Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: lisäpullot ja yhteenveto

Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista.

Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevina vuosina seuraisi toki erittäin mielellään omankin viinivaraston puitteissa.

Varsinaisten pruuviviinien ohella illan mittaan tuli lipitettyä vielä muutamaa muutakin samppanjaa:



Gosset Grand Blanc de Blancs

Bdb on Gosset´n kauniisiin pyöreisiin pulloihin pakattujen vuosikerrattomien samppanjoiden sarjan uusin tulokas, ja ainakin kokkaamisen ohessa puolikkaasta pullosta nopeasti arvioituna samalla kolmikon keskinkertaisin viini. Toki tämä on ihan perussiisti, hedelmäisyydeltään melko neutraali samppanja, mutta samanlaista maukkautta, mitä erityisesti rosé-versiossa on, ei tästä valitettavasti löydy ja lisäksi jälkimaussa on kohtuullisen hapokkuuden ohella mukana myös vähemmän miellyttävä, kevyesti katkera sävy. Pika-arvioinnin vuoksi jätin tarkat pisteet tällä kertaa antamatta - helposti hyväksyttävä standardisamppanjaksi mutta vaatimaton Gosset´ksi. Voi toki parantua pienellä pullokypsytyksellä merkittävästikin.

Bonnaire Blanc de Blancs 2004

Muistaakseni kolmas maistettu pullollinen tätä viiniä, ja taas ihan yhtä hyvä: Tämä on raikkaan omenainen, hennosti herukkainen samppanja, jonka tyylipuhtaan hedelmäisen maun hyvä hapokkuus kauniisti viimeistelee. Nuori, mutta nyt jo mainiosti nautittava grand cru -bdb, joka varmasti tarjoaa kellaroijalleenkin tulevien vuosien iloa koko rahan edestä - onneksi omastakin varastosta löytyy vielä pari. 89

Taittinger Millésime 1985

Tämän tuoksussa on omenaa, hiukan persikkaa ja vähän hunajaa. Sävyt ovat siis oikein miellyttäviä, mutta kuitenkin hennohkoja verrattuna pruuvin huippuviinien päättäväiseen voimaan. Maku on aavistuksen ylikypsään omenaan vivahtava, mutta sen rinnalla on kuitenkin myös raikkaampaa päärynää. Mukana on myös kevyttä, talon tyyliin kuuluvaa makeutta, jota vuosikerralle ominainen hyvä hapokkuus mukavasti tasapainottaa. Avautuessaan hunajainen ja kivasti kypsynyt, melko mutkaton viini, jota lienee turha ainakaan paremman tulevaisuuden toivossa enää kellarissa piilotella. 91

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …