Siirry pääsisältöön

Kalareissun juomat: Rousseau Chambertin 1988 ja muuta muikeaa

osa 1


R & L Legras Cuvée Saint-Vincent 1988

Miellyttävä, kypsä samppanja: paahtovanukasta, saksanpähkinää ja kermaa. Hapokkuus on jo siten tasaantunutta, että tämä viini tuskin lisäkellaroinnilla enää paranee. 94

Domaine de Beaucastel Châteauneuf-du-Pape 1970

Voimakkaassa tuoksussa on kypsiä luumuja, viikunaa sekä beaucastel-tyyppistä lantaa ja tallia kokonaisuuteen tasapainoisesti nivoutuvalla tavalla. Viinin tanniinit ovat täysin pehmenneet, mutta viini on silti ikäisekseen moitteettoman oloisessa kunnossa ja kestää vielä varsin hyvin lasissa. Harmoninen ja yllättävän tyylikäs pappi. 94

Domaine du Pégau Châteauneuf-du-Pape Cuvée Réservée 1989

Beaucastelia tummemman sävyinen, rustiikkinen viini: tummaa marjaisuutta, multaa ja muita maanläheisiä aromeja yhä suhteellisen tiukan ja nuoren tuntuisena, mutta ehdottoman siististi viimeisteltynä kokonaisuutena. Tavaraa on, mutta tämä tarvitsisi vieläkin paremmin aikaa joko lasissa, dekantterissa tai hyvässä kellarissa. 93

M. Chapoutier Côte-Rôtie 1969

Tämä syvänpunaisen värinen viini on hämmentävän nuoren ja hyvin säilyneen oloinen: tässä ei ole mitään ikääntymisen merkkejä, vaan runsaasti hienostunutta kirsikkaa ja mineraalisuutta. Ei sentään poikkeuksellisen detaljikas, mutta muuten kaikin puolin hyvin kaunis ja tasapainoinen punainen. 95

R. Rostaing Côte-Rôtie Côte Blonde 1995

Tämä on edellistä viiniä paljon voimakkaampi ja järeämpi Côte-Rôtie, mutta tuoksun vahvat kumin ja lämpimän luumuiset elementit eivät ehkä itseäni puhuttele parhaalla mahdollisella tavalla. Maku on vielä kaukana täydestä kypsyydestään ja voimakkaat tanniinit hallitsevat pitkää jälkimakua. Lisää kellaria tälle. 92


Domaine Denis Bachelet Charmes-Chambertin Grand Cru Vieilles Vignes 1988

Tämän viinin tuoksussa on vasta kaadettuna suorastaan hämmentävän voimakkaasti tryffeliä ja lihaa, mutta nämä sävyt tasaantuvat pian kauniiksi kokonaisuudeksi punaisten hedelmien rinnalla. Suutuntuma on samettisen marjainen ja hapokkuus on erittäin miellyttävässä tasapainossa. Samaan aikaan sekä kypsän että iättömän tuntuinen huippuburgundi. 95

---

osa 2



Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1990

Tämän tuoksussa on tyylikästä kypsää sitruunaa ja miellyttävää kermaisuutta, CH:lle tyypillinen paahteisuus on vain hentona häivähdyksenä taustalla. Maku on mehukkaan sitruunainen ja omenainen ja jälkimaun hapokkuus miellyttävän raikasta. Tällainen samppanja häviää lasista suorastaan salakavalan nopeasti. 95

Domaine Armand Rousseau Chambertin Grand Cru 1988

Tämä on heti ensimmäisestä sokkonuuhkaisusta lähtien upean hienostunut viini: punaisia marjoja, kirsikkaa, vadelmaa - ei niinkään raakaa voimaa vaan tyyliä ja painokkuutta. Maku on silkkihansikkain viimeistellyn sileän hedelmäinen ja siinä on ripaus mineraalisuutta sekä kokonaisuuteen sopivaa kaunista makeutta. Mieleenpainuva, hedonistinen viini, joka varasti lasissa viipyessään ison osan huomiosta muilta jälkeen tulleilta. 97

Domaine Blain-Gagnard Le Montrachet Grand Cru 2002

Alun häivähdys ennenaikaisesta oksidoitumisesta kasvaa pian selvästi ja helposti havaittavaksi premox-tyyppiseksi viaksi viinissä. Sääli. -

Domaine des Comtes Lafon Meursault-Perrières 1er Cru 1995

Tämä viini on valkoiseksi burgundiksi miltei yltäkylläisen kypsä, mutta vielä ja onneksi ilman mitään oksidoitumisen tuntua: trooppista hedelmää persikan ja nektariinien sävyssä, hunajaa ja ripaus botrytiksen tuntua. Hapokkuutta on maussa vielä riittävästi tasapainottaakseen kokonaisuuden juuri nyt erittäin nautittavaksi. 95

Domaine Marc Colin et Fils Montrachet Grand Cru 2002

Tämä viini on varsinkin aluksi edellistä jykevämmän mutta samalla myös askeettisemman tuntuinen: simpukankuoria, kalkkista mineraalisuutta, sekä näitä tasapainottavaa sitruunan ja sitruunaruohon sävyä. Mausta on helppo huomata viinin järeys ja vielä talttumaton hapokkuus, mutta sävyt ovat toistaiseksi enimmäkseen sitruunaisia. Tämä paranee ja pyöristyy lasissa selvästi, sävyjen kirjoon ilmaantuu samalla voita ja hentoa pähkinäisyyttä. Nuori viini, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessään. 94

Marques de Murrieta Castillo Ygay Reserva Especial 1934

Tätä todennäköisesti muutamat ensimmäiset vuosikymmenensä tynnyrissä viettänyttä viiniä on sokkona mahdotonta tulkita jo yli kahdeksankymppiseksi, ja aluearvauskin lipsahtaa ensiksi sujuvasti Ranskaan ja Bordeaux'hon. Tuoksussa on vaniljaa ja kypsää luumua, nuorekkuudestaan huolimatta kokonaisuus on nyansseiltaan hivenen yksinkertainen ja mukana on nautittavuutta hivenen vaimentava etikkaisen hapan vivahde (VA). Huomiota herättävä musta hevonen joukossa joka tapauksessa. 92

Chateau Troplong Mondot 1990

Tämän viinin tuoksu kasvaa lasissa miltei suuriin mittoihin: aluksi voimakkaaan maanläheiseen, tallia muistuttavaan aromikirjoon ilmaantuu rinnalle isoja mehukkaita mustaherukoita, luumua, ripaus seetriä ja kirsikoita. Maku on runsas voimakas, mustaherukoiden täyttämä ja häivähdyksen eukalyptusta sisältävä - nuori ja vielä osittain talttumattoman tanniininen. Upea tuoksu maun vastinparina takaa, että viini on jo tässä iässä vastustamattoman muikea ja nautittava. 

Arvelin hiukan nuoremmaksi kuin paria yhtä lailla huippua -90 punaista bordeaux'ta kuukauden päivät sitten, mutta havaintovirhe taisi aiheutua lähinnä siitä, että Troplong kaadettiin nyt suoraan lasiin ilman dekantointia. Tämä viini varmasti paranee vielä vuosien mittaan. 96 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…