa rehevää omenaisuutta, jota sävyttää jouluinen, lähinnä kanelia muistuttava mausteisuus. Viini ei silti ole mitenkään veltto, sillä hapokkuus on tässä napakkaa ja terävän mineraalisuuden sävyttämänä toistaiseksi vähän kirpeän tuntuista. Runsautensa vuoksi viini on jo...

Bdb-Rötikän tuoksussa on vihreää omenaa, vaniljakastiketta ja raikasta päärynää. Lisänä on hasselpähkinän aromia muistuttavaa terävyyttä ja toisaalta myös kermaista pehmeyttä. Lämpö tuo tähän enemmän eksoottisuutta, ananasta ja persikkaakin - viinin kunnolla avautuessa persikasta ja miellyttävästä vaniljasta muodostuvat lopulta selvästi hallitsevimmat sävyt. Makun on todella tyylikäs ja puhtaan hedelmäinen: kypsää vihreää omenaa, mangoa ja miellyttävää sitruunaa, joka jää hienon hapokkuuden siivittämänä viipymään pitkään jälkimakuun. Tyyliltään suhteellisen keveän viinin hedelmäisyyden ja hapokkuuden tasapaino on kerta kaikkisen hieno ja kokonaisuus on häpeämättömän nautittavasti juotava. Tämä yllätti syksyllä 2012 puolisokkona maistettaessa positiivisesti, ja nyt viini oli minusta kehittynyt vieläkin paremmaksi. Ovatkohan vuosikerran -97 muutkin samppanjat selvästi keskinkertaista mainettaan parempia, vai valkoinen Roederer vain sädehtivä poikkeus muuten harmaahkossa massassa - ...