Siirry pääsisältöön

Kolme Selossea

Pääsin vihdoin palaamaan joulukuisen Selosse-pruuvin näyttämölle ja maistamaan uudestaan trion tuon illan parhaimpia viinejä, jälleen hienon illallisen siivittämänä.



Jacques Selosse Chemin de Châlons (Cramant)

Tämän viimekertaisen ykkösviinini tuoksussa on hunajamelonia, ananasta, kermaa ja vaniljapullaa. Näiden läpi tuntuvat selossemaiset oksidatiiviset elementit, tammen sävy ja siten näin nuoreksi viiniksi jo hieno kypsyyden tuntu. Myöhemmin suorassa vertailussa kahden muun viinin rinnalla huomaan tästä vielä piikiven aromia ja vihreää kukkaisuutta.

Hiukan yllättävästi maku tuntuu aluksi selvästi nuoremmalta kuin viimeksi: läsnä on lähinnä vihreä omena ja lime pitkään, hapokkaaseen jälkimakuun taittuen. Nuorekasta ilmettä pehmentää kuitenkin juuri Cramantin chardonnayhen assosiomani kermaisuus, ja toisaalta viinin lämmetessä alkaa esiin hiipiä myös trooppisia hedelmäsävyjä ja vaniljaa.

Kaikkiaan tämän viinin tuoksu on  nuorelle chardonnaylle aivan huippu, mutta maussa on pientä iästä johtuvaa yksioikoisuutta, jota kuitenkin aika ja lämpenenminen leventävät - tämän perusteella kypsytyspotentiaalia on kyllä vieläkin paremmaksi. Kahden muun viinin rinnalla tässä korostuivat raikkaus ja keveys, mutta toisaalta samalla myös tyylikkyys ja hienostuneisuus. Lisäksi viini ei tosiaan lässähdä tai latistu lasissa edes huoneenlämpöisenä - korkeammat pisteet ovat kyllä erittäin lähellä nytkin. Korkinvaihto 9/5/2012. 95

Jacques Selosse Le Bout du Clos (Ambonnay)

Tuoksussa on toffeeta, voita, mantelia ja runsaasti paahteisuutta. Mukana on myös kukkainen jasmiinin sävy, trooppista passionhedelmää ja viinin avautuessa vähän salmiakkiakin. Maussa on lakritsia, nuorehkoa punaista omenaa ja sitruunaruohoa. Viinissä on jo aika pyöreän tuntuinen hapokkuus ja siten suutuntuma on hieno ja sileä. Omenaisuus tuntuu tässä leimallisena aina pitkään jälkimakuun asti; lämpeneminen tuo tähänkin mukaan vielä selossemaisen ananaksen sävyn. Tämä viini on kolmikon pyörein, omenaisin ja kokonaisuudessaan ehkä kypsimmän tuntuinen. Siitä huolimatta jäi tällä kertaa aavistuksen kahden muun huippuviinin varjoon. Korkinvaihto 13/4/2012.  94

Jacques Selosse Millésime 2002

Suorastaan hurja on tämän viinin tuoksu, niin muhkeina ananaksen aromit aivan pomppaavat nenään heti ensimmäisestä nuuhkaisusta lähtien, oksidatiivisten sävyjen säestäessä sivuroolissa taustalla. Sitten mukaan tulee myös vaniljaa, karambolaa ja orkidean hieno, viettelevä sävy. Lämpö tuo tähän vielä hunajaisuutta, joka muistuttaa lähinnä raikasta akaasiahunajaa. 

Maussa on sileän tyylikästä vihreää omenaa, mehukasta päärynää ja sitruunaa, joka hiipii pitkän jälkimaun ja tasaisen runsaan hapokkuuden rinnalla. Lämmetessään ja avautuessaan sitruuna pehmenee jo makeansävyiseksi sitruunapiirakaksi. Tämä on todella roteva ja ison kaliiberin hedelmäinen viini, joka avautuessaan on jo tässä iässä melkoista nektaria. Kolmikosta tässä on eniten ananasta ja voimaa, ja tällä kertaa taisin hiuksenhienosti preferoida juuri tätä päättäväistä raakaa voimaa ja puhdaslinjaista tyyliä. Korkinvaihto 23/2/2012. 96

---

Olipa taas aivan upea ilta - kiitokset Sinne minne ne kuuluvat!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…