Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bourgogne ja kasiysin sekajako

Domaine Comte de Vogue Musigny Vieilles Vignes Grand Cru 1990



Ainakin lasien perusteella voi arvailla, että seuraavan flightin viinikolmikko on kotoisin Bourgognesta. Tämän ensimmäisen viinin heti melko oudon oloisessa tuoksussa erottuu lähinnä toffeeta ja briejuustoa - vaikuttaa siltä, ettei tässä ole pullon osalta kaikki aivan kunnossa. Maku on melko hedelmäinen ja hiukan animaalinen, mutta samalla todella tiukan tanniininen ja hapokas. Edes mitään ikäarvausta tekemättä arvioin, että tämä pitäisi laittaa vielä 10 vuodeksi kellariin ja sen jälkeen toivoa parasta. 

Kun viinin identiteetti paljastuu, pidän selvänä, että kyseessä tosiaan on jollain tavalla heikohko pullo, tai jos näin ei ole, on viini sitten nyt todella kiinni ja ikävässä vaiheessa. Antamani ennemminkin turhan anteliaat pisteet ovat jykevästä rakenteesta ja paremman tulevaisuuden lupauksesta - tällaisenaan ja erityisesti etiketti tiedettynä tämä oli itselleni kuitenkin illan selvin pettymys. 91

Joseph Roty Charmes-Chambertin Très Vieilles Vignes Grand Cru 1993



Tämä on heti tuoksunsa perusteella toista maata kuin ykkönen: tässä on herkullista kirsikkaa ja ripaus vaniljaisuutta - tyyliä on eniten koko kolmikosta aromien voimasta kuitenkaan yhtään tinkimättä. Suussa viini on monipuolisen marjainen: mansikkaa, mustikkaa ja rinnalla vähän luumuakin. Maku ei kuitenkaan tunnu ollenkaan niin avautuneelta kuin tuoksu, ja tanniinit ovat yhä sen verran voimakkaat, ettei viini vielä ole aivan huippunautittava. Aika lasissa parantaa tätä selvästi, ja uskon, että tästä tulee lisävuosien myötä vielä paljon parempaa. Silti hieno esitys jo nyt! 94 

Michel Gros Richebourg Grand Cru 1993



Melko ronskissa mutta persoonallisessa tuoksussa on lihaa, voita ja paahteisuuden tuntua. Suutuntuma on samettinen, lähinnä boysenmarjan ja mentolin sävyillä höystettynä. Hapokkuutta on aika tavalla, mutta niin on myös pitkää jälkimakua. Kokonaisuutena tämä tuntuu nyt suhteellisen valmiilta ja nautittavalta, toisin kuin kaksi edellistä, selvemmin lisäkypsytyksen tarpeessa olevaa viiniä. 93

---

Charles Joguet Chinon Clos de la Dioterie 1989



Kun viimeisen flightin tiedot tutustumisen jälkeen paljastetaan, selviää, ettei viineillä ole paperilla paljon muuta yhteistä kuin vuosikerta -89. Keskinäinen erilaisuus olikin helppoa havaita myös sokkona maisteltuna.

Ensimmäisen ja näistä erikoisimman viinin tuoksu on melko monipuolinen: mustaherukkaa ja herukan lehtiä, mustetta, yrttejä ja vähän pölyisyyttäkin. Maussa on tässäkin mustaherukkaa, ja lisänä mustikkaa sekä mentolin tuntua.

Tämä on oikein nautittava ja tasapainoinen, toki melko nuoren oloinen mutta kolmikostaan silti kaikkein kehittyneimmän tuntuinen viini. Oma, täysin pieleen kolissut arvaukseni tämän 100 % cabernet franc -viinin alkuperästä oli Australia tai jokin muu uuden maailman kolkka - pöydän toisella puolella detaljit sitä vastoin naulattiin aika lailla täsmälleen oikein. Polveilevia muistiinpanojani viinistä tuijotellessa mietin, miksen antanut vielä parempia pisteitä: ehkäpä viini ei hienoista yksityiskohdistaan huolimatta tyylillisesti kuitenkaan täysin vastannut kaikkiin sukkieni pyörintäilmiön syntymisvaatimuksiin. 93 

Giuseppe Mascarello Barolo Monprivato 1989

Illan ainoan italialaisen viinin tuoksussa on voita, parafiinia ja lihaa, sekä vaniljaista tammen tuntua. Maku on tuntumaltaan tuoksua seuraileva: sitä sävyttää myös multainen elementti, ja tummaksi paahdetun mallasleivän aromi. Viinin rakenne on sileä, mutta ei muuten mitenkään kovin hienostunut, ja tanniinisuus on tässä yhä tiukan tuntuista. Hyvä viini, vaikka tuntuikin hiukan "massaan" sulautuvalta melko epäkiitollisella nautintavuorollaan illan ylitsepursuavan viini-ilotulituksen loppupuolella. 93

Chateau Lafleur 1989

Illan viimeisen punaviinin tuoksu on kolmikkonsa klassisin ja luumuisin, vieden harjaantumattomiakin ajatuksia varovasti Bordeaux'in suuntaan. Mukana on myös tallia ja toffeeta, joskin varsinkin ensiksi mainittu sävy ennemmin vaimenee viinin ilmaantuessa lasissa. Maussa on runsaasti mustaherukkaa ja häivähdys saman herukkapensaan lehtiä, sekä ripaus vaniljaisuutta.

Tämän viinin tanniinit ovat vielä kovin tiukat ja nuoren tuntuiset ja värikin on varsin tumma. Kokonaisuutena vaikuttaa, että tähän on vielä tässä vaiheessa haastava päästä kiinni paljoakaan pintaa syvemmälle. Kaikin puolin hienon tuntuinen viini tarvitsee vielä lisää aikaa kypsyäkseen - tätä olisi mahtavaa päästä maistamaan uudestaan vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…