Siirry pääsisältöön

Mikä Bollinger!

Uusimmat, tosin jo viime vuodesta markkinoilla olleet Grande Annéet tulivat nopeasti maistetuiksi väentungoksen keskellä Mikä Viini! -tapahtumassa.

Bollinger La Grande Année 2004

Tuoksu on tässä bollingermaiseen tapaan mukavan runsas ja reilulla paahteisuudella höystetty. Mukana on vihreää omenaa, timjamia ja tammikypsytyksen tuomaa hentoa vaniljaisuutta. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä omenan ja päärynän sävyissä, mutta mukana on hivenen trooppisempaakin tuntua. Kokonaisuus on runsaahkon hedelmäinen, joten vuosikerralle tyypilliset tiukat hapot eivät saa tätä viiniä tuntumaan mitenkään hampaat irvessä juotavalta. Tässä on kuitenkin päivänselvää kypsytyspotentiaalia: vuosikerta 2002 tuntuu tällä hetkellä suuremmalta ja vielä runsaammalta, mutta en pitäisi mitenkään tavattomana, että kyspytyksen myötä nämä olisivat joskus tulevaisuudessa laadullisesti täysin samalla viivalla. 91

Bollinger La Grande Année Rosé 2004

Tämän viinin tuoksu muistuttaa valkoista sisarustaan, mutta tässä lisänä on lempeähköt vadelman ja mansikan sävyt ja paahdetta vastaavasti vähemmän. Maku on jossain määrin veltompi ja vetisempi; hapokkuutta on vähemmän mutta jälkimaku on kuitenkin kirpeämpi. Tämä ei ole läheskään yhtä maistuva viini kuin valkoinen versio, ja lisäksi myös selvästi heikompi kuin La Grande Année Rosé -02 aikanaan tuoreeltaan. En osannut tästä juuri hahmottaa myöskään kellaroinnilla mahdollisesti irrotettavia lisäpisteitä. 89




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…