Siirry pääsisältöön

Samppanjaa markkinoilla

Markkinatunnelmissa tuli maistettua joukko mielenkiintoisia samppanjoita, osa arvioista on aivan pikavaikutelman perusteella, osaan viineistä taas ehdin ja viitsin paneutua vähän perusteellisemmin. Nopeimmat kulaukset jätin suosiolla ilman tarkempia pisteitä.

André Clouet Cuvée Un Jour de 1911

André Clouet on hyvään maineeseen noussut pinot-viljelijä Bouzyn grand cru -kylästä. Kuulemani mukaan maineen mukana kasvaneiden tuotantomäärien myötä varsinkin vuosikerrattomien viinien laatu olisi viime vuosina tärveltynyt. Myös huippuviini, kolmen vuosikerran sekoitus Cuvée Un Jour de 1911, on saanut osakseen varsin vaihtelevaa palautetta. Oma aiempi kokemus Clouetin viineistä rajoittui yhteen lasilliseen Grande Réserveä joskus muutama vuosi sitten, joten oli hyvä aika päästä hiukan päivittämään omaa näkemystä tuottajan tasosta ja valikoimasta. 

Tämä otsikon mukainen viini tarjoiltiin vuosikertojen -95/-96/-97 sekoituksena, mutta jälkeenpäin asiaa selviteltyäni suhtaudun tietoon erittäin epäilevästi. Itse pulloon ei mitään tällaisia lisätietoja oltu merkitty, mutta tieto kuulemma löytyi pullon mukana seuraavasta vihkosesta, jota en sitten harmi kyllä tullut omin silmin vilkaisseeksi. Useammasta eri lähteestä lukemani mukaan vihkosessa ei nimittäin tarkkaa vuosikertatietoa ole, vaan ainoastaan tieto korkinvaihdon ajankohdasta, ja tämän ohella muun muassa lainaus Richard Juhlinin arviosta koskien aivan ensimmäistä sekoitusta, sattumalta juuri vuosikerroista -95, -96 ja -97... Yhtä sekoitusta tehdään täsmälleen 1911 pulloa kerrallaan, ja uusimmat tehdyt cuvéet ovat joka tapauksessa jo reilusti vuosituhannen vaihteen nuoremmalta puolelta.

Lasissa olevan viinin tuoksu on yhtä kaikki varsin mukava ja runsas: tässä tuntuu olevan ananaksen, tumman sokerikaramellin ja kermaisuuden sävyttämänä jo jonkin verran kypsyyttä. Lisävivahteita tuo vielä hento, miellyttävä herkkusienen sävy ja ripaus paahteisuutta sekä eksoottisia mausteita. Suutuntumaltaan viini on varsin roteva, makua hallitsee suhteellisen suoraviivaisesti punainen omena ja sitruuna - jälkimmäinen ehkä kirpeämpänä kuin mitä avoimehko tuoksu alustavasti lupaa. Kokonaisuus päättyy joka tapauksessa muhkeahkoon hapokkuuteen ja mukavan pitkään jälkimakuun. Tämän yhden pullollisen perusteella ainakin Clouetin huippuviini on edelleen hyvässä iskussa - tätä joisin varsinkin vähän kypsempänä mielelläni toistekin. 92

Veuve Clicquot La Grande Dame Rosé 2004

Tämän viinin tuoksu on näin nuoreksi viiniksi upean hienostunut: siinä vuorottelevat vadelman ja mansikan sävyt lempeään kermaisuuteen käärittynä - tyylikkyys tuo mieleen näistä raaka-aineista taiten valmistetun soufflén. Lempeä paahteisuus sinetöi aromit yhteen aivan optimaalisen tuntuisella ja saumattomalla tavalla.

Mausta löytyy karpaloa, sokeroituja vadelmia ja nuorta mutta lempeän tuntuista sitruunaisuutta. Vuosikerran mukainen hapokkuus antaa viinille hyvän ryhdin ja rakenteen, mutta ei silti yhtään jyrää maun sävykkyyttä alleen. Jälkimaku viipyilee suussa pitkän tovin viimeistellen viinin säväyttävän hienoksi kokonaisuudeksi. Tämä on todella tyylikäs huippurosé ja todella nautinnollisesti juotavissa juuri nyt: aika tuo tähän enemmän kypsyyttä ja varmasti lisää nyansseja, mutta jotain viinin juuri tämänhetkisestä viehättävyydestä saattaa ikääntymisen myötä karista poiskin. Osoittautui lopulta erityisesti nykykunnossaan illan selvästi parhaaksi viiniksi. 94

Taittinger Comtes de Champagne Rosé 2005

Viimesyksyisen Comtes-pruuvin jäljiltä tietämykseni Taittingerin huippuviinin valkoisista versioista on kai edes kohtalainen, mutta punaista versiota maistoin vasta nyt aivan ensimmäistä kertaa. Edellä arvioituun punaiseen daamiin verrattuna tämän viinin tuoksu on paljon marjaisempi ja kosiskelevampi. Siinä on suoraviivaisen runsaasti karpaloa ja puolukkaa käärittynä lämpimään paahteisuuteen. Lisänä on briossia ja leipätaikinan hennosti hiivaista sävyä, ruusunlehtiä ja hiukan nuoren, vielä kehittymättömän viinin herukkaisuutta.

Maku jatkaa melko ronskilla ja voimakkaalla linjalla vailla erityisempää edellisen viinin tapaista eleganssia. Banaanin, vadelman ja toffeen sävyt ovat toki kaikki oikein nautittavia, ja kevyehköä hapokkuutta säestää vain aavistus kirpeämpää sävyä. Nämä nyanssit yhdistettynä hennosti makeaan jälkimakuun takaavat, että viini soljuu tässäkin iässä miltei petollisen helposti kurkusta alas. Tällä hetkellä en osaa hahmottaa viinistä suurta tulevaisuuden potentiaalia, mutta hypoteesini voi toki osoittautua vuosien mittaan karkean virheelliseksi. Ääriään myöden täynnä olevan viinivarastoni lisähankintalistalle tämäkään, erityisesti nollavitoseksi toki aivan mainio viini ei silti tule aivan ensimmäisenä päätymään.  92

Dom Perignon Rosé 2003

Tämän viinin tuoksu on sekavahko ja rönsyilevä: aromeista voi poimia kypsän mansikan, nahan ja punaisen omenan. Lisänä on toisaalta hiukan nuorelle samppanjalle tyypillistä limen kuorta, toisaalta tietynlainen muhkeus välittää kokonaisuudesta jopa hämmästyttävän punaviinimäisen vaikutelman.

Maku on päättäväisen ja jonkin verran kireän marjainen punaherukan ja mansikan sävyineen, lopulta hiukan kanelia muistuttavaan mausteisuuteen taittuen. Jälkimaku tuntuu ehkä aavistuksen ohuelta, vaikka hapokkuutta löytyykin kohtuullisesti - selvästi enemmän kuin -05 Comtes Rosésta. Minusta tämä viini kaipaisi maistetusta prestige-roséekolmikosta kaikista selvimmin lisää kellarointia osakseen: tässä on kyllä aika kivasti nyansseja, mutta kokonaisuus on vähän hankalassa tilassa, eikä se ainakaan vielä erityisemmin välitä tämän tason viiniin oletusarvoisesti kuuluvaa hienostuneisuutta. Tämä on ehdottoman mielenkiintoinen, mutta punaviinimäisyytensä ja tietynlaisen keskeneräisyytensä vuoksi hankalasti arvioitava samppanja. Lämpimästä vuodesta huolimatta tässä on joka tapauksessa ihan selvää kypsytyspotentiaalia tulevien vuosien varalle. 92

Nicolas Feuillatte Palmes d'Or 2002

Tuoksultaan tämä Feuillatten huippuvuoden prestigeviini on puhtaan hedelmäinen: trooppisista hedelmistä läsnä on mango sekä tuore ananas, ja niiden lisänä on reilu ripaus vihreää omenaa. Maussa jatkuu sama raikas omenaisuus hunajamelonin säestämänä. Viinissä on tasainen, ihan tyylikäs hapokkuus; sen rinnalla tosin tuntuu myös pieni hentoinen makeus kenties runsaahkosta sokerilisäyksestä kielien. Kaikkiaan tämä on hedelmävetoinen, siisti ja oikein maukas viini, jossa ei tosin ainakaan tässä vaiheessa ole kovin runsaasti nyansseja - mutta toisaalta varmasti ainakin jonkin verran tulevaisuuden kypsytyspotentiaalia. 91

Oli ihan hienoa viimein maistaa aidosti asiallinen viini Nicolas Feuillatten valikoimasta, vaikka erinomainen vuosikerta varmasti asiassa auttaakin - talon muutamista aiemmin maistamistani viineistä (pl. ihan ookoo Blanc de Blancs 1996) en ole mistään erityisemmin pitänyt. Kaverin lasista haistoin ja pikaisesti maistoin myös Blanc de Blancs 2005:n, se edustikin karkeine mintuntuoksuineen ja veltohkon paahteisine makuineen talon minulle tutumpaa, vaatimatonta eikä kovinkaan nautittavaa yleislinjaa.

Taittinger Comtes de Champagne 2005 magnum

Tämän tuoksu on nuoreksi kreiviksi aika tutun tuntuinen: passionhedelmää, lempeää keltaista omenaa ja päärynää. Lisänä on myös vihreämpää, vielä kypsymättömän viinin ruohon ja ruusunlehtien sävyä sekä hiukan paahteisuutta. Maku on ikäisekseen pyöreähkön hedelmäinen ja suhteellisen kevyt vihreän omenan ja limen sävyineen. Hapokkuus tuntuu sileältä suussa ja myös nuorelle kreiville tyypillinen makeus on yllättävänkin hyvin kokonaisuuteen integroitunutta. 

Viereisestä lasista vertasin tätä Taittingerin jo aiemmin hyväksi havaittuun premium-vakioon Préludeen. Ero ei ollut mitenkään musertava, mutta kreivistä erottui kuten toki kuuluukin, annos enemmän runsasta hedelmää ja viimeisteltyä hienostuneisuutta. Kaikkiaan tutun mukavasti nautittava viini tällaisenaan, mutta edellisistä vuosikerroista 2004 tuntui syksyllä selvästi kypsytyspotentiaalisemmalta ja 2002 kokonaisuutena ainakin yhtä kertaluokkaa suuremmalta.  91


Lanson Extra Age

Maistamani viini on kuulemma sekoitus vuosikertoja 2000, 2002 ja 2004 rypälesuhteen ollessa 60 % pinot noiria ja 40 % chardonnayta. Viinin tuoksusta jää päällimmäisenä mieleen erikoisehko eikä niin kovin miellyttävä, lähinnä parsan tai lehtikaalin mieleen tuova vegetaalinen aromi. Maku sitä vastoin on kyllä ryhdikäs, vihreän omenan ja sitruunan täyttämä. Viinissä on hyvä, talon tyyliin terävähkö hapokkuus ja pitkähkö jälkimaku - lisäkellaroinnilla hapot saisi varmasti pyöristymään ja tuoksunkin kenties tavanomaistumaan. 87

Besserat de Bellefon Cuvée des Moines 2002

Arvioin tämän viinin pikaisesti Lansonin rinnalla: Tuoksussa on miellyttävästi vaniljapullaa, briossia ja karambolaa - siis kivasti kypsyyttä ja hyvää hedelmäisyyttä. Maku seurailee sävyiltään tuoksu ja sen hedelmäisyys on mukavasti pyöristynyttä. Viini tuntuu nykykunnossaan Extra Agea nautittavammalta, mutta korkeampiin pisteisiin kaipaisin juomaan enemmän fokusta tai viimeisteltyä tyylikkyyttä. 88

Laurent-Perrier Grand Siècle

Muutama vuosi on vierähtänyt siitä, kun olen Grand Sièclen normaalia vuosikertamerkitsemätöntä versiota viimeksi juonut, ja silloinkin kyseessä oli useita vuosia kellaroitu pullollinen. Nyt tavara oli ilmeisesti tuoreinta mahdollista ja arvioni vain hyvin nopea: tuoksu on vaimeahko ja päällimmäisenä siinä tuntuu nuori herukkaisuus. Maku jatkaa samaa teemaa aika kirpeällä tavalla - viini tuntuu turhan nuorelta ja siitä tai normaalia heikommasta vuosikertasekoituksesta johtuen vähän mitäänsanomattomalta. En pisteyttänyt tarkalleen, mutta fiilispohjalta yhdeksänkymmentäkin pistettä olisi tällä suosituksella varsin tiukassa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…