Siirry pääsisältöön

Samppanjakekkerit, erät 5 & 6: keskiraskas sarja ja ikääntyneet punaiset

Erä 3 käsitti kolme viiniä peräkkäisiltä vuosilta 80-luvun alusta.


Ruinart Dom Ruinart 1981

Tässä on kolmikosta kaikkein maltillisimmat mutta silti ihan riittävät kuplat, sekä hieman muita tummempi väri. Tuoksu on kolmikon varautuneinen: kevyesti hedelmäinen ja itse asiassa vähän herukkainen - samalla kuitenkin myös jonkin verran voinen. Lämmetessä tähän tulee mukaan mukavaa paahteisuutta.

Maku on melko voinen ja mausteinen, rinnalla on omenaa ja sitruunaa. Hapokkuudessa on aika paljon potkua, jopa vähän kirpeyttä ja jälkimaku jaksaa melko pitkälle. Hedelmä saattaa kuivua tästä viinistä ennen kuin hapokkuus täysin kesyyntyy? Joka tapauksessa tämä on hyvässä ja miellyttävästi juotavassa vaiheessa juuri nyt. 93

Dom Perignon 1982

Dompassa on vaaleahkon keltainen väri ja mukavat kuplat. Tuoksussa on herkkusientä ja sen rinnalla vaimeampana kahvia, melko voimakasta paahteisuutta ja hasselpähkinää.

Maku on mukavan hedelmäinen, siinä on ananasta, raikkaasti päärynää, mangoa ja jopa passioniakin. Hapokkuus on maltillista. Viini on kauniisti kypsynyt ja nautittava nyt juotavaksi – ei kuitenkaan yhtä voimakas tai detaljikas kuin -88 Perignon reilu vuosi sitten maistettuna. Silti tällä kertaa omassa arviossani tasaisen kolmikon hiuksenhienosti paras viini. 93

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1983

Hyväkuntoisen tuntuisen viinin tuoksussa on vaniljaa ja kaura-omenapaistosta, trooppisista hedelmistä mangoa ja banaania – kokonaisuus on tyylikäs ja melko runsas.

Maku on pyöreän hedelmäinen, sävyinä on ananasta ja omenaa. Lisänä on terävyyttä lähinnä savun  ja mantelin muodossa – ehkä hivenen oudot tai raskaan tuntuiset sävyt eivät heti aivan varauksetta iske omaan makuuni. Hapokkuus ei ole kovin runsasta mutta kuitenkin ihan riittävää. Hyvä viini, joka illan mittaan selvästi vain paranee. Kaikkiaan aivan mainio ensituttavuus itselleni kirkkaimpien kasaritähtien varjoon jääneeltä ja tämän tuttavuuden perusteella turhaan aiemmin laiminlyömältäni samppanjavuodelta. 93

---

Illan päättävänä viimeisenä eränä kehiin pääsee rinnakkain kaksi jo varttuneeseen ikään ehtinyttä rosésamppanjaa vuodelta 1966.



Dom Perignon Rosé 1966

Tämä pullo vaikuttaa ulkoisesta rähjääntyneisyydestään huolimatta erittäin lupaavan kuntoiselta, eikä olettamus olekaan väärä, sillä korkki poistuu kevyen mutta hyvin havaittavan pihauksen saattelemana. Tässä on vielä ikäisekseen oikein hienosti kuplia jäljellä! Väri on tumman kuparinpunainen, mutta muuten ensivaikutelma lasillista nuuhkiessa on niin pirteä, että samoin kuin monet saman pöydän ääressä tähän sokkona tutustuvat, itsekin identiteettiä tietämättä sijoittaisin ikäarvioni epäröimättä 80-luvulle. Kauniisti hillityssä tuoksussa on kypsää vadelmaa, verigreippiä ja popcornin sävyttämää paahteisuutta.

Maku on miellyttävän pyöreä, ja sen sävyinä on mansikkaa, vadelmaa sekä minttua, lopulta kirsikkaan ja hunajaan verhoutuen. Hapokkuus on hyvin läsnä mutta nätisti tasaantunutta, ja jälkimaku on tyylikkään pitkä. Tämä on kypsä rosé elinkaarensa huipulla tai ehkä jo aavistuksen sen yli, mutta toistaiseksi vailla vaivaavia yli-ikäisyyden merkkejä. Miltei historiallinen elämys näin hyvävireisestä pullollisesta, lasissa lämmetessään viini ei latistu tai väsy yhtään vaan pikemminkin paranee. 95

Taittinger Comtes de Champagne Rosé 1966

Aika on kohdellut tätä viiniä jo ulkoisesti tarkasteltuna selvästi ikätoveri Domia ankarammin: pullossa on reilusti sakkaa ja viinin väri vaikuttaa turhankin tummalta. Lasiin kaadettuna väri on suurin piirtein domppaa vastaavan sävyinen, mutta poreita on jäljellä enää vain aavistuksen verran. Tuoksu on hennosti vadelmainen, ja sen päällä on hieman oksidoitumisen tuntua. Maku on pahemmin oksidoitunut, ja sen alla oleva hedelmäisyys on enää valitettavan ohutta. Ainakin tämän pullollisen mahdolliset suuruuden päivät ovat jo takana päin, vaikka viini vielä onkin kohtuullisen hyvin juotavissa. 87

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vielä riittää 2002 samppanjoita, tasting osa V: mm. Vilmart Coeur de Cuvée, Comtes de Champagne Rosé, Egly-Ouriet

Vuoden 2018 maaliskuussa maistettiin osaltani vuosikerran 2002 samppanjasaagan viides osa.

1. erä
Françoise Bedel L'Âme de la Terre Millésimé 2002 Tuoksu on runsaahko: lämmintä paahdetta ja paahdettua sokeria, kypsää omenaa ja ja ripaus vaniljaista kermaa. Aromit taittuvat kuitenkin valitettavan pian alkavaa oksidoitumista kohti. Maku on miellyttävä ja sinänsä melko tasapainoinen, sävyinään vihreää omenaa ja pirteää sitruunaa. Vaikka viinissä on ihan asialliset hapot, se kuitenkin latistuu lasissa melko nopeasti. 87
Vincent Brochet Espionne Brut Premier Cru 2002 Tämän viinin tuoksu on paahteinen saaristolaisleivän sävyttämänä, sen rinnalta erottuu metallinen häivähdys, voita, hasselpähkinää, sekä mangon ja banaanin trooppisen tuntuisia hedelmäaromeja. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole kovin puhdassävyinen, vaan ennemmin jo jonkin verran oksidoitunut.  Maussa on tuoksua seurailevasti trooppista mangon ja persikan sävyttämää hedelmäisyyttä, mutta turhan kosiskelevan makealla tavalla ilm…

Joulupäivän viinit: Leoville Las Cases 1990, Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 jne.

Domaine Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 magnum Tämä viini on käsitykseni mukaan grenache-mourvèdre-sekoitus vanhoista köynnöksistä: Dekantoitu ja maistettu 30 min dekantoinnin jälkeen sekä myöhemmin. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän tyylikäs: mustaherukkaa ja tumma kirsikkaa, joiden lisänä hieman savua ja salmiakkijauhetta sekä paahdetun lihan sävyä. 
Keskitäyteläisessä maussa on sopivan kypsää marjaisuutta: punaisia ja mustia herukoita, sekä keveää rakuunan sävyttämää yrttisyyttä ja mustapippuria siinä rinnalla. Jälkimaku on melko hapokas, ja sitä sävyttää sopiva annos kypsiä tanniineja. Kenties lähellä lakipistettään nyt, ja sen siivittämänä suorastaan yllättävän hyvä ja odotuksiin nähden moniulotteinenkin viini itselleni varsin vieraalta viinialueelta. 92


Chateau Figeac 1985 Viini on harmi kyllä lievästi korkkivikainen. -
Chateau Leoville Las Cases 1990 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Täysin odotusten mukaisesti tuoksu on erittäin tas…