Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bordeaux

Chateau Magdelaine 1964



Väriltään tummahkon viinin tuoksu on todella hieno: nahkaa, tupakkaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa. Maku on myös voimakkaan mustaherukkainen, ja luumu sekä sikarilaatikon tuntu täyteläistävät ja sävyttävät sitä sopivasti lisää. Suutuntuma on tyylikäs ja tasapainoinen, mutta samalla nuorekas jopa iättömän tuntuisella tavalla - tätä viiniä voisi epäilemättä kypsyttää vielä pitkäänkin. Kun viinin identiteetti ei vielä ollut selvillä, ajattelin, että tämä viini voisi hyvin olla esimerkiksi 80-luvulta. Isäntä kuvaa tätä hienoa mutta vähemmän tunnettua linnaa burgundimaiseksi bordeaux'laiseksi, ja vaikea tästä on maistelemisen lomassa mitään muutakaan väittää. 95

Chateau Canon 1964



Viini on väriltään reunasta kevyesti tiilen sävyinen ja siten vähän ikääntyneemmän oloinen kuin Magdelaine. Tuoksussa on viikunaa, lakritsia ja lantaa "burgundi-bordeaux'ta" maanläheisempänä ja ronskimpana kokonaisuutena. Maku on runsaahko yhdistelmä tallia ja kypsiä hedelmiä, etenkin luumua. Tämä on robusti, hyvä ja kypsän tuntuinen viini, mutta ei silti millään mittarilla tai yhdestäkään kulmastaan aivan huipputasoa. 93

Chateau Ausone 1947



Flightin kolmas viini koventaa kierroksia entisestään. Sen houkuttelevassa tuoksussa on mintun ja mentolin sävyttämää tupakkaa - melkein missä muussa seurassa hyvänsä jo tämä säväyttäisi, mutta nyt neljännen viinin rinnalla aromit tuntuvat jopa vähän vaimeilta. Maussa on multaa ja runsaasti tummia marjoja - tämä on todella maukas viini, mutta makupaletti on kuitenkin vähän yksinkertaisempi kuin nelosessa. Kun kokonaisuuden tasapainokin on todella hieno, voiko tälle viinille toivoa muuta kuin edes vähän vähemmän epäkiitollista vertailuviiniä tai hieman lievemmin ylikriittistä arvioijaa? 95

Chateau Margaux 1949



Rivin neljäs ja viimeinen viini tyhjentää pajatson viimeisetkin killingit: jo muutamalla nuuhkaisulla on selvää, että lasissa on todella poikkeuksellisen hieno, upeassa kunnossa oleva viini. Häikäisevän moniulotteisesta tuoksusta löytyy tuhdin tumman marjaisuuden ohella tallia, ruutia, lakritsia, salmiakkia, ja toffeeseen käärityn tuntuista miellyttävää kasvissävyä. Maku on uskomattoman syvä ja voimakkaan luumuinen; luumujen rinnalta erottuu tupakkaa ja mehukkaan kypsiä mustaherukoita. Tämän viinin tasapainosta ja sävyistä en etsimälläkään keksi yhtään mitään moitittavaa, eikä ihme: kyseessä on tiivistettynä paras punaviini, mitä itselläni on toistaiseksi ollut tilaisuus päästä maistamaan. 98


---

Chateau Mouton Rothschild 1952



Neljän viinin flight saa rinnalleen jatkokseen kahden viinin lisäerän. Ensimmäinen niistä pudottaa pruuvaajan edellisen viinin jäljiltä jonkin matkaa takaisin maanpinnan suuntaan. Tuoksu on jossain määrin sekavan tuntuinen: vähän vegetaalinen, vähän animaalinen, ja jostain välistä aistin myös perunakellarin tuntua. Yleisvaikutelma on hiukan ylikypsä, tai jopa jollain tavalla aavistuksen epämiellyttävä. Maussa on sinänsä mukavasti luumua ja lantaa, mutta jälleen vähän epätasapainoisena kokonaisuutena. Jälkimaussa on lisäksi pientä alkavan oksidoitumisen tuntua. 

Moutonissa oli luultavasti jotain pullokohtaistakin ongelmaa, mutta toisaalta viinin identiteetin paljastuminen ehkäpä myös hiukan tasasi maistajan alkavaa vauhtisokeutta. Ihan jokainen ikääntynyt Bordeaux, tai edes first growth, ei sittenkään ole automaattisesti viiniä suoraan taivaasta - -49 Margaux'n rinnalla illan toisella ykkösellä ei ainakaan tällä kertaa ollut yhtään mitään jakoa. 91

Chateau Gruaud-Larose 1961



Lyhyen suvannon jälkeen lasissa on jälleen jotain upeaa. Tuoksu on persoonallinen: eukalyptusta ja nahkaa tyylikkäänä kombinaationa, auringon paahtamaa tiiliseinää ja toki myös runsaasti mustaherukoita. Maussa on korikaupalla tummia luumuja, jykevässä ja viittä muuta viiniä nuorekkaammassa paketissa. Tämä on todella tyylikäs ja tiukka kokonaisuus - joka tapauksessa minusta selvästi huippuvuoden viini, jonka sokkona sijoitin iältään lähinnä 80-luvulle. Lasissa seisoessaan viini ei muutu juuri mitenkään - kuinkahan monta vuosikymmentä vielä vaaditaan, että tämä viini alkaa kääntyä ylikypsyyden tai alkavan oksidoitumisen puolelle? Ihmisikä? 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…

Jouluaattona samppanjaa: mm. Roederer Rosé 2008, Dom Ruinart Rosé 1996 ja Selosse Le Bout du Clos

Gosset Grande Réserve Brut magnum Tuoksusta erottuu ripaus ruutisavun reduktiivista sävyä sitruunan ja vihreän omenan, sekä vielä kunnolla kypsymättömän ananaksen terävähköjen aromien rinnalla. Viinin lämmetessä mukaan ilmaantuu pyöristävä häivähdys kermatoffeeta.

Maussa on mukavasti tuoksua kypsempää sitruunaa ja mehukkaampaa omenaa, sekä hieman voilla leivottujen pikkuleipien sävyä. Maukasta ja laadukkaaksi nv-samppanjaksikin varsin pitkää jälkimakua tahdittaa Gosset'lle tyypillinen jäntevä, tiukan sitruunainen hapokkuus. Raikas ja puhdaspiirteinen viini varsinkin näin magnumista maistettuna. 90
Philipponnat Grand Blanc Extra-Brut 2008 Korkinvaihto 3/2018, dosage 4,5 g/l. Keveäpiirteisessä tuoksussa on sitruunaa, voita, limen kuoren pirteää sävyä ja hieman raikasta hunajaisuutta. Tuoreen nuorekkaassa maussa on eniten sitruunaa ja vihreää omenaa, mutta myös ripaus hunajaisen kypsää mangon sävyttämää trooppista hedelmää. Jälkimaussa tuntuu tiukahko hapokkuus limen ja greipin kyyd…