Pirteässä, varsin mehevässä ja mukavan hedelmäisessä tuoksussa on vihreää omenaa ja tuoretta ananasta, niiden rinnalla sitruunaa, kurkun sävyä, melko voimakkaita leipätaikinan ja briossin aromeja sekä joukkoon hyvin sulautuvaa maltillista mineraalisuutta. Maku on selvästi tuoksua särmikkäämpi ja askeettisempi. Siitä erottuu terävää sitruunaisuutta ja vihreän omenan kuorta sekä vahva greipin sävy, jonka ote pitää tiukasti ihan jälkimaun loppuun saakka. Hapokkuus tuntuu muuten, varmaan vuosikerrasta johtuen, korkeintaan keskimääräiseltä, ja konsentraatio suussa ehkä aavistuksen ohuelta. Lassaignen kädenjälki ja sokerilisäyksettömyys erottuvat selvästi tässä olemukseltaan sinänsä mielenkiintoisessa ja maukkaassa viinissä, mutta kokonaisuus ei ole ainakaan nyt ihan parhaassa tasapainossa. Pieni lisäkellarointi kenties auttaa asiaan. 89
Muistiinpanoja mielellään mahdollisimman tyylikkäistä viineistä