Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: lisäpullot ja yhteenveto

Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista.

Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevina vuosina seuraisi toki erittäin mielellään omankin viinivaraston puitteissa.

Varsinaisten pruuviviinien ohella illan mittaan tuli lipitettyä vielä muutamaa muutakin samppanjaa:



Gosset Grand Blanc de Blancs

Bdb on Gosset´n kauniisiin pyöreisiin pulloihin pakattujen vuosikerrattomien samppanjoiden sarjan uusin tulokas, ja ainakin kokkaamisen ohessa puolikkaasta pullosta nopeasti arvioituna samalla kolmikon keskinkertaisin viini. Toki tämä on ihan perussiisti, hedelmäisyydeltään melko neutraali samppanja, mutta samanlaista maukkautta, mitä erityisesti rosé-versiossa on, ei tästä valitettavasti löydy ja lisäksi jälkimaussa on kohtuullisen hapokkuuden ohella mukana myös vähemmän miellyttävä, kevyesti katkera sävy. Pika-arvioinnin vuoksi jätin tarkat pisteet tällä kertaa antamatta - helposti hyväksyttävä standardisamppanjaksi mutta vaatimaton Gosset´ksi. Voi toki parantua pienellä pullokypsytyksellä merkittävästikin.

Bonnaire Blanc de Blancs 2004

Muistaakseni kolmas maistettu pullollinen tätä viiniä, ja taas ihan yhtä hyvä: Tämä on raikkaan omenainen, hennosti herukkainen samppanja, jonka tyylipuhtaan hedelmäisen maun hyvä hapokkuus kauniisti viimeistelee. Nuori, mutta nyt jo mainiosti nautittava grand cru -bdb, joka varmasti tarjoaa kellaroijalleenkin tulevien vuosien iloa koko rahan edestä - onneksi omastakin varastosta löytyy vielä pari. 89

Taittinger Millésime 1985

Tämän tuoksussa on omenaa, hiukan persikkaa ja vähän hunajaa. Sävyt ovat siis oikein miellyttäviä, mutta kuitenkin hennohkoja verrattuna pruuvin huippuviinien päättäväiseen voimaan. Maku on aavistuksen ylikypsään omenaan vivahtava, mutta sen rinnalla on kuitenkin myös raikkaampaa päärynää. Mukana on myös kevyttä, talon tyyliin kuuluvaa makeutta, jota vuosikerralle ominainen hyvä hapokkuus mukavasti tasapainottaa. Avautuessaan hunajainen ja kivasti kypsynyt, melko mutkaton viini, jota lienee turha ainakaan paremman tulevaisuuden toivossa enää kellarissa piilotella. 91

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…

Jouluaattona samppanjaa: mm. Roederer Rosé 2008, Dom Ruinart Rosé 1996 ja Selosse Le Bout du Clos

Gosset Grande Réserve Brut magnum Tuoksusta erottuu ripaus ruutisavun reduktiivista sävyä sitruunan ja vihreän omenan, sekä vielä kunnolla kypsymättömän ananaksen terävähköjen aromien rinnalla. Viinin lämmetessä mukaan ilmaantuu pyöristävä häivähdys kermatoffeeta.

Maussa on mukavasti tuoksua kypsempää sitruunaa ja mehukkaampaa omenaa, sekä hieman voilla leivottujen pikkuleipien sävyä. Maukasta ja laadukkaaksi nv-samppanjaksikin varsin pitkää jälkimakua tahdittaa Gosset'lle tyypillinen jäntevä, tiukan sitruunainen hapokkuus. Raikas ja puhdaspiirteinen viini varsinkin näin magnumista maistettuna. 90
Philipponnat Grand Blanc Extra-Brut 2008 Korkinvaihto 3/2018, dosage 4,5 g/l. Keveäpiirteisessä tuoksussa on sitruunaa, voita, limen kuoren pirteää sävyä ja hieman raikasta hunajaisuutta. Tuoreen nuorekkaassa maussa on eniten sitruunaa ja vihreää omenaa, mutta myös ripaus hunajaisen kypsää mangon sävyttämää trooppista hedelmää. Jälkimaussa tuntuu tiukahko hapokkuus limen ja greipin kyyd…