Siirry pääsisältöön

Deutz BdB 2009 & Raveneau MdT 2013

Deutz Blanc de Blancs 2009

Tämän nuoren samppanjan ei kovin voimakkaassa mutta tutun tyylikkäässä tuoksussa on voita, pikkuleipää ja popcornia. Maussa on lähinnä erilaisia sitruunaisia elementtejä vailla trooppisia sävyjä tai mainittavaa kypsyyttä. Hapokkuus tuntuu yllättävänkin vahvalta ja jälkimaku jättää suuhun miellyttävän tuntuman. Pirteä, vuosikerran asettamiin matalahkoihin odotuksiin nähden jopa yllättävänkin mukava aperitiiviviini. 88

Domaine François Raveneau Chablis Premier Cru Montée de Tonnerre 2013

Vahvassa tuoksussa on nokkosta, vihreää ruohoa, piparminttua, fenkolia ja ripaus voita. Maku on ikään nähden yllättävänkin hunajainen ja hedelmäisyys tuntuu kypsältä, jonkin verran botrytiksen sävyttämältä. Tässä viinissä ei ole erityisen mieleen jäävää hapokkuutta tai kovinkaan paljon tekijälle tyypillistä mineraalisuutta. Jälkimaussa tuntuu nuoruudesta kertova terävä sitruunankuoren sävy, mutta myös häivähdys alkoholin tuntua siinä rinnalla. 

Dekantointi ja n. 2,5 tunnin nauttimisaika pyöristää kyllä kulmia, mutta ei juuri tuo kokonaisuuteen uusia nyansseja. Lähimenneisyydessä nautittujen muiden Raveneaun MdT-pullollisten perusteella tämä -13 ei ole niin runsas kuin -09, eikä niin monimuotoinen kuin -12. Mineraalisuuden puutteen vuoksi viini ei myöskään ole kovin klassinen (toisin kuin vaikkapa -10 Butteaux). Hyvä viini kyllä, mutta ei mitenkään säväyttävä, eikä myöskään ilmiselvästi erityisen kellarointipotentiaalisen tuntuinen. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…