Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bordeaux

Chateau Magdelaine 1964



Väriltään tummahkon viinin tuoksu on todella hieno: nahkaa, tupakkaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa. Maku on myös voimakkaan mustaherukkainen, ja luumu sekä sikarilaatikon tuntu täyteläistävät ja sävyttävät sitä sopivasti lisää. Suutuntuma on tyylikäs ja tasapainoinen, mutta samalla nuorekas jopa iättömän tuntuisella tavalla - tätä viiniä voisi epäilemättä kypsyttää vielä pitkäänkin. Kun viinin identiteetti ei vielä ollut selvillä, ajattelin, että tämä viini voisi hyvin olla esimerkiksi 80-luvulta. Isäntä kuvaa tätä hienoa mutta vähemmän tunnettua linnaa burgundimaiseksi bordeaux'laiseksi, ja vaikea tästä on maistelemisen lomassa mitään muutakaan väittää. 95

Chateau Canon 1964



Viini on väriltään reunasta kevyesti tiilen sävyinen ja siten vähän ikääntyneemmän oloinen kuin Magdelaine. Tuoksussa on viikunaa, lakritsia ja lantaa "burgundi-bordeaux'ta" maanläheisempänä ja ronskimpana kokonaisuutena. Maku on runsaahko yhdistelmä tallia ja kypsiä hedelmiä, etenkin luumua. Tämä on robusti, hyvä ja kypsän tuntuinen viini, mutta ei silti millään mittarilla tai yhdestäkään kulmastaan aivan huipputasoa. 93

Chateau Ausone 1947



Flightin kolmas viini koventaa kierroksia entisestään. Sen houkuttelevassa tuoksussa on mintun ja mentolin sävyttämää tupakkaa - melkein missä muussa seurassa hyvänsä jo tämä säväyttäisi, mutta nyt neljännen viinin rinnalla aromit tuntuvat jopa vähän vaimeilta. Maussa on multaa ja runsaasti tummia marjoja - tämä on todella maukas viini, mutta makupaletti on kuitenkin vähän yksinkertaisempi kuin nelosessa. Kun kokonaisuuden tasapainokin on todella hieno, voiko tälle viinille toivoa muuta kuin edes vähän vähemmän epäkiitollista vertailuviiniä tai hieman lievemmin ylikriittistä arvioijaa? 95

Chateau Margaux 1949



Rivin neljäs ja viimeinen viini tyhjentää pajatson viimeisetkin killingit: jo muutamalla nuuhkaisulla on selvää, että lasissa on todella poikkeuksellisen hieno, upeassa kunnossa oleva viini. Häikäisevän moniulotteisesta tuoksusta löytyy tuhdin tumman marjaisuuden ohella tallia, ruutia, lakritsia, salmiakkia, ja toffeeseen käärityn tuntuista miellyttävää kasvissävyä. Maku on uskomattoman syvä ja voimakkaan luumuinen; luumujen rinnalta erottuu tupakkaa ja mehukkaan kypsiä mustaherukoita. Tämän viinin tasapainosta ja sävyistä en etsimälläkään keksi yhtään mitään moitittavaa, eikä ihme: kyseessä on tiivistettynä paras punaviini, mitä itselläni on toistaiseksi ollut tilaisuus päästä maistamaan. 98


---

Chateau Mouton Rothschild 1952



Neljän viinin flight saa rinnalleen jatkokseen kahden viinin lisäerän. Ensimmäinen niistä pudottaa pruuvaajan edellisen viinin jäljiltä jonkin matkaa takaisin maanpinnan suuntaan. Tuoksu on jossain määrin sekavan tuntuinen: vähän vegetaalinen, vähän animaalinen, ja jostain välistä aistin myös perunakellarin tuntua. Yleisvaikutelma on hiukan ylikypsä, tai jopa jollain tavalla aavistuksen epämiellyttävä. Maussa on sinänsä mukavasti luumua ja lantaa, mutta jälleen vähän epätasapainoisena kokonaisuutena. Jälkimaussa on lisäksi pientä alkavan oksidoitumisen tuntua. 

Moutonissa oli luultavasti jotain pullokohtaistakin ongelmaa, mutta toisaalta viinin identiteetin paljastuminen ehkäpä myös hiukan tasasi maistajan alkavaa vauhtisokeutta. Ihan jokainen ikääntynyt Bordeaux, tai edes first growth, ei sittenkään ole automaattisesti viiniä suoraan taivaasta - -49 Margaux'n rinnalla illan toisella ykkösellä ei ainakaan tällä kertaa ollut yhtään mitään jakoa. 91

Chateau Gruaud-Larose 1961



Lyhyen suvannon jälkeen lasissa on jälleen jotain upeaa. Tuoksu on persoonallinen: eukalyptusta ja nahkaa tyylikkäänä kombinaationa, auringon paahtamaa tiiliseinää ja toki myös runsaasti mustaherukoita. Maussa on korikaupalla tummia luumuja, jykevässä ja viittä muuta viiniä nuorekkaammassa paketissa. Tämä on todella tyylikäs ja tiukka kokonaisuus - joka tapauksessa minusta selvästi huippuvuoden viini, jonka sokkona sijoitin iältään lähinnä 80-luvulle. Lasissa seisoessaan viini ei muutu juuri mitenkään - kuinkahan monta vuosikymmentä vielä vaaditaan, että tämä viini alkaa kääntyä ylikypsyyden tai alkavan oksidoitumisen puolelle? Ihmisikä? 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vielä riittää 2002 samppanjoita, tasting osa V: mm. Vilmart Coeur de Cuvée, Comtes de Champagne Rosé, Egly-Ouriet

Vuoden 2018 maaliskuussa maistettiin osaltani vuosikerran 2002 samppanjasaagan viides osa.

1. erä
Françoise Bedel L'Âme de la Terre Millésimé 2002 Tuoksu on runsaahko: lämmintä paahdetta ja paahdettua sokeria, kypsää omenaa ja ja ripaus vaniljaista kermaa. Aromit taittuvat kuitenkin valitettavan pian alkavaa oksidoitumista kohti. Maku on miellyttävä ja sinänsä melko tasapainoinen, sävyinään vihreää omenaa ja pirteää sitruunaa. Vaikka viinissä on ihan asialliset hapot, se kuitenkin latistuu lasissa melko nopeasti. 87
Vincent Brochet Espionne Brut Premier Cru 2002 Tämän viinin tuoksu on paahteinen saaristolaisleivän sävyttämänä, sen rinnalta erottuu metallinen häivähdys, voita, hasselpähkinää, sekä mangon ja banaanin trooppisen tuntuisia hedelmäaromeja. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole kovin puhdassävyinen, vaan ennemmin jo jonkin verran oksidoitunut.  Maussa on tuoksua seurailevasti trooppista mangon ja persikan sävyttämää hedelmäisyyttä, mutta turhan kosiskelevan makealla tavalla ilm…

Joulupäivän viinit: Leoville Las Cases 1990, Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 jne.

Domaine Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 magnum Tämä viini on käsitykseni mukaan grenache-mourvèdre-sekoitus vanhoista köynnöksistä: Dekantoitu ja maistettu 30 min dekantoinnin jälkeen sekä myöhemmin. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän tyylikäs: mustaherukkaa ja tumma kirsikkaa, joiden lisänä hieman savua ja salmiakkijauhetta sekä paahdetun lihan sävyä. 
Keskitäyteläisessä maussa on sopivan kypsää marjaisuutta: punaisia ja mustia herukoita, sekä keveää rakuunan sävyttämää yrttisyyttä ja mustapippuria siinä rinnalla. Jälkimaku on melko hapokas, ja sitä sävyttää sopiva annos kypsiä tanniineja. Kenties lähellä lakipistettään nyt, ja sen siivittämänä suorastaan yllättävän hyvä ja odotuksiin nähden moniulotteinenkin viini itselleni varsin vieraalta viinialueelta. 92


Chateau Figeac 1985 Viini on harmi kyllä lievästi korkkivikainen. -
Chateau Leoville Las Cases 1990 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Täysin odotusten mukaisesti tuoksu on erittäin tas…