Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: valkoiset

Lopez de Heredia Vina Tondonia Blanco Gran Reserva 1976


Ensimmäisen valkoviinikolmikon ensimmäisen viinin tuoksussa on piikiveä ja mineraalia, sekä voita, parafiinia ja kuumaa paahteisuutta. Jossain määrin oksidatiivisen tyylisessä maussa on samoja elementtejä ja hasselpähkinää: tässä on myös kevyttä kirpeyttä tai jopa tanniinisuuden tuntua, jota kuitenkin kypsyyden tuoma hunajaisuus tasapainottaa. Maku ei kaiken kaikkiaan ole kovin runsas tai voimakas, eikä minusta yllä monimuotoisen tuoksun tasolle - hyvä kokonaisuus toki silti. 92

Jean-Louis Chave Hermitage Blanc 1985

Kolmikon kakkosviini poikkeaa tuoksunsa elementeiltä ykkösviinistä selvästi. Tässä on kumia, salmiakkia, yrttiä, petrolia ja vieläpä kevyt villainen sävy. Sileässä ja tasapainoisessa maussa on myös petrolisuutta, mutta lisäksi vihreää ruohoa ja miellyttäviä kasvissävyjä. Tämä viini tuntuu jo täysin kypsyneeltä, ja vaikka tuoksun monimuotoisuus ei aivan yllä ykkösen tasolle, on maku minusta parempi, viimeistellympi ja voimakkaampi - kokonaisuutena tämä on herkullisen tyylikäs ja voimakasävyinen, nautittavan tasapainoinen valkoviini. 94

Clos Joliette Jurancon sec 1970




Edes kahden ensimmäisen viinin identiteetin arvailuun ei itseltäni juuri löydy eväitä, mutta kolmannen kohdalla kädet täytyy nostaa täysin pystyyn heti ensimmäisestä nuuhkaisusta: viini poikkeaa paitsi kahdesta edellistä, myös kaikista muista koskaan maistamistani viineistä. Väriltään viini vaikuttaa kolmikon tummimmalta ja siten jo sen perusteella myös kypsimmältä. Päättäväisessä ja erikoisessa tuoksussa on mansikkaa, cantaloupemelonia ja viikunaa, sekä aivan aavistus alkoholin tuntua. 

Maku jatkaa samaa, hyvin poikkeavaa linjaa, mutta paperille asti saan siitä irti ainoastaan miltei ylikypsyneen tuntuisen mansikkahillon massiivisen ja voimakkaan sävyn. Jälkimaku ei ole erityisen pitkä, eikä viini tunnu ollenkaan niin perinteisen kuivalta kuin kaksi edeltäjäänsä. Tämä viini on hienosti erikoinen, jykevä kokonaisuus, mutta kokemattomasta mielestäni kuitenkin vain erikoinen ja hyvä ennemmin kuin aivan absoluuttisesti huippu. Tästä voi kyllä epäilemättä muodostaa helposti täysin toisenlaisenkin mielipiteen. 92

---

Domaine Roulot Meursault Perrières Premier Cru 1999

Toinen valkoinen flight on pelkkää burgundia, sen verran arvailua helpotetaan illan kapellimestarin toimesta jo arvioinnin alkuvaiheessa. Rivin ensimmäinen viini avautuu tuoksultaan heti miellyttävän runsaana: vaniljaa, voita ja ripaus trooppista hedelmää. Maku on siloiteltu ja raikas, mieluummin teräksessä kuin tammessa tehdyn tuntuinen, kevyesti omenainen mutta kuitenkin tuoksua seurailevalla tavalla runsas. Kokonaisuus on nyt hyvässä tasapainossa, eikä erityistä lisäkypsytyksen tarvetta mielestäni ole. Viinin eleganssi ei tunnu kakkoslasissa olevan viinin veroiselta, mutta nautittavuus on ainakin samaa tasoa! 94

Domaine Ramonet Batard-Montrachet Grand Cru 1999

Kakkosviinin tuoksu ei runsaudessa vedä vertoja ykköselle, mutta nyansseja on enemmän, eniten tästä viinikolmikosta. Omena, päärynä ja cashewpähkinä sulautuvat yhdessä vastaleikatun ruohon aromin ja hienostuneen mineraalisuuden kanssa saumattomaksi mutta silti reheväksi kokonaisuudeksi. Lämpenemisestä huolimatta tuoksu pysyy koko ajan vahvana ja linjakkaana. Maku on täynnä voita ja sitruunaa, hienon mineraalisuuden ja pitkän jälkimaun viimeistelemänä sileänä ja erittäin eleganttina kokonaisuutena. Upea viini jo nyt, mutta lisäkypsytyksellä varmasti jopa parempi. 95 

Etienne Sauzet Chevalier-Montrachet Grand Cru 1990

Tämä viini erottuu kolmikosta jo aavistuksen muita tummemmalla värillään. Tässä on kevään ja meren tuoksua sekä raikasta ruohon sävyä, jotka kuitenkin yhdistyvät jotenkin keskeneräisen oloisella tavalla. Makeahko, hedelmäinen elementti ja kirpeämmät, vihreät sävyt vuorottelevat kuitenkin kahta muuta viiniä laimeammassa maussa - toisaalta tuntuu, että tätä kolmatta tarvitsisi yhä kypsyttää, toisaalta mieleen hiipii ajatus jo viinin alkavasta oksidoitumisesta. Tämä viini ei ole kokonaisuutena mitenkään huono, mutta jää "vain" tällaisena armotta kahden vierellä mittatikkuna olevan, vielä selvästi hienomman kumppaninsa varjoon. 92

---

Chateau Suduiraut 1967

Illallisen lopuksi pöytään ilmestyy jälkiruuan kaveriksi yksinäinen makea viini, jonka on suhteellisen helppo arvata olevan enemmän tai vähemmän kypsää Sauternesia. Tästä eteenpäin meneminen, eli linnan tai vuosikerran tarkempi haarukointi on toki ainakin omalla näiden viinien kokemuksellani täydellistä hakuammuntaa. Viinin väri on joka tapauksessa ruskeahko ja tuoksukin kypsyydestä kielivä: kuivattuja hedelmiä viikunan, aprikoosin ja taatelin sävyissä. Aromeissa on kuitenkin myös tuoreemman hedelmäinen puoli, ja maku vahvistaa raikkauden tuntua vielä lisää: siinä on voimakkaasti aprikoosia, ja lisänä persikkaa sekä sitruunaruohoa kauniiseen hunajaisuuteen käärittynä. Jälkimaussa on yhä ripaus tiukahkoa hapokkuutta, mutta kokonaisuus on silti hyvässä tasapainossa. Täyteläinen ja erittäin nautittava, ikäänsä nähden nuorekas makea viini. 95 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…