Siirry pääsisältöön

Red Burgundy & Pinot Noir: mukana muutama samppanjakin

Deutz Cuvée William Deutz 1990 magnum

Illan alkumaljana tarjoiltu viini on väriltään kullankeltainen ja siinä on kaikin puolin mukavat kuplat. Tuoksun aromeina erottuu mantelia ja muuta pähkinäisyyttä, melko paljon paahdetta, hieman sitruunaa ja häivähdys vaniljaa. Pähkinäisiin sävyihin sekoittuu pieni ja tässä yhteydessä juuri häiritsemätön häivähdys jonkinlaista kärähtäneen karamellin tai aavistuksenomaisen oksidoitumisen tuntua - uskon elementin olevan ennemmin vuosikerralle tyypillinen tunnusmerkki (silti veikkasin iän vuodella pieleen) kuin mikään viallinen piirre tässä muhkeassa pullollisessa.

Maku on rotevan sitruunainen ja suorastaan huokuu pinotia. Lisänä on toki myös muhevan mehukasta kypsää omenaa, kevyttä mausteisuutta ja pitkä sitruunainen jälkimaku. Maukas viini - veikkasin identiteetiksi vähän sinne päin eli -89 Krugia. Joka tapauksessa oiva esimerkki oikein hyvästä mutta ei ihan huipusta ysikymppisestä: tässäkin viinissä kasikasi on hieman puhdaspiirteisempi ja tyylikkäämpi. 94

Dom Perignon Rosé 2003

Lämmittelyviininä ennen varsinaisia punaisia tarjoillaan lasilliset tummahkon punaista rosésamppanjaa, joka vaikuttaa nuoruudestaan huolimatta olevan jo miltei riemastuttavan hyvää. Tässä on aika voimakasta paahteisuutta, mutta siihen ei erityisemmin kiinnitä huomiota muiden aromien rinnalla: sitruunaa, cantaloupemelonia, miellyttävää vaniljaisuutta sekä ripaus persikkaa. 

Maku on selvästi vielä nuoren viinin, mutta tiukan sitruunaisuuden kera tässä on jo todella herkullisia metsämansikoita sekä puhdaspiirteistä mangon ja persikan trooppista sävyä. Kun huolimattomasti sivuutin domppamaisen paahteisuuden ja Cristal Roséeksi oikeastaan liian tumman värin, veikkasin tätä lähinnä nuoruuteen yhdistetyn huiman tyylikkyyden vuoksi juuri jälkimmäisenä mainituksi viiniksi vuoden -06 versiona. Tässä viinissä on ikäänsä nähden huimat detaljit ja kuuman vuoden 2003 samppanjaksi häkellyttävä raikkaus ja tasapaino. Jo kolmas kerta tätä itselleni: minusta paras tai ainakin selvästi nautittavin pullollinen, ja vasta tämän perusteella ymmärrän vihdoin viinin juuri tähän vuosikertaan liitetyn hypen. Ehkä haluaisin näitä tosiaan itsellenikin varastoon, ainakin muutaman... 94

---

"jälkiruokaviinit"


Egly-Ouriet Blanc de Noirs Grand Cru Vieilles Vignes

Takaetiketin mukaan korkinvaihto 7/2010 & 48 kuukautta kellarissa - olisikohan tämä näillä lähtötiedoilla vuosikertaa 2005? Tuoksussa on maukasta päärynää, trooppisuutta enimmin ananaksen sävyssä ja varmaankin tammesta tulevaa kevyttä vaniljaisuutta. Maku on suorastaan järeä, voimakas ananaksen sävy leimaa makua ja oikeastaan koko viiniä, vaikka sen rinnalta/alta ainakin sitruunaa ja omenankotaa löytyykin. Lopun viimeistelee vielä varsin tuhti hapokkuus.

Mitoiltaan suuri samppanja, joka näin nuorena/tämän vuosikerran versiona potee kuitenkin lievää detaljien puutetta, ja jossa ei kuitenkaan ole läheskään samanlaista tyylikkyyttä kuin illan isoimmissa (burgundilaisissa) tykeissä. Identiteettiarvailuni ei oikein päässyt osin selossemaisia piirteitä pidemmälle, enkä sitten tilapäisesti muistanut tällaisen, kyllä aikaisemmillakin tapaamiskerroilla vahvasti ananasaromisen viinin olemassaoloa. 93

Bollinger Vieilles Vignes Francaises 1999

Tämä on tuoksultaan viereistä viiniä paahteisempi ja selvästi erikoisempi: crème brûléetä, praliinia, macadamiapähkinää ja kuivattuja jouluisia hedelmiä - kokonaisuus on miltei liköörinen, mutta kuitenkin vielä samppanjaksi asiallisella tavalla. Maku on edellistä viiniä tasapainoisempi, mutta myös hennompi ja jotenkin piilottelevampi: aluksi enimmäkseen sitruunan ja punaisen omenan sävyssä, mutta varsin hapokas jälkimaku taittuu pian mukavaan ananaksen tuntuun.

Illan teeman ja pienen keskustelun perusteella oli aika selvää, että tässä lasissa on VVF, mutta vuosikerran haarukoin väärin ja veikkasin nuorempaa eli -04:sta - vahvan hapokkuuden, mutta viime keväänä maistettua nollakakkosta selvästi kevyemmän konsentraation vuoksi. Kun tämä ei kuitenkaan ole enää ihan niin nuori, jään jatkoanalysoinnin perusteella viimeiseksi siihen ajatukseen, että kiehtovista VVF-piirteistä huolimatta tästä vuosikerrasta puuttuu hiukan ilmaisuvoimaa, ja lisäksi maun hedelmäisyys tuntuu huippuviiniksi vähän ohuelta. Voi tämä johtua viinin sulkeutuneisuudestakin, joten aivan yllättynyt en olisi, jos lisävuodet paljastaisivat tästä vielä jotain ihan uutta. 94

---

+ekstraviini illan päätteeksi


Philipponnat Clos des Goisses 1992 magnum

Illan päätteeksi isäntä toimittaa pöytään vielä tämän hienon magnumin: viimeinen viini on samalla illan ainoa, jota ei maisteta sokkona ja lisäksi itselleni ihan ensimmäinen tämän vuosikerran samppanja koskaan. Takaetiketti kertoo sokerilisäykseksi 4,5 g/l ja korkinvaihdon ajankohdaksi 3/2007, eli enemmän tai vähemmän myöhäänkorkitetusta versiosta on kysymys, vaikka tähän ei olekaan merkitty Philipponnatin ainakin joissain tapauksissa käyttämää kirjainparia L.V (Long Vieillissement).

Viinin väri on vaalea ja siinä on pienet pirteät kuplat. Tuoksu on herkullinen ja hienostunut: kypsiä omena-aromeja verhoiltuna kauniiseen vaniljaan ja sopivaan annokseen kermatoffeeta. Todella hienossa tasapainossa olevan viinin maussa on saumattomasti samoja elementtejä kuin tuoksussa, ja niiden rinnalla myös miellyttävästi ananasta ja kypsää mangoa. Jälkimaussa on hyvin sopivasti hapokkuutta ja sitä säestävää kypsää sitruunaa. Todella miellyttävä päätös upealle illalle: ei ehkä ihan samaa raikkautta ja lasersädemäistä viimeistelyä kuin -90:ssä aiemmin talvella, mutta pyöreää hedelmää ja nautittavuutta kyllä senkin edestä. Huikean hyvä viini tältä lähinnä divaritasoisena pideltyltä samppanjavuodelta. 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …