Pullollisia

Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista. Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevi...

Aiemmin käymättömän ravintolan viinilistalta löytyi tämä maistamaton, aiemmin kehumani sokerilisäyksettömän samppanjan punainen sisarviini. Varsinkin chardonnayvetoisten viljelijäsamppanjoiden osalta voisi pitää melkein peukalosääntönä, että ainakin vakiokategorian viineissä rosé-versio on aina valkoista huonompaa ja toisinaan tasoero on jopa hämmästyttävän suuri. Siksi olikin ilahduttava huomata, että Tarlantilla kummatkin viinit ovat väristä riippumatta aivan yhtä nautittavia. Tuoksussa on rosésamppanjalle perinteisiä mansikan ja vadelman sävyjä, sekä vielä eksoottisempi, persikkainen vivahde. Maku on sokerilisäyksettömäksi vakiosamppanjaksi suorastaan muhkea mansikalta ja vihreältä omenalta maistuen. Lämmetessä mukaan tulee vielä kirsikkaa, ja tuhti mutta tyylipuhdas eikä yhtään hapan tai kitkerä hapokkuus viimeistelee hienon kokonaisuuden. Tämä viini kertoo tyylikkäällä tavalla sekä Tarlantin timanttisesta viinintekotaidosta että vuosikerran 2008 upeasta tulevaisuudesta. 88 ...

Pari pulloa näitä on piileksinyt varastossani jo useamman vuoden, ja koska viime syksynä joukkoon pääsi puolivahingossa liittymään kolmaskin, oli kai jo korkea aika maistaa viini ensimmäisen kerran ja päästää siis uusin tulokas korkistaan. Viinin tuoksu on ehkä hivenen hennohko, mutta kuitenkin kauniisti monikerroksinen: paahteisuutta on aika paljon; kermaisuutta, kahvia ja voitakin taas kevyemmin mutta silti hienosti ja tyylikkäästi. Hedelmäisinä vivahteina erottuu vielä raikasta sitruunaa ja hieman tuoretta aprikoosia. Maustakin erottuu häivähdys kahvia, mutta muuten varsinainen hedelmäisyys on vielä vaimeahkoa ja kypsymättömän tuntuista tuoreen hunajamelonin ja raa'ahkojen omenien sävyissä. Jälkimaussa on tiukan kirpeästi limen kuorta sekä greippiä, ja viinin runsas hapokkuus tuntuu suussa varsin terävältä taittuen lopulta suorastaan karvaan makuiseksi. Edes nelisen aukiolotuntia eivät saaneet viinin hedelmäisyyttä juuri avautumaan tai sen kirpeän sitruunaista olemusta p...

Palmer & Co Brut Réserve Palmerin samppanjat olivat itselleni tätä vakiosamppanjaa ennen täysin kokematon kortti, vaikka erityisesti hinta-laatu-suhdetta on tämän osuuskunnan tuottamien viinien kohdalla monesti kehuttu miellyttäväksi. Kenties juuri tästä johtuen Palmerin eri viinit ovat hyvin edustettuina monen kotimaisen ravintolan lyhyehköllä samppanjalistalla. Niinpä seuraava arvio tulikin tehtyä juuri ravintolaillallisen alkuun kulautetun aperitiivilasillisen perusteella. Tuoksussa on vaaleita herukoita, päärynää ja jonkin verran paahteisuutta, jota sävyttää hento hasselpähkinän aromi. Maussa on pyöreää omenaisuutta ja sitä siivittämässä hunajaista makeutta - viinin dosage lienee reiluhko, mutta on melko saumattomasti kokonaisuudessa mukana, ja hapokkuuttakin löytyy tästä viinistä jonkin verran. Tässä ei ole myöskään mitään häiritseviä tai epäpuhtaita sävyjä, joten kokonaisuus on ihan siisti ja neutraaliksi siloteltu. Viini on toki persoonaton, mutta ainakin tämän vakiosamp...

Krugin Rosé tehdään Grande Cuvéen tavoin ilman vuosikertamerkintää. Ennen takaetiketeissä olevien id-koodien aikakautta olevan pullollisenkin kohdalla voi viinin iästä silti saada karkean aavistuksen korkissa olevan V 020 -koodin avulla: Sen perusteella korkki on tässä vaihdettu maalis-huhtikuussa 2010, joten tiedon ja viinin tyylin perusteella voisi pohjavuosikerraksi arvailla joko vuotta 2002 tai 2004. Viinin väri on tummahkon kuparinpunainen. Tuoksussa on veriappelsiinia ja kirsikkaa, tammikypsytyksen pyöristämiä, krugmaisesti viritettyjä vaalean maitosuklaan ja kermatoffeen sävyjä sekä lisänä vielä karviaismarjojen hivenen kirpeämpää aromia. Maku on lähes pureksittavan tukeva ja samalla kauniisti monikerroksinen: siinä on rosé-alkuperälle uskollisesti karpaloa ja karhunvatukkaa, lempeään hunajaisuuteen hienosti verhottuina. Aprikoosi ja sitruuna vuorottelevat hapokkaassa jälkimaussa, joka jättää pitkäksi ajaksi veden viipyilemään kielelle. Myöhemmin illalla, kun pullo on ol...

Joseph Perrier Cuvée Royale 2002 Tuoksu on melko runsaan paahteinen: siinä on myös tummaksi karamellisoitua sokeria, kanelia, punaista omenaa ja lisänä vielä kevyesti rusinainen sävy. Maussa on makeaa, kypsää ananasta ja sen rinnalla hiukan omenaakin. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja sitruksinen - hapokkuus tuntuu lempeähköltä, ja sen perusteella tämä viini vaikuttaa olevan jo varsin kypsä juotavaksi. Pari vuotta sitten arvioin tämän pisteiden valossa hiukan paremmaksi, nyt olisin korkeampiin pisteisiin kaivannut hiukan lisää ryhtiä suutuntumaan ja hiukan vähemmän tuoksun rusinaisuuden tuomaa aavistuksen ylikypsää mielikuvaa. Ei ollenkaan huono silti nytkään tai näinkään.  89 Jacquesson Millésime 2002 Tryffeli häivähtää tämän tuoksussa hienosti heti ensimmäisillä nuuhkaisuilla. Sitten sijan ottaa punainen omena tammikypsytyksen tuoman pehmeän vaniljaisen komponentin kera; mausteisuuden tuntua on inkiväärin mieleen tuovassa muodossa. Lämmetessä ja viinin auetessa mukaa...

Deutz Amour de Deutz 2002 Tämän tuoksussa on hennosti paahteisuutta, joka tuo näin nuoreksi viiniksi yllättävän hienosti mieleen crème brûléen. Hedelmäsävyistä hallitsevin on vihreä omena, sen lisänä on päärynää ja puhdaspiirteistä sitruunaa, sekä jo vähän kermaakin - mukana on toki myös aavistus kookoksen sävyä nuoruudesta kielien. Kokonaisvaikutelmana on, että tuoksu ei tyylikkyydestään huolimatta ole vielä tässä iässä avautunut läheskään täyteen tulevaan loistoonsa. Todella mehukkaan hedelmäisessä maussa on elegantisti omenaa ja päärynää, ja hetken avauduttuaan myös trooppisempaa kirjoa passionhedelmän, aprikoosin ja persikoiden muodossa. Jälkimaku on pitkä ja tasaisesti kevyen sitruunaisuuden sävyttämä. Tämä viini on tyyliltään melko keveä ja hienovireinen, mutta hedelmäisyydessä on silti voimaa ja viinin hapokkuus tuntuu sen rinnalla juuri sopivalta. Nuoruudestaan ja hyvästä kypsytyspotentiaalistaan huolimatta tätä samppanjaa juo todella mielellään jo nyt - nykykunnos...