Siirry pääsisältöön

Joulun alle: Henriot Le Premier 1975 & Laurent-Perrier Grand Siècle


Henriot Le Premier 1975

Tässä käsittääkseni suhteellisen harvinaisessa viinissä on ikäisekseen hienot kuplat ja varsin vaaleankeltainen väri. Selvästi Grand Siècleä hillitymmästä ja hienovireisemmästä tuoksusta erottuu hasselpähkinää, aprikoosia, ananasta, hentoista pikkuleipien sävyä ja kevyttä mausteisuutta.

Maku on herkullinen ja erittäin sopivan kypsä, sävyinään savuisuuteen verhottua, kauniiksi kypsynyttä ananasta ja aprikoosia. Hapokkuus hiipii säestämään jälkimakua suorastaan vähän varkain, mutta tuntuu lopulta jopa hienoisesti kirpeältä. Kokonaisuutena joka tapauksessa hienon tasapainoinen ja nautittava viini, jos tässä iässä yhä nuorekas, vuosikerralle tyypillinen aavistuksen terävä hapokkuus ei häiritse. Viini kestää avattuna useamman tunnin ilman yhtään oksidoitumiseen vivahtavaa piirrettä. 94

Laurent-Perrier Grand Siècle

Tässä etiketin perusteella pohjavuosikerroiltaan 80–90-lukujen taitteesta olevassa GS:ssä on hyvät kuplat ja Henriot'a hieman tummemman kultainen väri. Tuoksu antaa itsestään heti viereistä viiniä runsaamman kuvan: kermaa, hunajaa, kypsää mangoa sekä varsin hallitsevaa ja hedelmäisyyden jossain määrin taka-alalle jättävää maitokahvin sävyä. 

Maku on suhteellisen nuorekas, siitä erottuu vihreää omenaa ja mehukasta sitruunaa. Hapokkuus on vahvaa ja jälkimaku sen saattamana mukavan pitkä. Tämä on kiva, kypsähkö viini, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä hyvässä tasapainossa kuin Henriot, eikä myöskään illan kuluessa pysy aivan yhtä hyvin avaamisen aikaisessa ryhdissään. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vielä riittää 2002 samppanjoita, tasting osa V: mm. Vilmart Coeur de Cuvée, Comtes de Champagne Rosé, Egly-Ouriet

Vuoden 2018 maaliskuussa maistettiin osaltani vuosikerran 2002 samppanjasaagan viides osa.

1. erä
Françoise Bedel L'Âme de la Terre Millésimé 2002 Tuoksu on runsaahko: lämmintä paahdetta ja paahdettua sokeria, kypsää omenaa ja ja ripaus vaniljaista kermaa. Aromit taittuvat kuitenkin valitettavan pian alkavaa oksidoitumista kohti. Maku on miellyttävä ja sinänsä melko tasapainoinen, sävyinään vihreää omenaa ja pirteää sitruunaa. Vaikka viinissä on ihan asialliset hapot, se kuitenkin latistuu lasissa melko nopeasti. 87
Vincent Brochet Espionne Brut Premier Cru 2002 Tämän viinin tuoksu on paahteinen saaristolaisleivän sävyttämänä, sen rinnalta erottuu metallinen häivähdys, voita, hasselpähkinää, sekä mangon ja banaanin trooppisen tuntuisia hedelmäaromeja. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole kovin puhdassävyinen, vaan ennemmin jo jonkin verran oksidoitunut.  Maussa on tuoksua seurailevasti trooppista mangon ja persikan sävyttämää hedelmäisyyttä, mutta turhan kosiskelevan makealla tavalla ilm…

Joulupäivän viinit: Leoville Las Cases 1990, Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 jne.

Domaine Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 magnum Tämä viini on käsitykseni mukaan grenache-mourvèdre-sekoitus vanhoista köynnöksistä: Dekantoitu ja maistettu 30 min dekantoinnin jälkeen sekä myöhemmin. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän tyylikäs: mustaherukkaa ja tumma kirsikkaa, joiden lisänä hieman savua ja salmiakkijauhetta sekä paahdetun lihan sävyä. 
Keskitäyteläisessä maussa on sopivan kypsää marjaisuutta: punaisia ja mustia herukoita, sekä keveää rakuunan sävyttämää yrttisyyttä ja mustapippuria siinä rinnalla. Jälkimaku on melko hapokas, ja sitä sävyttää sopiva annos kypsiä tanniineja. Kenties lähellä lakipistettään nyt, ja sen siivittämänä suorastaan yllättävän hyvä ja odotuksiin nähden moniulotteinenkin viini itselleni varsin vieraalta viinialueelta. 92


Chateau Figeac 1985 Viini on harmi kyllä lievästi korkkivikainen. -
Chateau Leoville Las Cases 1990 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Täysin odotusten mukaisesti tuoksu on erittäin tas…