Siirry pääsisältöön

Jalkapallon ohessa

Jalkapallon MM-kisat ottivat oman aikansa samppanjankin kustannuksella, vaikka muutamia kepeitä kisajuomia kevein muistiinpanoin tulikin toki nautittua.

Deutz 2002

Tuoksussa on sitruunaa, hivenen tuoretta herkkusientä ja nuorehkoa vihreää omenaa. Maussa keskeisimmät aromit ovat kirpeähkö omena ja sitruunankuori: kokonaisuus tuntuu hivenen raskaalta ja vaikutelma on varsinkin alkuun itse asiassa jopa vähän tunkkainen. Hapokkuus on kuitenkin lupaavan runsasta, ja lisäksi ilmaa saadessaan viini paranee aivan selvästi. Kypsytyspotentiaalia siis varmasti on, mutta en silti usko, että aikakaan tuo tähän huippusekoitus Cuvée William Deutzin tapaista tasapainoa (tästä -02 on toki käsittääkseni edelleen julkaisematta) tai aiemmin arvioidun Amour de Deutzin kaltaista trooppista hedelmäisyyttä ja sädehtivää tyylikkyyttä . 87

Pol Roger Extra Cuvée de Réserve Brut




Pol Rogerin vakiosamppanja on minusta yksi luotettavimmista ja ennen kaikkea kypsytyspotentiaalisimmista luokassaan. Kokemukseni mukaan 3-5 lisävuotta pullossa monimuotoistavat tuoretta versiota selvästi, mutta nyt maistoin tätä viiniä ensimmäistä kertaa oikeasti ikääntyneenä: mitään tarkkaa tietoa aiheesta ei ole, mutta arvauksena nyt korkattu pullo voisi olla peräisin 70- tai aikaiselta 80-luvulta.

Pullon kunto vaikuttaa ihan hyvältä, ja se aukeaakin pienen tusahduksen saattelemana. Lasissa erottuu yhä pientä poreilua; viinin väri on ikääntyneisyydestä kielien melko tumman sävyinen. Miellyttävässä tuoksussa on fariinisokeria, lähes ylikypsää karamellisoitua ananasta ja tuoreen kirsikan mieleen tuovaa, pinotiin viittaavaa punaista marjasävyä. 

Maussa on punaista omenaa ja karpaloa tuoksua jonkin verran yksinkertaisemmalla tavalla - tämä viini on tosiaan selvän pinot-vetoinen ainakin tässä iässä. Sokkona aavistelisin tästä ripauksen tammen tuntua, vaikka tammea ei käsittääkseni Polilla ole viinin kypsytykseen koskaan käytetty. Hapokkuutta tuntuu yhä olevan aivan riittävästi tallella, eikä muutenkaan maussa tai sen paremmin tuoksussa ole minusta vielä mitään oksidoitumisen merkkejä. Kiva ja toki jo iäkäs, mutta yhtä kaikki peräkkäin kulauteltuna Deutzia tässä hetkessä selvästi nautittavampi viini. 89

Launois Millésime 2008



Tämä nuoren huippuvuoden Mesnil-vuosikertaviini oli parasta, mitä keskellä yötä Saksan maailmanmestaruuden kunniaksi poksautettavaksi valmiiksi viilennettynä pikaisesti löytyi. Viinin tuoksussa on lempeähköä sitruunaa, vihreää omenaa, voitaikinaa ja häivähdys vaniljaa. Maussa on puhtaasti omenaa, ananasta ja tuoretta mangoa. Runsas ja raikaskin hedelmäisyys antaa hyvän vastapainon limen kuoren sävyttämälle, kirpeän hapokkaalle jälkimaulle, jonka lopuksi suuhun jää vielä hento makeuden tuntu kenties aavistuksen irtonaisesta dosagesta kertoen. Pari päivää myöhemmin maistettuna viini on ilmaantumisen myötä oikeastaan vain tasapainottunut ja siten nautittavuudeltaan yhä parantunut. 

Tämä grandsièclemäiseen pulloon pakattu viini on tyyliltään varsin samanlainen kuin millaisena vuosikerran -04 muutaman vuoden takaa muistan: nollanelonen tuntui silloin kenties enemmän tiukan hapokkuuden hallitsemalta, siinä missä tässä nollakasissa on jo nyt hieno annos avoimen trooppista hedelmäisyyttä. Tätä kelpaisi toki laittaa kellariinkin, jos vain jostain tilaa löytyisi. 88

----

Palmer & Co Brut Réserve

Toinen kerta ja lasillinen tätä - minusta viini on edellisen kerran mukainen, eli sarjassaan siisti ja mukavasti juotava.

Saint-Maurice Brut

Alkon halpasamppanja muutaman euron päälle kahdenkympin monopolihinnalla, ja pienenkin lasillisen perusteella sen valitettavasti huomaa: viini on edellä maistettua yksinkertaista Palmeria selvästi epäpuhtaampi ja -miellyttävämpi, mutta voi tätä laadullisesti juuri ja juuri samppanjaksi kutsua. Pisteet olisivat tarkalleen arvioimatta jossain noin 80 pisteen nurkilla.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…

Jouluaattona samppanjaa: mm. Roederer Rosé 2008, Dom Ruinart Rosé 1996 ja Selosse Le Bout du Clos

Gosset Grande Réserve Brut magnum Tuoksusta erottuu ripaus ruutisavun reduktiivista sävyä sitruunan ja vihreän omenan, sekä vielä kunnolla kypsymättömän ananaksen terävähköjen aromien rinnalla. Viinin lämmetessä mukaan ilmaantuu pyöristävä häivähdys kermatoffeeta.

Maussa on mukavasti tuoksua kypsempää sitruunaa ja mehukkaampaa omenaa, sekä hieman voilla leivottujen pikkuleipien sävyä. Maukasta ja laadukkaaksi nv-samppanjaksikin varsin pitkää jälkimakua tahdittaa Gosset'lle tyypillinen jäntevä, tiukan sitruunainen hapokkuus. Raikas ja puhdaspiirteinen viini varsinkin näin magnumista maistettuna. 90
Philipponnat Grand Blanc Extra-Brut 2008 Korkinvaihto 3/2018, dosage 4,5 g/l. Keveäpiirteisessä tuoksussa on sitruunaa, voita, limen kuoren pirteää sävyä ja hieman raikasta hunajaisuutta. Tuoreen nuorekkaassa maussa on eniten sitruunaa ja vihreää omenaa, mutta myös ripaus hunajaisen kypsää mangon sävyttämää trooppista hedelmää. Jälkimaussa tuntuu tiukahko hapokkuus limen ja greipin kyyd…