Siirry pääsisältöön

Tekstit

Jouluaaton 2019 samppanjat: mm. Dom Perignon 2008, Dom Ruinart 1988 magnum ja Laurent-Perrier Grand Siècle 1985

Dom Perignon 2008 Tuoksu on mukavan tasapainoinen ja hedelmäisiä piirteitä erottuu nuoresta iästä huolimatta mukavasti: vihreää omenaa, tuoretta mangoa ja suhteellisen kypsän sävyistä sitruunaa. Rinnalla on voita, kermaa ja kokonaisuuden päällä hentona verhona erottuvaa kahvin ja ruutisavun reduktiivista sävyä. Maussa tuntuu viinin vuosikerran mukainen tukeva, kauniin kypsä hedelmäisyys ja toisaalta nuoren iän mukainen tiukka sitruunaisuus: ananasta, mangoa ja maukasta omenaa. Pitkässä jälkimaussa on greipin ja sitruunankuoren vahva mutta lempeän hapokas ote. Tyylikäs ja potentiaalinen nuori huippusamppanja, joka on toki vielä turhan nuori, mutta jonka nauttiminen ei hedelmän hyvän kypsyyden vuoksi tunnu ollenkaan pahalta jo nyt. 93 Alfred Gratien Cuvée Paradis Tämä ulkoasun perusteella 2000-luvun pullollinen ei avatessa juuri pihahda, vaan on tuntemattomasta syystä ikäisekseen ihan liian tumma väriltään ja siten melko pahasti oksidoitunut. - Charles Heidsieck Brut R...

Klassikko-Krugit parivertailussa: Krug Vintage & Collection 1988 & 1990 + muutama punaisempi

Tämä tasting pidettiin kesäkuussa 2019. Henriot Millésimé 1990 Jeroboam Isosta pullosta isona kaatona tarjoillun viinin väri on keskitumman keltainen, ja kuplia on ihan kohtuullisesti. Viinin tuoksussa on heti alusta lähtien epämiellyttävä vivahde, joka ei häviä odottelemallakaan, mutta joka on toisaalta sen verran hento, että muitakin aromeja pystyy kyllä arvioimaan. Ne ovat selvästi kypsiä hasselpähkinän, herkkusienen ja hieman oksidoituneen oloisen tumman paahteisuuden, mutta myös kivemmin kermatoffeen, muhkean punaisen omenan ja kypsän sitruunan sävyissä. Maku on tuoksua niukempi ja kypsää hedelmää on harmillisen vähäisesti: askeettista granny smith -omenaa ja limeä, sekä näiden rinnalla ripaus fariinisokerin sävyä. Yllättävän kirpeässä jälkimaussa on runsain mitoin hapokkuutta vihreän omenan kuoren sävyttämänä. Vaikka juuri tätä vsk:ta Henriot'n perusvintagea en ollut aiemmin maistanut, ihan tällainen viinin ei varmaankaan isosta hyvin säilytetystä pullosta pitäisi o...

Etienne Sauzet Puligny-Montrachet Premier Cru Les Referts 2008

Lempeän tasapainoisesta tuoksusta erottuu sopivan kypsää keltaposkista omenaa, raikasta vihreän ruohon sävyä, kevyttä kermatoffeen aromia, vaniljaa ja briossia. Maussa on sitruunaa, limeä, vihreää omenaa ja olemukseltaan hivenen särmikästä mineraalisuutta. Jälkimaussa vuorottelevat hento hunajaisuus ja sitruunainen hapokkuus. Tämä maukas ja helposti nautittava viini tuntuu kaikin puolin sopivaksi kypsyneeltä nyt - vuosikerta 2008 on Burgundin valkoisissa hieno, ja tässä on siitä taas yksi oivallinen esimerkki. 92

Weingut Keller Hubacker 2018 & 2013

Weingut Keller Hubacker 2018 Hubackerin tuorein vuosikerta kokeilumielessä avattuna ja nautittuna, ilman kiirettä ja ilman dekantointia. Tuoreesta, mukavan monipuolisesta tuoksusta erottuu vaivatta melko voimakkaita päärynän ja omenan aromeja, trooppisuutta tuoreen hunajamelonin ja mangon häivähdyksen voimin sekä tasapainottavina elementteinä myös sitruunan tuntua, herukanlehtiä ja kevyttä kalkkista mineraalisuutta. Maku on ihan odotuksen mukaisesti näin tuoreeltaan selvästi keskeneräisen oloinen: hedelmäisinä sävyinä on päärynää, sitruunaa ja kypsymätöntä mangoa. Jälkimaussa on mukavasti painoa, pituutta sekä maukasta hapokkuutta, ja se sävyttyy kirpeällä limellä, sitruunalla sekä maltillisilla mineraalien ja ruutisavun sävyillä. Varovaisena ensivaikutelmana miellyttävän oloinen viini ja vuosikerta, vaikka ei ehkä piirteiltään viileimmän klassinen tai mitoiltaan mahtavin kuitenkaan. Kellerin hienostuneisuutta ja potentiaalia kellarointiin sekä kehittymiseen löytyy joka tapaukses...

Chateau L'Eglise-Clinet 1995

Ei-dekantoitu, slow-ox muutaman tunnin ennen maistamista. Lempeänsävyisestä ja vahvapiirteisestä tuoksusta erottuu selvimmin kypsää luumua ja mustetta sekä tummia kirsikoita siinä rinnalla, lisäksi hentoista mansikkasurvoksen sävyä, jonkin verran tallin aromia ja hieman mustaherukan lehtien tuntua. Maku on tuoksuun verrattuna hieman jylhempi ja niukemmin hedelmäinen, mutta samaa maukasta luumuisuutta on tässäkin, ripaus myös mustikkaa, lisänä salvian ja rosmariinin sävyttämää yrttisyyttä sekä häivähdys nahkaa. Jälkimaku on mukavan pitkä ja aika mehukas, vaikka viinin jykevät, viileäsävyiset ja hivenen särmikkäät tanniinit siitä melko selvästi erottuvatkin. Kokonaisuus on joka tapauksessa oikein mukavasti nautittavissa nyt: tämä viini kestää varmasti vielä hyvän tovin kellarointia sävyjen heleyden juurikaan kärsimättä, mutta tanniineilla saattaa sen sijaan olla hyvä mahdollisuus tästä vielä pehmentyä. 93

Domaine Armand Rousseau Mazy-Chambertin Grand Cru 2015

Viini dekantoitu nopeasti ja nautittu parin tunnin kuluessa. Tuoksu avautuu kohtuullisen mukavasti viinin vietettyä hetken aikaa dekantterissa ja lasissa. Vuosikerran perusvireen mukaisesti se on runsas ja kypsän hedelmäinen: meheviä punaisia herukoita, vadelmaa ja tummia kirsikoita. Lisänä on myös mukavaa mineraalisuutta ja hentoista multavan lehtikarikkeen sävyä. Maku on oletuksen mukaisesti hyvin tuoreen ja kehittymättömän tuntuinen, mutta vuosikerran muhkean kypsän ja silti varsin hyvässä tasapainossa olevan hedelmäisyyden huomaa: mansikkaa, vadelmaa ja selväpiirteistä mineraalia, sekä ripaus salmiakin sävyä. Jälkimaussa on sekä melko vahvaa hapokkuutta että jonkin verran myös kypsäpiirteisiä tanniineja. Isomittainen, mutta ulottuvuuteensa suhteutettuna aika tyylikäs Mazy, joka tarvinnee kuitenkin 10-15 vuotta lisää kellarointia potentiaalinsa avautumiseen. Aika tuo sävyihin varmasti nykyhetkeä selvästi enemmän kompleksisuutta. 92

2 x Rousseau 2013: Chambertin ja Clos de la Roche

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm...