Siirry pääsisältöön

Deutz William Deutz Rosé 2002



Alun perin tätä viiniä piti hankkia varastoon suorilta useampi pullollinen, mutta jonkinasteisen empimisen tuloksena käsiini päätyi ensiksi vain tämä yksi, maistamista ja johtopäätösten tekoa varten. Testaamisen käytännön suorittaminen pääsi vähän venähtämään, mutta viimein sopiva tilaisuus tuli vauhdista kehiin tempaistuna tärveltyneen Bollyn korvikkeena.

Tuoksu on tässä melko runsas ja hedelmäinen: mangoa, omenaa sekä mansikkaa yhdistettynä kevyen karpaloiseen marjaisuuteen sekä kypsään kirsikkasävyyn. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan tunnu kovin hienostuneelta, vaan tuo lähinnä mieleen kirsikalla maustetun lambicin. Tuoksussa on lisänä aika paljon paahteisuutta ja tummaa sokeria, mutta viinin lämmetessä nämä sävyt alkavat tuntua milteipä palaneeseen vivahtavilta.

Maussa on kirsikkaa, punaherukkaa sekä ripaus vaniljaa, ja jälkimaku on nuoren sitruunaisuuden verhoamana varsin hapokas ja tiukka. Avautuminen lasissa parantaa kuitenkin nautittavuutta tuoden tähän oheen myös hentoa hunajaista makeutta. Tämä viini tarvitsisi aivan selvästi lisää kypsytystä: vaikka tuoksu avautuukin jo hiukan makua enemmän, ei kokonaisuuden tasapaino ole nyt paras mahdollinen. Kyseessä on hyvä, mutta ei ainakaan tässä iässä mitenkään järisyttävän herkullinen viini, jonka mahdollista potentiaalia on ainakin minun hankala arvioida. Veikkaan, että lähellekään loistavan ysikutosen veroista tästä tuskin tulee, ja taidan jättää jatkohankinnat ainakin toistaiseksi tekemättä. 91

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

DRC Domaine de la Romanée-Conti 2012 -tasting

Vuoden kenties odotetuin viini-istunto, Domaine de la Romanée-Contin koko valikoima Montrachet'a lukuun ottamatta lupaavalta burgundivuodelta 2012. Vain muutaman vuoden iästä huolimatta viinit onnistuivat vastaamaan vähintäänkin korkealle nousseisiin odotuksiin aina hinnaltaankin häikäisevää Romanée-Contia myöden. Viinien pienimpiä yksityiskohtia myöden hiotun laadun ohella asiaa varmasti edesauttoi asiantuntevan sommelierin oikein mitoitettu ennakkovalmistelu: ensiksi neljä tuntia dekanttereissa viettäneet viinit oli kaadettu laseihin jo vaikuttavat 1,5 tuntia ennen pruuvaamisen alkua.


DRC Corton Grand Cru 2012 Tämä DRC-joukon tuorein tulokas ja itse asiassa näistä punaisista kaikista harvinaisin viini on ainakin tänä vuosikertana kenties joukon positiivisin yllätys. Tuoksu tuntuu aluksi jossain määrin muita kirpeämmän marjaiselta, mutta makeutuu vähitellen selvästi. Aromeina on karpaloa, puolukkaa ja pieniä maatiaisluumuja: voimaa ja rotevuutta on selvästi enemmän kuin viereises…

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…