Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: alkusokot ja digestiivi

Kutsu maistelemaan valikoitua joukkoa huikean samppanjavuoden -79 antimia oli, kuten arvata saattaa, ylitsepääsemätön houkutus. Aisteja terästettiin alkuun parilla sokkoviinillä:

Henriot Blanc de Blancs

Väri on vaaleahkon keltainen ja viinissä on runsaat kuplat. Tuoksussa on voita, kookosta ja kermaa: kokonaisuus on kevyesti kukkainen jas hennon paahteinen. Maussa on ananasta ja jo hiukan kypsynyttä vihreää omenaa. Jälkimaku on sitruunainen ja kevyesti kirpeä asiallisen hapokkuuden säestämänä. Arvasin tammetonta bdb:tä vuodelta 2004 tai 2006, eli en onneksi ollut aivan törkeästi hakoteillä. Tätä viiniä en Henriotin valikoimasta ollutkaan aiemmin maistanut - talolle tuttuun tapaan mainio viini luokassaan. 88

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988

Tämä viini on jo kevyesti kultaisen keltainen ja poreet ovat selvästi ensimmäistä viiniä rauhallisemmat. Tuoksussa on voita, popcornia, vaaleaa karamellisoitua sokeria ja lisänä vielä hento sienimäinen sävy. Maussa on eksoottista, lähinnä inkiväärin ja kanelin mieleen tuovaa mausteisuutta, trooppinen hedelmäkomponentti mangon sävyttämänä ja lisäksi vielä aimo annos maukasta punaista omenaa. 

Hapokkuus on yhä tuhtia mutta silti lempeän tuntuista - kokonaisuutena tässä erittäin herkullisessa viinissä on jo aika kivasti kypsyyttä varsinkin tuoksussa. Kohtuullinen kypsyys yhdistettynä tukevaan happorakenteeseen ja kauniisiin piirteisiin muodostivat vuosikerta-arvaukseksi kasikasin, hieno tasapaino antoi aiheen olettaa kyseessä olevan cuvée-samppanjan/pinot-chardonnay-sekoituksen. Vielä isännän keräilyinnostuksen kohteet tietäen veikkasin -88 Belle Epoqueta. Ei ihan totaalisesti taaskaan pieleen, mutta ottaen huomioon että oikeaidentiteettistä viiniä oli nautittu viimeksi vain muutama kuukausi takaperin, olisi vastauksensa voinut toki paremminkin  lukita. Viini oli kummallakin kerralla upea, mutta maaliskuussa nautittu magnum oli tätä puolimagnumia aivan selvästi vähemmän kypsä. Omistava voinee jo alkaa nautiskella näitä normipulloja hyvillä mielin, mutta (omien) magnumien kanssa kannattanee odotella ainakin viisi vuotta eteenpäin. 95

---

Digestiivi: Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1995




Illan samppanjalliseksi päätökseksi siirryttiin Charles Heidsieckin kanssa ajassa harppaus eteenpäin - isännältä iloinen viimeinen yllätys ja hieno tilaisuus maistaa tätä CH:n tuoreinta, itseltäni aiemmin väliin jäänyttä prestige-bdb-pullotetta.

Viinin tuoksussa on herukkaa, vielä kypsymätöntä vihreää omenaa ja lämmetessä jopa punaisen tuntuista marjaisuutta. Lisänä on CH:lle tyypillistä runsasta paahteisuutta sekä vähän voita, ja aivan aavistus hunajaisuutta. Maussa on limeä, omenan kuorta ja hiukan vihreän tuntuista kasvissävyä. Hedelmäisyyttä kyllä löytyy ja vaikka lämpeneminen sitä vähän pyöristääkin, on kypsyyttä vuosiin nähden kuitenkin aika vähänlaisesti. Vastaavasti hapokkuus on kyllä päättäväistä ja runsasta - tämän viinin tarvitsisi selvästi kypsyä lisää. 

Nyt tyhjennetty pullo oli aivan uusinta ulkoasu-/etikettiversiota - jos vanhemmat painokset ovat oletettavasti myös aikaisemmin korkkinsa vaihtaneita, voisi niissä kenties olla kypsyyden tuntua tätä tuoreinta enemmän. Kokonaisuutena jäi joka tapauksessa ja osin ehkä ansaitsemattomastikin kumppanina nautitun kaikkien aikojen jalkapallonäytöksen (GER-BRA) varjoon. 91 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vielä riittää 2002 samppanjoita, tasting osa V: mm. Vilmart Coeur de Cuvée, Comtes de Champagne Rosé, Egly-Ouriet

Vuoden 2018 maaliskuussa maistettiin osaltani vuosikerran 2002 samppanjasaagan viides osa.

1. erä
Françoise Bedel L'Âme de la Terre Millésimé 2002 Tuoksu on runsaahko: lämmintä paahdetta ja paahdettua sokeria, kypsää omenaa ja ja ripaus vaniljaista kermaa. Aromit taittuvat kuitenkin valitettavan pian alkavaa oksidoitumista kohti. Maku on miellyttävä ja sinänsä melko tasapainoinen, sävyinään vihreää omenaa ja pirteää sitruunaa. Vaikka viinissä on ihan asialliset hapot, se kuitenkin latistuu lasissa melko nopeasti. 87
Vincent Brochet Espionne Brut Premier Cru 2002 Tämän viinin tuoksu on paahteinen saaristolaisleivän sävyttämänä, sen rinnalta erottuu metallinen häivähdys, voita, hasselpähkinää, sekä mangon ja banaanin trooppisen tuntuisia hedelmäaromeja. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole kovin puhdassävyinen, vaan ennemmin jo jonkin verran oksidoitunut.  Maussa on tuoksua seurailevasti trooppista mangon ja persikan sävyttämää hedelmäisyyttä, mutta turhan kosiskelevan makealla tavalla ilm…

Joulupäivän viinit: Leoville Las Cases 1990, Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 jne.

Domaine Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 magnum Tämä viini on käsitykseni mukaan grenache-mourvèdre-sekoitus vanhoista köynnöksistä: Dekantoitu ja maistettu 30 min dekantoinnin jälkeen sekä myöhemmin. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän tyylikäs: mustaherukkaa ja tumma kirsikkaa, joiden lisänä hieman savua ja salmiakkijauhetta sekä paahdetun lihan sävyä. 
Keskitäyteläisessä maussa on sopivan kypsää marjaisuutta: punaisia ja mustia herukoita, sekä keveää rakuunan sävyttämää yrttisyyttä ja mustapippuria siinä rinnalla. Jälkimaku on melko hapokas, ja sitä sävyttää sopiva annos kypsiä tanniineja. Kenties lähellä lakipistettään nyt, ja sen siivittämänä suorastaan yllättävän hyvä ja odotuksiin nähden moniulotteinenkin viini itselleni varsin vieraalta viinialueelta. 92


Chateau Figeac 1985 Viini on harmi kyllä lievästi korkkivikainen. -
Chateau Leoville Las Cases 1990 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Täysin odotusten mukaisesti tuoksu on erittäin tas…