Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: alkusokot ja digestiivi

Kutsu maistelemaan valikoitua joukkoa huikean samppanjavuoden -79 antimia oli, kuten arvata saattaa, ylitsepääsemätön houkutus. Aisteja terästettiin alkuun parilla sokkoviinillä:

Henriot Blanc de Blancs

Väri on vaaleahkon keltainen ja viinissä on runsaat kuplat. Tuoksussa on voita, kookosta ja kermaa: kokonaisuus on kevyesti kukkainen jas hennon paahteinen. Maussa on ananasta ja jo hiukan kypsynyttä vihreää omenaa. Jälkimaku on sitruunainen ja kevyesti kirpeä asiallisen hapokkuuden säestämänä. Arvasin tammetonta bdb:tä vuodelta 2004 tai 2006, eli en onneksi ollut aivan törkeästi hakoteillä. Tätä viiniä en Henriotin valikoimasta ollutkaan aiemmin maistanut - talolle tuttuun tapaan mainio viini luokassaan. 88

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988

Tämä viini on jo kevyesti kultaisen keltainen ja poreet ovat selvästi ensimmäistä viiniä rauhallisemmat. Tuoksussa on voita, popcornia, vaaleaa karamellisoitua sokeria ja lisänä vielä hento sienimäinen sävy. Maussa on eksoottista, lähinnä inkiväärin ja kanelin mieleen tuovaa mausteisuutta, trooppinen hedelmäkomponentti mangon sävyttämänä ja lisäksi vielä aimo annos maukasta punaista omenaa. 

Hapokkuus on yhä tuhtia mutta silti lempeän tuntuista - kokonaisuutena tässä erittäin herkullisessa viinissä on jo aika kivasti kypsyyttä varsinkin tuoksussa. Kohtuullinen kypsyys yhdistettynä tukevaan happorakenteeseen ja kauniisiin piirteisiin muodostivat vuosikerta-arvaukseksi kasikasin, hieno tasapaino antoi aiheen olettaa kyseessä olevan cuvée-samppanjan/pinot-chardonnay-sekoituksen. Vielä isännän keräilyinnostuksen kohteet tietäen veikkasin -88 Belle Epoqueta. Ei ihan totaalisesti taaskaan pieleen, mutta ottaen huomioon että oikeaidentiteettistä viiniä oli nautittu viimeksi vain muutama kuukausi takaperin, olisi vastauksensa voinut toki paremminkin  lukita. Viini oli kummallakin kerralla upea, mutta maaliskuussa nautittu magnum oli tätä puolimagnumia aivan selvästi vähemmän kypsä. Omistava voinee jo alkaa nautiskella näitä normipulloja hyvillä mielin, mutta (omien) magnumien kanssa kannattanee odotella ainakin viisi vuotta eteenpäin. 95

---

Digestiivi: Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1995




Illan samppanjalliseksi päätökseksi siirryttiin Charles Heidsieckin kanssa ajassa harppaus eteenpäin - isännältä iloinen viimeinen yllätys ja hieno tilaisuus maistaa tätä CH:n tuoreinta, itseltäni aiemmin väliin jäänyttä prestige-bdb-pullotetta.

Viinin tuoksussa on herukkaa, vielä kypsymätöntä vihreää omenaa ja lämmetessä jopa punaisen tuntuista marjaisuutta. Lisänä on CH:lle tyypillistä runsasta paahteisuutta sekä vähän voita, ja aivan aavistus hunajaisuutta. Maussa on limeä, omenan kuorta ja hiukan vihreän tuntuista kasvissävyä. Hedelmäisyyttä kyllä löytyy ja vaikka lämpeneminen sitä vähän pyöristääkin, on kypsyyttä vuosiin nähden kuitenkin aika vähänlaisesti. Vastaavasti hapokkuus on kyllä päättäväistä ja runsasta - tämän viinin tarvitsisi selvästi kypsyä lisää. 

Nyt tyhjennetty pullo oli aivan uusinta ulkoasu-/etikettiversiota - jos vanhemmat painokset ovat oletettavasti myös aikaisemmin korkkinsa vaihtaneita, voisi niissä kenties olla kypsyyden tuntua tätä tuoreinta enemmän. Kokonaisuutena jäi joka tapauksessa ja osin ehkä ansaitsemattomastikin kumppanina nautitun kaikkien aikojen jalkapallonäytöksen (GER-BRA) varjoon. 91 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…