Pullollisia

Jalkapallon MM-kisat ottivat oman aikansa samppanjankin kustannuksella, vaikka muutamia kepeitä kisajuomia kevein muistiinpanoin tulikin toki nautittua. Deutz 2002 Tuoksussa on sitruunaa, hivenen tuoretta herkkusientä ja nuorehkoa vihreää omenaa. Maussa keskeisimmät aromit ovat kirpeähkö omena ja sitruunankuori: kokonaisuus tuntuu hivenen raskaalta ja vaikutelma on varsinkin alkuun itse asiassa jopa vähän tunkkainen. Hapokkuus on kuitenkin lupaavan runsasta, ja lisäksi ilmaa saadessaan viini paranee aivan selvästi. Kypsytyspotentiaalia siis varmasti on, mutta en silti usko, että aikakaan tuo tähän huippusekoitus Cuvée William Deutzin tapaista tasapainoa (tästä -02 on toki käsittääkseni edelleen julkaisematta) tai aiemmin arvioidun Amour de Deutzin kaltaista trooppista hedelmäisyyttä ja sädehtivää tyylikkyyttä . 87 Pol Roger Extra Cuvée de Réserve Brut Pol Rogerin vakiosamppanja on minusta yksi luotettavimmista ja ennen kaikkea kypsytyspotentiaalisimmista luokassaan. ...

Alun perin tätä viiniä piti hankkia varastoon suorilta useampi pullollinen, mutta jonkinasteisen empimisen tuloksena käsiini päätyi ensiksi vain tämä yksi, maistamista ja johtopäätösten tekoa varten. Testaamisen käytännön suorittaminen pääsi vähän venähtämään, mutta viimein sopiva tilaisuus tuli vauhdista kehiin tempaistuna tärveltyneen Bollyn korvikkeena. Tuoksu on tässä melko runsas ja hedelmäinen: mangoa, omenaa sekä mansikkaa yhdistettynä kevyen karpaloiseen marjaisuuteen sekä kypsään kirsikkasävyyn. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan tunnu kovin hienostuneelta, vaan tuo lähinnä mieleen kirsikalla maustetun lambicin. Tuoksussa on lisänä aika paljon paahteisuutta ja tummaa sokeria, mutta viinin lämmetessä nämä sävyt alkavat tuntua milteipä palaneeseen vivahtavilta. Maussa on kirsikkaa, punaherukkaa sekä ripaus vaniljaa, ja jälkimaku on nuoren sitruunaisuuden verhoamana varsin hapokas ja tiukka. Avautuminen lasissa parantaa kuitenkin nautittavuutta tuoden tähän oheen myös hentoa...

Nesteen pinta ja kirkkaus vaikuttavat tässä pullossa ihan moitteettomilta, mutta sakkaa on melko tavalla. Avatessa pullosta pääsee korkeintaan pienen pieni huokaus, eikä kuplia ainakaan enää lasissa erotu. Tuoksussa on paahdetta ja toffeeta, mutta hallitsevimpina ovat jo madeiramaiset sävyt sekä aavistus korkin tuoksua. Maussa on kyllä jonkin verran hedelmäisyyttä jäljellä, mutta valitettavasti vielä tuoksuakin selvempi indikaatio viallisuudesta. Sen alta pystyy kuitenkin lopuksi aistimaan todella konsentroituneen, kypsää sauternesia muistuttavan muhkean jälkimaun - ajalta, jolloin VVF-tarhojen rypäleitä ei Bollingerilla vielä pullotettu erikseen. Tämä viini olisi ilman korkkivikaa ollut tässä vähän väsyneessä kunnossaankin pisteiltään yhdeksänkymmenen tienoilla.