Siirry pääsisältöön

Jalkapallon ohessa

Jalkapallon MM-kisat ottivat oman aikansa samppanjankin kustannuksella, vaikka muutamia kepeitä kisajuomia kevein muistiinpanoin tulikin toki nautittua.

Deutz 2002

Tuoksussa on sitruunaa, hivenen tuoretta herkkusientä ja nuorehkoa vihreää omenaa. Maussa keskeisimmät aromit ovat kirpeähkö omena ja sitruunankuori: kokonaisuus tuntuu hivenen raskaalta ja vaikutelma on varsinkin alkuun itse asiassa jopa vähän tunkkainen. Hapokkuus on kuitenkin lupaavan runsasta, ja lisäksi ilmaa saadessaan viini paranee aivan selvästi. Kypsytyspotentiaalia siis varmasti on, mutta en silti usko, että aikakaan tuo tähän huippusekoitus Cuvée William Deutzin tapaista tasapainoa (tästä -02 on toki käsittääkseni edelleen julkaisematta) tai aiemmin arvioidun Amour de Deutzin kaltaista trooppista hedelmäisyyttä ja sädehtivää tyylikkyyttä . 87

Pol Roger Extra Cuvée de Réserve Brut




Pol Rogerin vakiosamppanja on minusta yksi luotettavimmista ja ennen kaikkea kypsytyspotentiaalisimmista luokassaan. Kokemukseni mukaan 3-5 lisävuotta pullossa monimuotoistavat tuoretta versiota selvästi, mutta nyt maistoin tätä viiniä ensimmäistä kertaa oikeasti ikääntyneenä: mitään tarkkaa tietoa aiheesta ei ole, mutta arvauksena nyt korkattu pullo voisi olla peräisin 70- tai aikaiselta 80-luvulta.

Pullon kunto vaikuttaa ihan hyvältä, ja se aukeaakin pienen tusahduksen saattelemana. Lasissa erottuu yhä pientä poreilua; viinin väri on ikääntyneisyydestä kielien melko tumman sävyinen. Miellyttävässä tuoksussa on fariinisokeria, lähes ylikypsää karamellisoitua ananasta ja tuoreen kirsikan mieleen tuovaa, pinotiin viittaavaa punaista marjasävyä. 

Maussa on punaista omenaa ja karpaloa tuoksua jonkin verran yksinkertaisemmalla tavalla - tämä viini on tosiaan selvän pinot-vetoinen ainakin tässä iässä. Sokkona aavistelisin tästä ripauksen tammen tuntua, vaikka tammea ei käsittääkseni Polilla ole viinin kypsytykseen koskaan käytetty. Hapokkuutta tuntuu yhä olevan aivan riittävästi tallella, eikä muutenkaan maussa tai sen paremmin tuoksussa ole minusta vielä mitään oksidoitumisen merkkejä. Kiva ja toki jo iäkäs, mutta yhtä kaikki peräkkäin kulauteltuna Deutzia tässä hetkessä selvästi nautittavampi viini. 89

Launois Millésime 2008



Tämä nuoren huippuvuoden Mesnil-vuosikertaviini oli parasta, mitä keskellä yötä Saksan maailmanmestaruuden kunniaksi poksautettavaksi valmiiksi viilennettynä pikaisesti löytyi. Viinin tuoksussa on lempeähköä sitruunaa, vihreää omenaa, voitaikinaa ja häivähdys vaniljaa. Maussa on puhtaasti omenaa, ananasta ja tuoretta mangoa. Runsas ja raikaskin hedelmäisyys antaa hyvän vastapainon limen kuoren sävyttämälle, kirpeän hapokkaalle jälkimaulle, jonka lopuksi suuhun jää vielä hento makeuden tuntu kenties aavistuksen irtonaisesta dosagesta kertoen. Pari päivää myöhemmin maistettuna viini on ilmaantumisen myötä oikeastaan vain tasapainottunut ja siten nautittavuudeltaan yhä parantunut. 

Tämä grandsièclemäiseen pulloon pakattu viini on tyyliltään varsin samanlainen kuin millaisena vuosikerran -04 muutaman vuoden takaa muistan: nollanelonen tuntui silloin kenties enemmän tiukan hapokkuuden hallitsemalta, siinä missä tässä nollakasissa on jo nyt hieno annos avoimen trooppista hedelmäisyyttä. Tätä kelpaisi toki laittaa kellariinkin, jos vain jostain tilaa löytyisi. 88

----

Palmer & Co Brut Réserve

Toinen kerta ja lasillinen tätä - minusta viini on edellisen kerran mukainen, eli sarjassaan siisti ja mukavasti juotava.

Saint-Maurice Brut

Alkon halpasamppanja muutaman euron päälle kahdenkympin monopolihinnalla, ja pienenkin lasillisen perusteella sen valitettavasti huomaa: viini on edellä maistettua yksinkertaista Palmeria selvästi epäpuhtaampi ja -miellyttävämpi, mutta voi tätä laadullisesti juuri ja juuri samppanjaksi kutsua. Pisteet olisivat tarkalleen arvioimatta jossain noin 80 pisteen nurkilla.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

DRC Domaine de la Romanée-Conti 2012 -tasting

Vuoden kenties odotetuin viini-istunto, Domaine de la Romanée-Contin koko valikoima Montrachet'a lukuun ottamatta lupaavalta burgundivuodelta 2012. Vain muutaman vuoden iästä huolimatta viinit onnistuivat vastaamaan vähintäänkin korkealle nousseisiin odotuksiin aina hinnaltaankin häikäisevää Romanée-Contia myöden. Viinien pienimpiä yksityiskohtia myöden hiotun laadun ohella asiaa varmasti edesauttoi asiantuntevan sommelierin oikein mitoitettu ennakkovalmistelu: ensiksi neljä tuntia dekanttereissa viettäneet viinit oli kaadettu laseihin jo vaikuttavat 1,5 tuntia ennen pruuvaamisen alkua.


DRC Corton Grand Cru 2012 Tämä DRC-joukon tuorein tulokas ja itse asiassa näistä punaisista kaikista harvinaisin viini on ainakin tänä vuosikertana kenties joukon positiivisin yllätys. Tuoksu tuntuu aluksi jossain määrin muita kirpeämmän marjaiselta, mutta makeutuu vähitellen selvästi. Aromeina on karpaloa, puolukkaa ja pieniä maatiaisluumuja: voimaa ja rotevuutta on selvästi enemmän kuin viereises…

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…