Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bordeaux

Chateau Magdelaine 1964



Väriltään tummahkon viinin tuoksu on todella hieno: nahkaa, tupakkaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa. Maku on myös voimakkaan mustaherukkainen, ja luumu sekä sikarilaatikon tuntu täyteläistävät ja sävyttävät sitä sopivasti lisää. Suutuntuma on tyylikäs ja tasapainoinen, mutta samalla nuorekas jopa iättömän tuntuisella tavalla - tätä viiniä voisi epäilemättä kypsyttää vielä pitkäänkin. Kun viinin identiteetti ei vielä ollut selvillä, ajattelin, että tämä viini voisi hyvin olla esimerkiksi 80-luvulta. Isäntä kuvaa tätä hienoa mutta vähemmän tunnettua linnaa burgundimaiseksi bordeaux'laiseksi, ja vaikea tästä on maistelemisen lomassa mitään muutakaan väittää. 95

Chateau Canon 1964



Viini on väriltään reunasta kevyesti tiilen sävyinen ja siten vähän ikääntyneemmän oloinen kuin Magdelaine. Tuoksussa on viikunaa, lakritsia ja lantaa "burgundi-bordeaux'ta" maanläheisempänä ja ronskimpana kokonaisuutena. Maku on runsaahko yhdistelmä tallia ja kypsiä hedelmiä, etenkin luumua. Tämä on robusti, hyvä ja kypsän tuntuinen viini, mutta ei silti millään mittarilla tai yhdestäkään kulmastaan aivan huipputasoa. 93

Chateau Ausone 1947



Flightin kolmas viini koventaa kierroksia entisestään. Sen houkuttelevassa tuoksussa on mintun ja mentolin sävyttämää tupakkaa - melkein missä muussa seurassa hyvänsä jo tämä säväyttäisi, mutta nyt neljännen viinin rinnalla aromit tuntuvat jopa vähän vaimeilta. Maussa on multaa ja runsaasti tummia marjoja - tämä on todella maukas viini, mutta makupaletti on kuitenkin vähän yksinkertaisempi kuin nelosessa. Kun kokonaisuuden tasapainokin on todella hieno, voiko tälle viinille toivoa muuta kuin edes vähän vähemmän epäkiitollista vertailuviiniä tai hieman lievemmin ylikriittistä arvioijaa? 95

Chateau Margaux 1949



Rivin neljäs ja viimeinen viini tyhjentää pajatson viimeisetkin killingit: jo muutamalla nuuhkaisulla on selvää, että lasissa on todella poikkeuksellisen hieno, upeassa kunnossa oleva viini. Häikäisevän moniulotteisesta tuoksusta löytyy tuhdin tumman marjaisuuden ohella tallia, ruutia, lakritsia, salmiakkia, ja toffeeseen käärityn tuntuista miellyttävää kasvissävyä. Maku on uskomattoman syvä ja voimakkaan luumuinen; luumujen rinnalta erottuu tupakkaa ja mehukkaan kypsiä mustaherukoita. Tämän viinin tasapainosta ja sävyistä en etsimälläkään keksi yhtään mitään moitittavaa, eikä ihme: kyseessä on tiivistettynä paras punaviini, mitä itselläni on toistaiseksi ollut tilaisuus päästä maistamaan. 98


---

Chateau Mouton Rothschild 1952



Neljän viinin flight saa rinnalleen jatkokseen kahden viinin lisäerän. Ensimmäinen niistä pudottaa pruuvaajan edellisen viinin jäljiltä jonkin matkaa takaisin maanpinnan suuntaan. Tuoksu on jossain määrin sekavan tuntuinen: vähän vegetaalinen, vähän animaalinen, ja jostain välistä aistin myös perunakellarin tuntua. Yleisvaikutelma on hiukan ylikypsä, tai jopa jollain tavalla aavistuksen epämiellyttävä. Maussa on sinänsä mukavasti luumua ja lantaa, mutta jälleen vähän epätasapainoisena kokonaisuutena. Jälkimaussa on lisäksi pientä alkavan oksidoitumisen tuntua. 

Moutonissa oli luultavasti jotain pullokohtaistakin ongelmaa, mutta toisaalta viinin identiteetin paljastuminen ehkäpä myös hiukan tasasi maistajan alkavaa vauhtisokeutta. Ihan jokainen ikääntynyt Bordeaux, tai edes first growth, ei sittenkään ole automaattisesti viiniä suoraan taivaasta - -49 Margaux'n rinnalla illan toisella ykkösellä ei ainakaan tällä kertaa ollut yhtään mitään jakoa. 91

Chateau Gruaud-Larose 1961



Lyhyen suvannon jälkeen lasissa on jälleen jotain upeaa. Tuoksu on persoonallinen: eukalyptusta ja nahkaa tyylikkäänä kombinaationa, auringon paahtamaa tiiliseinää ja toki myös runsaasti mustaherukoita. Maussa on korikaupalla tummia luumuja, jykevässä ja viittä muuta viiniä nuorekkaammassa paketissa. Tämä on todella tyylikäs ja tiukka kokonaisuus - joka tapauksessa minusta selvästi huippuvuoden viini, jonka sokkona sijoitin iältään lähinnä 80-luvulle. Lasissa seisoessaan viini ei muutu juuri mitenkään - kuinkahan monta vuosikymmentä vielä vaaditaan, että tämä viini alkaa kääntyä ylikypsyyden tai alkavan oksidoitumisen puolelle? Ihmisikä? 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …