Siirry pääsisältöön

White Burgundy -tasting



1. flight, dekantoitu runsas puoli tuntia ennen maistamista

Domaine François Raveneau Chablis Premier Cru Les Vaillons 2008

Tuoksu on alkuun viereistä viiniä vaimeampi, mutta avautuu melko nopeasti: kalkkia, voita, mukavasti omenaa ja kokonaisuutta saumattomasti täydentävä kevyttä vaniljaisuutta. Maku on suhteellisen runsaan hedelmäinen ja melko lempeä, sävyinä erottuu jo hieman kypsyyttä saanutta omenaa, mangoa, pientä hunajan tuntua sekä tuoksusta tuttua kalkkikiven sävyä. Jälkimaussa tuntuu pyöreähköistä hedelmäsävyistä huolimatta viinin melko jämäkän hapokkuuden rinnalla myös hieman sitruunaista terävyyttä. Mainio, runsaahko ja yhä suhteellisen nuorekas chablis. 92 

Domaine Roulot Meursault Les Tillets 2007

Sävykkäässä tuoksussa on vahvaa mineraalisuutta, sitä täydentävää piikiven tuntua, häivähdys salmiakkia ja ripaus sateen jälkeisen ruohon aromia.  Maku tuntuu selvästi ensimmäistä viiniä nuorekkaammalta ja samalla kirkaspiirteisemmältä: vihreää ruohoa, sitruunaa sekä limeä pitkän ja hapokkaan jälkimaun viimeistelemänä. Ei ollenkaan runsas tai ripaustakaan trooppinen, mutta tyylikäs ja kristallinkirkas viini - ei yhtä hedelmäinen mutta vielä mineraalisempi kuin saman vuosikerran Tessons pari viikkoa aiemmin. 92

---

2. flight, dekantterissa vajaan tunnin ennen maistamista

Bouchard (Domaine) Corton-Charlemagne Grand Cru 2007

Tyylipuhdas tuoksu on ehkä jossain määrin askeettinen: aromeina erottuu aluksi vaimeahkosti lähinnä vihreää omenaa, mutta hetken päästä myös vaniljaa ja voita. Maussa on vihreää omenaa, sitruunaa, voita ja mineraalia sekä lämpenemisen myötä myös kukkaista sävyä. Viini on voimakas ja vuosikerran mukaisesti aika hapokas, mutta ei kovin hienostunut tai monimuotoinen: jäi nyt selvästi erän kahden muun viinin varjoon. 90

Etienne Sauzet Bienvenues-Batard-Montrachet Grand Cru 2008

Tämä on väriltään jonkin verran keltaisempi kuin viereiset viinit, ja myös tuoksultaan selvästi pyöreämpi sekä kypsempi. Aromeina erottuu sitruunaa, sitruunaruohoa, kalkkia ja reilu ripaus omenaa. Maku tuntuu tuoksua vähän nuoremmalta ja särmikkäämmältä: sitruunaa, tuoretta vihreää omenaa ja ruohon sävyä. Hapokkuus on vahvempaa kuin saman vsk:n Raveneaussa edellisessä erässä, mutta onhan tämä tasapainoinen viini toki muutenkin luokkaa suuremman tuntuinen. 

Suhteellisen runsaan tuntuinen kypsyys väriä myöden jo tässä iässä herätti pienen epäilyn viinin tulevaisuudennäkymistä, mutta ainakin pruuvitilanteen jälkeen tunteja myöhemmin eli loppuillasta uudestaan maistettuna tämä oli edelleen täysin moitteettomassa vireessä ja vähintään yhtä hyvää. Tätä joisin erittäin mielelläni uudestaankin. 93


Jean-Marc Pillot Corton-Charlemagne Grand Cru 2013

Pruuvin nuorimman viinin lähes huomiota herättävän puhdaspiirteisessä tuoksussa on syvää mineraalisuutta, mukavaa nuorta hedelmää mangon ja ananaksen sävyissä sekä ripaus vihreää ruohoa. Maun hallitsevimmat piirteet ovat mineraalisuus sekä ruohon ja limen kuoren sävyt. Tässä viinissä on runsain mitoin materiaalia, mutta näin nuorena siitä on esillä vasta osa - vaikutelma vahvistuu myöhemmin illalla uudestaan maistettaessa. Viiniin on tullut niin reilu annos herkullisuutta lisää, että pisteytystä on pakko korjata hieman ylöspäin. Pari lisäpullollistani aion silti kätkeä kellariin useaksi vuodeksi. 93

---

3. flight, dekantterin kautta suoraan lasiin, pullot avattu tuntia aiemmin

J.-M. Gaunoux Meursault Premier Cru Les Perrières 1992

Tämä toinen pullolliseni viime kesänä erittäin positiivisesti yllättänyttä viiniä on valitettavasti erittäin selvästi korkkivikainen. -

Domaine des Comtes Lafon Meursault-Charmes Premier Cru 1996

Viinin väri on jonkin verran tummentuneen keltainen ja tuoksukin tuntuu hyvin kypsältä: tässä on varsin kivaa hunajamelonilla sävyttyvää hedelmäisyyttä, ja sen rinnalla miellyttäviä vaniljapullan ja cashewpähkinöiden aromeja. Mausta erottuu hyvin kypsää omenaa ja sitruunaa - viini on hedelmäisyytensä suhteen kypsynyt täysin lakipisteeseensä tai jo vähän sen yli, mutta vielä ilman mitään selvästi havaittavia oksidoitumisen merkkejä. Jälkimaku on vuosikerran tyyliin sopivasti varsin hapokas. Oikein mukava viini erityisesti tuoksunsa suhteen, makuun kaipaisi hiukan enemmän ryhtiä ja vahvempaa hedelmää. Tätä viiniä ei ainakaan tämän pullollisen perusteella kannata enää kellarissa säästellä. 92

Gaja Gaia & Rey 2000

Jokeripullona pruuvissa mukana ollut ainoa ei-burgundi, kuulemma jopa oikein hyvä Gajan chardonnay Piemontesta. Odotukset laskevat valitettavasti jo siinä vaiheessa, kun näkee pullon hieman vuotaneen, ja loppukin jännitys huuhtoutuu pois läpi asti vettynyttä korkkia poistaessa ja ikä huomioiden ihan liian tummaa nestettä dekantteriin lorotellessa. Tuoksu on vahvasti oksidoitunut, maussa on jäljellä ripaus hedelmää, mutta enemmän hunajaa ja eniten sherrymäistä oksidoitumista. Toiseen kertaan, tämä oli ihan ilmiselvästi kehnoissa olosuhteissa säilytetty pullo. -

---

4. flight, dekantterissa runsaan tunnin ennen maistamista

Jean Noël Gagnard Bâtard-Montrachet Grand Cru 2002

Tämän viinin väri on hieman kultaisemman keltainen kuin kahden muun Bâtardin. Varsin tasapainoisessa tuoksussa on kypsää sitruunaa ja kypsää omenaa - ehkä jopa jo ihan aavistuksen ylikypsyyteen taittuen, varsinkin kun viinin lämmetessä mukaan tulee vielä ripaus toffeen sävyä. Suhteellisen runsaassa maussa on kypsää omenaa, vaniljaa sekä kalkkikiven sävyä. 

Tämä on nyt nautittuna melko maukas viini ja ilman ilmiselviä premox-piirteitä - kehitys on kuitenkin ikään/palstaan ja rinnalla oleviin verrokkeihin peilaten ollut (liian) nopeaa, joten tämän esityksen perusteella nämä kannattaisi lisäkellaroinnin sijaan juoda aika ripeästi pois. 92

Domaine Leflaive Bâtard-Montrachet Grand Cru 2001

Tässä viinissä on heti ensiaistimisen perusteella jotain säväyttävää, eikä se onneksi johdu etiketin tietämisestä, koska omat odotukseni tämän pullotteen osalle eivät kuitenkaan olleet taivaisiin vinssattuja. Tuoksu on todella tyylikäs ja siinä on erittäin upea tasapaino: piikiveä, mineraalia ja niiden rinnalla hunajamelonin ja omenan sävyttämää täyteläistä ja todella sopivan kypsää hedelmäisyyttä. 

Vahvassa mutta puhdaspiirteisessä maussa on raikasta vihreää omenaa, tiukkaa mineraalisuutta ja sitruunaa. Jälkimaku on limen ja mineraalin sävyttämänä tuhti ja todella pitkä. Sopivan särmikäs, sopivan samettinen, sopivan detaljikas, sopivasti kypsä mutta samalla nuorekkaan tuntuinen viini. Upea kokonaisuus, joka ei latistu lasissa piiruakaan edes huoneenlämpöä lähestyessään. 96

Paul Pernot Bâtard-Montrachet Grand Cru 2007

Tämän viinin tuoksussa on havaittavasti samaa tyyliä kuin Leflaivessa, mutta ei samaa eleganssia tai puhdaspiirteistä kuulautta. Sävyinä erottuu voita, popcornia, mineraalisuutta ja ripaus simpukankuorta. Maku on todella ryhdikäs ja runsas, toistaiseksi kuitenkin lähinnä sitruunan ja tuoreen omenan sävyissä. Jälkimaku on tiiviisti hapokas. Suhteellisesta nautittavuudestaan huolimatta tämä rotevahko viini vaikuttaa potentiaaliinsa nähden vielä hiukan turhan nuorelta, eli uskon että vähintään muutamien vuosien lisäkellaroinnilla tästä saisi vieläkin enemmän irti. Hyväähän tämä on toki jo nyt. 93

---

5. flight, dekantterissa 1 h 15 min ennen maistamista

J.-F. Coche-Dury Meursault Les Rougeots 1997

Viinin väri on heti dekantterin läpi arvioituna liian tumman kuparinsävyinen, ja muilla aisteilla arvioiminen vahvistaa havainnon: tuoksu on kovasti oksidoitunut, vaikka alta toki sitruunaa ja omenaa erottuukin. Maussa on sitruunaa ja omenan kuorta, mutta tässäkin vielä enemmän oksidoitumista - tämä on epäilemättä joskus ollut ryhdikäs viini. Odotuksiin nähden illan suurin pettymys, kai tämänkin vuosikerran pitäisi näin 20-vuotiaana olla vähintään kohtuullisessa iskussa? Joko totaalinen off-pullo, tai sitten seuraus huonosta säilytyksestä, vaikkei ulkoisesti mikään siihen erityisesti viitannutkaan. 87

Domaine Ramonet Chevalier-Montrachet Grand Cru 2009

Väriltään vaalea viini on tuoksultaan hillityn varautunut: hentoa yrttisyyttä ja vihreää ruohoa, mutta myös maukasta sitruunaa ja hieman ananasta. Maussa hedelmäisyys on varmaankin nuoruudesta johtuen hieman taka-alalla, selvemmin erottuu tiivis mineraalisuus, häivähdys minttua ja ripaus kenties vuosikerran mukaista pyöreän lämmintä parafiinimaisuutta. Vahvassa jälkimaussa tiukka mineraalisuus on edelleen läsnä simpukankuorten sävyllä viimeisteltynä.

Tämä on varsinkin vuosikerta huomioiden erittäin tyylikäs ja tasapainoinen, vaikka yhä kovin nuori viini: edellisen flightin Leflaiven mestariteokseen verrattuna hienostuneisuutta on jopa ripaus enemmän mutta voimaa vastaavasti vähemmän, ja vahvaa, kypsynyttä hedelmää selvästi niukemmin. Tähänkin viiniin olisi hienoa päästä palaamaan joskus tulevaisuudessa uudestaan. 94

Domaine Comte de Vögué Bourgogne Blanc 1999

Tämä pullo ja vuosikerta ovat heti ensituntumalta aivan toista maata muutamaa viikkoa aiemmin maistettuun nollavitoseen verrattuna: tuoksu on mukavan raikkaasti omenainen ja sen rinnalla erottuu aprikoosia ja hunajamelonia. Ehkä tässäkin on mukana ripaus oksidaatiota, mutta se pysyy hyvin kohtuullisessa sivuosassa.

Maku on varsin roteva ja runsas, tässä ei ole turhaa tyylikkyyttä mutta sitäkin enemmän ronskia rakennusmateriaalia: särmikästä omenaa ja sitruunaa, sekä pitkä ja melkoisen hapokas, greipin sävyttämä jälkimaku. Aika kiva viini oikeastaan, tämä jättää lopuksi suuhun ja ajatuksiin mukavan pyöreän hedelmäisen tunnun. 92

Tämän kokemuksen perusteella pitänee aiemmasta -05:n arviosta ottaa varovaisesti jonkin verran sanoja takaisin ja koko viinin tuomitsemisen sijaan kallistua ennemmin heikon pullollisen tai vähemmän onnistuneen vuosikerran suuntaan.

---

6. flight, dekantterin kautta suoraan lasiin, pullot avattu runsasta tuntia aiemmin

Bouchard Père & Fils Chevalier-Montrachet 1989

Tämä viini on selvästi tummempi väriltään kun kaksi rinnalla olevaa viiniä, mutta onhan tämä toisaalta lämpimältä vuodelta ja sen lisäksi pruuvin vanhin viini. Tuoksussa tuntuu ripaus oksidoitumista, mutta myös mukavaa kypsää omenaa ja sen rinnalla briossia sekä cashewpähkinän aromia. Maku on valitettavasti tuoksua heikompi: hivenen ylikypsä ja aika tavalla oksidoitunut, sillä mineraalisuus ja hedelmä ovat kaikonneet jo taka-alalle. Vielä asiallisesti juotavissa oleva, mutta kuitenkin selvästi ehtoonsa puolelle taipunut viini. 88

Maison Louis Latour Montrachet 1997

Tässä varsin tasapainoisessa viinissä on hillittyä tyylikkyyttä, erästään selvästi eniten. Tuoksun erottuvimmat elementit ovat kypsähkö sitruuna ja miellyttävän lempeä mineraalisuus. Hyvin kypsässä maussa on sitruunaa, punaista omenaa sekä kevyttä trooppisuutta passionin ja ananaksen sävyissä. Tasapainoinen ja siisti, mutta ei missään suhteessa erityisen mieleenpainuva kokonaisuus - heikohkomaineisen viinitalon, valkoisen burgundin arvostetuimman palstan ja statukseltaan jostain edellisten puolivälistä olevan vuosikerran yhdistelmänä aika lailla odotusten mukainen esitys siis. 92

René & Vincent Dauvissat Chablis Grand Cru Les Clos 1992

Viinin väri on 25 vuoden ikään nähden huomiota herättävän vaalea. Tuoksua hallitsee kalkkisuus sekä piikiven voimakkaasti rikkiin taittuva aromi niin, että hedelmäsävyt jäävät sen alla selvään alakynteen. Maussa mineraalisuuden sävyttämä kypsä hedelmäisyys ananaksen ja omenan sävyissä pääsee onneksi paremmin esiin. Jälkimaku sävyttyy raikkaan omenan lisäksi pirteällä sitruunaisuudella.

Tämä on muuten kaikin puolin maukkaan oloinen viini, mutta turhan voimakas rikkisyys, joka ei pitkällä odottamisellakaan täysin tuuletu pois, himmentää kokonaisuutta ikävästi. Viinin ei pitäisi olla tyyliltään erityisen (jos ollenkaan) reduktiivinen, joten kyse lienee turhan isosta sulfiittiannoksesta tämän nimenomaisen pullollisen kohdalla. Tätä (vuosikertaa) olisi hauska päästä vertailun ja em. olettamuksen vahvistamisen vuoksi maistamaan jossain yhteydessä uudestaan. 90 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…