Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: alkusokot ja digestiivi

Kutsu maistelemaan valikoitua joukkoa huikean samppanjavuoden -79 antimia oli, kuten arvata saattaa, ylitsepääsemätön houkutus. Aisteja terästettiin alkuun parilla sokkoviinillä:

Henriot Blanc de Blancs

Väri on vaaleahkon keltainen ja viinissä on runsaat kuplat. Tuoksussa on voita, kookosta ja kermaa: kokonaisuus on kevyesti kukkainen jas hennon paahteinen. Maussa on ananasta ja jo hiukan kypsynyttä vihreää omenaa. Jälkimaku on sitruunainen ja kevyesti kirpeä asiallisen hapokkuuden säestämänä. Arvasin tammetonta bdb:tä vuodelta 2004 tai 2006, eli en onneksi ollut aivan törkeästi hakoteillä. Tätä viiniä en Henriotin valikoimasta ollutkaan aiemmin maistanut - talolle tuttuun tapaan mainio viini luokassaan. 88

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988

Tämä viini on jo kevyesti kultaisen keltainen ja poreet ovat selvästi ensimmäistä viiniä rauhallisemmat. Tuoksussa on voita, popcornia, vaaleaa karamellisoitua sokeria ja lisänä vielä hento sienimäinen sävy. Maussa on eksoottista, lähinnä inkiväärin ja kanelin mieleen tuovaa mausteisuutta, trooppinen hedelmäkomponentti mangon sävyttämänä ja lisäksi vielä aimo annos maukasta punaista omenaa. 

Hapokkuus on yhä tuhtia mutta silti lempeän tuntuista - kokonaisuutena tässä erittäin herkullisessa viinissä on jo aika kivasti kypsyyttä varsinkin tuoksussa. Kohtuullinen kypsyys yhdistettynä tukevaan happorakenteeseen ja kauniisiin piirteisiin muodostivat vuosikerta-arvaukseksi kasikasin, hieno tasapaino antoi aiheen olettaa kyseessä olevan cuvée-samppanjan/pinot-chardonnay-sekoituksen. Vielä isännän keräilyinnostuksen kohteet tietäen veikkasin -88 Belle Epoqueta. Ei ihan totaalisesti taaskaan pieleen, mutta ottaen huomioon että oikeaidentiteettistä viiniä oli nautittu viimeksi vain muutama kuukausi takaperin, olisi vastauksensa voinut toki paremminkin  lukita. Viini oli kummallakin kerralla upea, mutta maaliskuussa nautittu magnum oli tätä puolimagnumia aivan selvästi vähemmän kypsä. Omistava voinee jo alkaa nautiskella näitä normipulloja hyvillä mielin, mutta (omien) magnumien kanssa kannattanee odotella ainakin viisi vuotta eteenpäin. 95

---

Digestiivi: Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1995




Illan samppanjalliseksi päätökseksi siirryttiin Charles Heidsieckin kanssa ajassa harppaus eteenpäin - isännältä iloinen viimeinen yllätys ja hieno tilaisuus maistaa tätä CH:n tuoreinta, itseltäni aiemmin väliin jäänyttä prestige-bdb-pullotetta.

Viinin tuoksussa on herukkaa, vielä kypsymätöntä vihreää omenaa ja lämmetessä jopa punaisen tuntuista marjaisuutta. Lisänä on CH:lle tyypillistä runsasta paahteisuutta sekä vähän voita, ja aivan aavistus hunajaisuutta. Maussa on limeä, omenan kuorta ja hiukan vihreän tuntuista kasvissävyä. Hedelmäisyyttä kyllä löytyy ja vaikka lämpeneminen sitä vähän pyöristääkin, on kypsyyttä vuosiin nähden kuitenkin aika vähänlaisesti. Vastaavasti hapokkuus on kyllä päättäväistä ja runsasta - tämän viinin tarvitsisi selvästi kypsyä lisää. 

Nyt tyhjennetty pullo oli aivan uusinta ulkoasu-/etikettiversiota - jos vanhemmat painokset ovat oletettavasti myös aikaisemmin korkkinsa vaihtaneita, voisi niissä kenties olla kypsyyden tuntua tätä tuoreinta enemmän. Kokonaisuutena jäi joka tapauksessa ja osin ehkä ansaitsemattomastikin kumppanina nautitun kaikkien aikojen jalkapallonäytöksen (GER-BRA) varjoon. 91 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…