Siirry pääsisältöön

Samppanjakekkerit, erät 5 & 6: keskiraskas sarja ja ikääntyneet punaiset

Erä 3 käsitti kolme viiniä peräkkäisiltä vuosilta 80-luvun alusta.


Ruinart Dom Ruinart 1981

Tässä on kolmikosta kaikkein maltillisimmat mutta silti ihan riittävät kuplat, sekä hieman muita tummempi väri. Tuoksu on kolmikon varautuneinen: kevyesti hedelmäinen ja itse asiassa vähän herukkainen - samalla kuitenkin myös jonkin verran voinen. Lämmetessä tähän tulee mukaan mukavaa paahteisuutta.

Maku on melko voinen ja mausteinen, rinnalla on omenaa ja sitruunaa. Hapokkuudessa on aika paljon potkua, jopa vähän kirpeyttä ja jälkimaku jaksaa melko pitkälle. Hedelmä saattaa kuivua tästä viinistä ennen kuin hapokkuus täysin kesyyntyy? Joka tapauksessa tämä on hyvässä ja miellyttävästi juotavassa vaiheessa juuri nyt. 93

Dom Perignon 1982

Dompassa on vaaleahkon keltainen väri ja mukavat kuplat. Tuoksussa on herkkusientä ja sen rinnalla vaimeampana kahvia, melko voimakasta paahteisuutta ja hasselpähkinää.

Maku on mukavan hedelmäinen, siinä on ananasta, raikkaasti päärynää, mangoa ja jopa passioniakin. Hapokkuus on maltillista. Viini on kauniisti kypsynyt ja nautittava nyt juotavaksi – ei kuitenkaan yhtä voimakas tai detaljikas kuin -88 Perignon reilu vuosi sitten maistettuna. Silti tällä kertaa omassa arviossani tasaisen kolmikon hiuksenhienosti paras viini. 93

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1983

Hyväkuntoisen tuntuisen viinin tuoksussa on vaniljaa ja kaura-omenapaistosta, trooppisista hedelmistä mangoa ja banaania – kokonaisuus on tyylikäs ja melko runsas.

Maku on pyöreän hedelmäinen, sävyinä on ananasta ja omenaa. Lisänä on terävyyttä lähinnä savun  ja mantelin muodossa – ehkä hivenen oudot tai raskaan tuntuiset sävyt eivät heti aivan varauksetta iske omaan makuuni. Hapokkuus ei ole kovin runsasta mutta kuitenkin ihan riittävää. Hyvä viini, joka illan mittaan selvästi vain paranee. Kaikkiaan aivan mainio ensituttavuus itselleni kirkkaimpien kasaritähtien varjoon jääneeltä ja tämän tuttavuuden perusteella turhaan aiemmin laiminlyömältäni samppanjavuodelta. 93

---

Illan päättävänä viimeisenä eränä kehiin pääsee rinnakkain kaksi jo varttuneeseen ikään ehtinyttä rosésamppanjaa vuodelta 1966.



Dom Perignon Rosé 1966

Tämä pullo vaikuttaa ulkoisesta rähjääntyneisyydestään huolimatta erittäin lupaavan kuntoiselta, eikä olettamus olekaan väärä, sillä korkki poistuu kevyen mutta hyvin havaittavan pihauksen saattelemana. Tässä on vielä ikäisekseen oikein hienosti kuplia jäljellä! Väri on tumman kuparinpunainen, mutta muuten ensivaikutelma lasillista nuuhkiessa on niin pirteä, että samoin kuin monet saman pöydän ääressä tähän sokkona tutustuvat, itsekin identiteettiä tietämättä sijoittaisin ikäarvioni epäröimättä 80-luvulle. Kauniisti hillityssä tuoksussa on kypsää vadelmaa, verigreippiä ja popcornin sävyttämää paahteisuutta.

Maku on miellyttävän pyöreä, ja sen sävyinä on mansikkaa, vadelmaa sekä minttua, lopulta kirsikkaan ja hunajaan verhoutuen. Hapokkuus on hyvin läsnä mutta nätisti tasaantunutta, ja jälkimaku on tyylikkään pitkä. Tämä on kypsä rosé elinkaarensa huipulla tai ehkä jo aavistuksen sen yli, mutta toistaiseksi vailla vaivaavia yli-ikäisyyden merkkejä. Miltei historiallinen elämys näin hyvävireisestä pullollisesta, lasissa lämmetessään viini ei latistu tai väsy yhtään vaan pikemminkin paranee. 95

Taittinger Comtes de Champagne Rosé 1966

Aika on kohdellut tätä viiniä jo ulkoisesti tarkasteltuna selvästi ikätoveri Domia ankarammin: pullossa on reilusti sakkaa ja viinin väri vaikuttaa turhankin tummalta. Lasiin kaadettuna väri on suurin piirtein domppaa vastaavan sävyinen, mutta poreita on jäljellä enää vain aavistuksen verran. Tuoksu on hennosti vadelmainen, ja sen päällä on hieman oksidoitumisen tuntua. Maku on pahemmin oksidoitunut, ja sen alla oleva hedelmäisyys on enää valitettavan ohutta. Ainakin tämän pullollisen mahdolliset suuruuden päivät ovat jo takana päin, vaikka viini vielä onkin kohtuullisen hyvin juotavissa. 87

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…