Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bourgogne ja kasiysin sekajako

Domaine Comte de Vogue Musigny Vieilles Vignes Grand Cru 1990



Ainakin lasien perusteella voi arvailla, että seuraavan flightin viinikolmikko on kotoisin Bourgognesta. Tämän ensimmäisen viinin heti melko oudon oloisessa tuoksussa erottuu lähinnä toffeeta ja briejuustoa - vaikuttaa siltä, ettei tässä ole pullon osalta kaikki aivan kunnossa. Maku on melko hedelmäinen ja hiukan animaalinen, mutta samalla todella tiukan tanniininen ja hapokas. Edes mitään ikäarvausta tekemättä arvioin, että tämä pitäisi laittaa vielä 10 vuodeksi kellariin ja sen jälkeen toivoa parasta. 

Kun viinin identiteetti paljastuu, pidän selvänä, että kyseessä tosiaan on jollain tavalla heikohko pullo, tai jos näin ei ole, on viini sitten nyt todella kiinni ja ikävässä vaiheessa. Antamani ennemminkin turhan anteliaat pisteet ovat jykevästä rakenteesta ja paremman tulevaisuuden lupauksesta - tällaisenaan ja erityisesti etiketti tiedettynä tämä oli itselleni kuitenkin illan selvin pettymys. 91

Joseph Roty Charmes-Chambertin Très Vieilles Vignes Grand Cru 1993



Tämä on heti tuoksunsa perusteella toista maata kuin ykkönen: tässä on herkullista kirsikkaa ja ripaus vaniljaisuutta - tyyliä on eniten koko kolmikosta aromien voimasta kuitenkaan yhtään tinkimättä. Suussa viini on monipuolisen marjainen: mansikkaa, mustikkaa ja rinnalla vähän luumuakin. Maku ei kuitenkaan tunnu ollenkaan niin avautuneelta kuin tuoksu, ja tanniinit ovat yhä sen verran voimakkaat, ettei viini vielä ole aivan huippunautittava. Aika lasissa parantaa tätä selvästi, ja uskon, että tästä tulee lisävuosien myötä vielä paljon parempaa. Silti hieno esitys jo nyt! 94 

Michel Gros Richebourg Grand Cru 1993



Melko ronskissa mutta persoonallisessa tuoksussa on lihaa, voita ja paahteisuuden tuntua. Suutuntuma on samettinen, lähinnä boysenmarjan ja mentolin sävyillä höystettynä. Hapokkuutta on aika tavalla, mutta niin on myös pitkää jälkimakua. Kokonaisuutena tämä tuntuu nyt suhteellisen valmiilta ja nautittavalta, toisin kuin kaksi edellistä, selvemmin lisäkypsytyksen tarpeessa olevaa viiniä. 93

---

Charles Joguet Chinon Clos de la Dioterie 1989



Kun viimeisen flightin tiedot tutustumisen jälkeen paljastetaan, selviää, ettei viineillä ole paperilla paljon muuta yhteistä kuin vuosikerta -89. Keskinäinen erilaisuus olikin helppoa havaita myös sokkona maisteltuna.

Ensimmäisen ja näistä erikoisimman viinin tuoksu on melko monipuolinen: mustaherukkaa ja herukan lehtiä, mustetta, yrttejä ja vähän pölyisyyttäkin. Maussa on tässäkin mustaherukkaa, ja lisänä mustikkaa sekä mentolin tuntua.

Tämä on oikein nautittava ja tasapainoinen, toki melko nuoren oloinen mutta kolmikostaan silti kaikkein kehittyneimmän tuntuinen viini. Oma, täysin pieleen kolissut arvaukseni tämän 100 % cabernet franc -viinin alkuperästä oli Australia tai jokin muu uuden maailman kolkka - pöydän toisella puolella detaljit sitä vastoin naulattiin aika lailla täsmälleen oikein. Polveilevia muistiinpanojani viinistä tuijotellessa mietin, miksen antanut vielä parempia pisteitä: ehkäpä viini ei hienoista yksityiskohdistaan huolimatta tyylillisesti kuitenkaan täysin vastannut kaikkiin sukkieni pyörintäilmiön syntymisvaatimuksiin. 93 

Giuseppe Mascarello Barolo Monprivato 1989

Illan ainoan italialaisen viinin tuoksussa on voita, parafiinia ja lihaa, sekä vaniljaista tammen tuntua. Maku on tuntumaltaan tuoksua seuraileva: sitä sävyttää myös multainen elementti, ja tummaksi paahdetun mallasleivän aromi. Viinin rakenne on sileä, mutta ei muuten mitenkään kovin hienostunut, ja tanniinisuus on tässä yhä tiukan tuntuista. Hyvä viini, vaikka tuntuikin hiukan "massaan" sulautuvalta melko epäkiitollisella nautintavuorollaan illan ylitsepursuavan viini-ilotulituksen loppupuolella. 93

Chateau Lafleur 1989

Illan viimeisen punaviinin tuoksu on kolmikkonsa klassisin ja luumuisin, vieden harjaantumattomiakin ajatuksia varovasti Bordeaux'in suuntaan. Mukana on myös tallia ja toffeeta, joskin varsinkin ensiksi mainittu sävy ennemmin vaimenee viinin ilmaantuessa lasissa. Maussa on runsaasti mustaherukkaa ja häivähdys saman herukkapensaan lehtiä, sekä ripaus vaniljaisuutta.

Tämän viinin tanniinit ovat vielä kovin tiukat ja nuoren tuntuiset ja värikin on varsin tumma. Kokonaisuutena vaikuttaa, että tähän on vielä tässä vaiheessa haastava päästä kiinni paljoakaan pintaa syvemmälle. Kaikin puolin hienon tuntuinen viini tarvitsee vielä lisää aikaa kypsyäkseen - tätä olisi mahtavaa päästä maistamaan uudestaan vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…