Siirry pääsisältöön

Jalkapallon ohessa

Jalkapallon MM-kisat ottivat oman aikansa samppanjankin kustannuksella, vaikka muutamia kepeitä kisajuomia kevein muistiinpanoin tulikin toki nautittua.

Deutz 2002

Tuoksussa on sitruunaa, hivenen tuoretta herkkusientä ja nuorehkoa vihreää omenaa. Maussa keskeisimmät aromit ovat kirpeähkö omena ja sitruunankuori: kokonaisuus tuntuu hivenen raskaalta ja vaikutelma on varsinkin alkuun itse asiassa jopa vähän tunkkainen. Hapokkuus on kuitenkin lupaavan runsasta, ja lisäksi ilmaa saadessaan viini paranee aivan selvästi. Kypsytyspotentiaalia siis varmasti on, mutta en silti usko, että aikakaan tuo tähän huippusekoitus Cuvée William Deutzin tapaista tasapainoa (tästä -02 on toki käsittääkseni edelleen julkaisematta) tai aiemmin arvioidun Amour de Deutzin kaltaista trooppista hedelmäisyyttä ja sädehtivää tyylikkyyttä . 87

Pol Roger Extra Cuvée de Réserve Brut




Pol Rogerin vakiosamppanja on minusta yksi luotettavimmista ja ennen kaikkea kypsytyspotentiaalisimmista luokassaan. Kokemukseni mukaan 3-5 lisävuotta pullossa monimuotoistavat tuoretta versiota selvästi, mutta nyt maistoin tätä viiniä ensimmäistä kertaa oikeasti ikääntyneenä: mitään tarkkaa tietoa aiheesta ei ole, mutta arvauksena nyt korkattu pullo voisi olla peräisin 70- tai aikaiselta 80-luvulta.

Pullon kunto vaikuttaa ihan hyvältä, ja se aukeaakin pienen tusahduksen saattelemana. Lasissa erottuu yhä pientä poreilua; viinin väri on ikääntyneisyydestä kielien melko tumman sävyinen. Miellyttävässä tuoksussa on fariinisokeria, lähes ylikypsää karamellisoitua ananasta ja tuoreen kirsikan mieleen tuovaa, pinotiin viittaavaa punaista marjasävyä. 

Maussa on punaista omenaa ja karpaloa tuoksua jonkin verran yksinkertaisemmalla tavalla - tämä viini on tosiaan selvän pinot-vetoinen ainakin tässä iässä. Sokkona aavistelisin tästä ripauksen tammen tuntua, vaikka tammea ei käsittääkseni Polilla ole viinin kypsytykseen koskaan käytetty. Hapokkuutta tuntuu yhä olevan aivan riittävästi tallella, eikä muutenkaan maussa tai sen paremmin tuoksussa ole minusta vielä mitään oksidoitumisen merkkejä. Kiva ja toki jo iäkäs, mutta yhtä kaikki peräkkäin kulauteltuna Deutzia tässä hetkessä selvästi nautittavampi viini. 89

Launois Millésime 2008



Tämä nuoren huippuvuoden Mesnil-vuosikertaviini oli parasta, mitä keskellä yötä Saksan maailmanmestaruuden kunniaksi poksautettavaksi valmiiksi viilennettynä pikaisesti löytyi. Viinin tuoksussa on lempeähköä sitruunaa, vihreää omenaa, voitaikinaa ja häivähdys vaniljaa. Maussa on puhtaasti omenaa, ananasta ja tuoretta mangoa. Runsas ja raikaskin hedelmäisyys antaa hyvän vastapainon limen kuoren sävyttämälle, kirpeän hapokkaalle jälkimaulle, jonka lopuksi suuhun jää vielä hento makeuden tuntu kenties aavistuksen irtonaisesta dosagesta kertoen. Pari päivää myöhemmin maistettuna viini on ilmaantumisen myötä oikeastaan vain tasapainottunut ja siten nautittavuudeltaan yhä parantunut. 

Tämä grandsièclemäiseen pulloon pakattu viini on tyyliltään varsin samanlainen kuin millaisena vuosikerran -04 muutaman vuoden takaa muistan: nollanelonen tuntui silloin kenties enemmän tiukan hapokkuuden hallitsemalta, siinä missä tässä nollakasissa on jo nyt hieno annos avoimen trooppista hedelmäisyyttä. Tätä kelpaisi toki laittaa kellariinkin, jos vain jostain tilaa löytyisi. 88

----

Palmer & Co Brut Réserve

Toinen kerta ja lasillinen tätä - minusta viini on edellisen kerran mukainen, eli sarjassaan siisti ja mukavasti juotava.

Saint-Maurice Brut

Alkon halpasamppanja muutaman euron päälle kahdenkympin monopolihinnalla, ja pienenkin lasillisen perusteella sen valitettavasti huomaa: viini on edellä maistettua yksinkertaista Palmeria selvästi epäpuhtaampi ja -miellyttävämpi, mutta voi tätä laadullisesti juuri ja juuri samppanjaksi kutsua. Pisteet olisivat tarkalleen arvioimatta jossain noin 80 pisteen nurkilla.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …