Siirry pääsisältöön

Red Burgundy & Pinot noir: ensimmäinen punainen täyslaidallinen, mm. RSV ja BM vuodelta 1949

1. flight punaista burgundia, ikääntyneet kaunottaret



Marey-Monge Romanée-St-Vivant 1949

Marey-Mongen RSV ajalta ennen kuin siitä tuli DRC. Ensituntumalta tämä on kolmikon vähiten vakuuttava viini: tuoksusta erottuu maltaisen tuntuinen, hiukan epämiellyttävän oloinen sävy. Onneksi karsastus osoittautuu ainoastaan hätäilyksi, sillä tämä avautuu lasissa aikaa ja huomiota saadessaan aivan upeaksi herkuksi. Tuoksuun tulee tilliä ja muuta yrttisyyttä, savuisen avotulen aromia, aavistus vernissaa, ja ennen kaikkea hienoa kypsän karpalon sävyä, joka pääsee hiljalleen muiden elementtien alta paremmin esiin.

Maku nostaa viinin pelkkään tuoksuun verrattuna vielä askelman korkeammalle. Täydellisesti kypsiä kirsikoita, vähän mansikkaa, vähitellen enemmän ja enemmän mustikkaa, sekä sammaleisen maaperän hienoa, kokonaisuutta monipuolistavaa sävyä. Tästä viinistä löytyy koko ajan lisää kerroksia, toisen lasillisen myötä olisin ehkä joutunut jatkamaan pisteiden korottamista... 95 

Pierre Ponnelle Bonnes-Mares 1949

Tämä samettinen viini puolestaan ihastuttaa nauttijansa heti ensisilmäyksellä. Kauniista tuoksusta voi poimia ainakin hienovireistä tryffeliä, ruutia ja salmiakkia. Maku on kypsän hedelmäisyyden täyttämä, mehukkaat karhunvatukat erottuvat joukosta selvimmin. Viinin tasapaino on täysin moitteeton, hapokkuus on kauniisti tasaantunutta ja saattelee pitkää salmiakkista jälkimakua. Voiko klassiselta ja kypsältä punaiselta burgundilta vaatia vielä jotain enempää?

Identiteetin osalta mietin hiljaa mielessäni Bonnes-Maresia, mutta muka järki edellä sijoitin ensiksi viinin iän 70-luvun parhaille burgundivuosille ja tulin sitten siihen tulokseen, että BM olisi piirteiltään kenties kuitenkin jotenkin särmikkäämpi ja jylhempi. Mutta kyse olikin vain siitä, että tämä BM oli kerrankin saanut kypsyä riittävän pitkään, eikä mukaan ollut silti tarttunut vähäisimpiäkään väsymisen merkkejä! Yhtä aikaa sekä hedonistinen että opettavainen kokemus aivan parhaasta päästä. 96 

Leroy Chapelle-Chambertin Grand Cru 1966

Kolmas viini on tuoksultaan vahvasti hedelmäinen: kypsää viikunaa, kypsää punaherukkaa ja niiden rinnalla häivähdys lakritsia. Maku on hyvin kypsän tuntuinen, jopa makeahkoissa persikkaan taittuvissa sävyissä. Mukana on myös mustetta ja kypsiä punaisia herukoita. Hapot ovat täysin kokonaisuuteen sulautuneet, ja ehkä sen vuoksi yleisvaikutelma tuntuu jopa ihan aavistuksen vetistyneeltä. Kolmikon marjaisin mutta samalla yksinkertaisin ja siten myös armotta heikon viini - yksinään tätä nauttisi kuitenkin vähintään hymyssä suin ihan koska tahansa. 93 

---

1. flightin lisäviinit

Domaine Denis Bachelet Charmes-Chambertin Grand Cru Vieilles Vignes 1988

Tuoksun piirteet ovat tässä helposti massasta erottuvia, ja nämä aromit eivät todellakaan tuo ensisijassa mieleen hedelmä- tai marjakimaraa: raakaa punaista lihaa, lihafondia, voita ja voimakasta leppäsavua (savukalaa!). Kun viini saa lasissa lisää ilmaa, hienostuvat piirteet hiljalleen kohti tryffelin ja salmiakin vivahteita.

Harteikkaan viinin maussa on ruutia, salmiakkia, ja rinnalla maukkaita  boysenmarjoja sekä ripaus mentolia. Maku on todella mehukas ja viini on selvästi kauniimmin auki kuin vertailuparinsa seuraavassa lasissa. Vuosikerta pyörähteli pöytäkeskustelussa kasikasin suuntaan, ja loppu oli minusta kerrankin melko helppo naulata oikein: niin erottuva ja persoonallinen varsinkin juuri tuoksultaan oli tämä hieno viini edelliselläkin kerralla. 94


Joseph Drouhin Grands-Echezeaux Grand Cru 1988

Tuoksussa on miellyttävästi hedelmää ja marjaa: mustikkaa, pieniä hapokkaita luumuja ja hentoa kirsikkaa. Maku on täyteläisen punaherukkainen, rinnalla on miellyttävää karpaloa mutta myös paksua punaista hedelmäisyyttä. Tämä on havaittavasti tiukempi kuin viereisessä lasissa oleva Bachelet, tässä tuntuu vahvan hapokkuuden rinnalla myös terävää tanniinia. Miellyttävä, mutta jotenkin talttumattomasti jääräpäisen tuntuinen ja illan parhaisiin verrattuna sittenkin vähän yksiulotteinen viini. Tästä tuntui olevan vähän vaikea saada otetta myöskään alkuperän arvailemisen suhteen, mutta kylän sain sentään oikein - kolmannella yrittämällä... Käsittääkseni tämä pullote on peräisin Drouhinin omilta tarhoilta. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …