Pullollisia

Deutz Cuvée William Deutz 1990 magnum Illan alkumaljana tarjoiltu viini on väriltään kullankeltainen ja siinä on kaikin puolin mukavat kuplat. Tuoksun aromeina erottuu mantelia ja muuta pähkinäisyyttä, melko paljon paahdetta, hieman sitruunaa ja häivähdys vaniljaa. Pähkinäisiin sävyihin sekoittuu pieni ja tässä yhteydessä juuri häiritsemätön häivähdys jonkinlaista kärähtäneen karamellin tai aavistuksenomaisen oksidoitumisen tuntua - uskon elementin olevan ennemmin vuosikerralle tyypillinen tunnusmerkki (silti veikkasin iän vuodella pieleen) kuin mikään viallinen piirre tässä muhkeassa pullollisessa. Maku on rotevan sitruunainen ja suorastaan huokuu pinotia. Lisänä on toki myös muhevan mehukasta kypsää omenaa, kevyttä mausteisuutta ja pitkä sitruunainen jälkimaku. Maukas viini - veikkasin identiteetiksi vähän sinne päin eli -89 Krugia. Joka tapauksessa oiva esimerkki oikein hyvästä mutta ei ihan huipusta ysikymppisestä: tässäkin viinissä kasikasi on hieman puhdaspiirteisempi ja...

preludi Gosset Celebris 1995 Viinin väri on hieman tummentuneen kultainen, mutta kuplat ovat silti oikein hyvät. Tuoksu on kypsän hedelmäinen: kunnolla kypsynyttä jopa vähän hillomaista punaista omenaa, kypsää sitruunaa, paahdettua tummaa sokeria. Maku on makeahkon hedelmäinen, sävyinä on omenaa ja hiukan ananasta, karpalon häivähdys, pölyä, paahdetta ja jonkin verran mineraalisuutta. Jälkimaku on tuhdisti kypsähkön sitruunainen, pitkä ja melko hapokas. Viini tuntuu jo nyt hyvin nautittavaksi kypsyneeltä: tämä on oikein maukas, kaunispiirteinen viini, joka kuitenkin kaipaisi lisää nyansseja ollakseen todellinen huippu. Veikkaus oli -95 Henriot, ja kun kuulin että vuosikerta on oikein, tekijä väärin, tarvittiin vielä kaksi iterointikierrosta lisää, ennen kuin jälkimmäinenkin napsahti kohdalleen. 94 --- aperitiivi Krug 1988 magnum Illan varsinaisen istunnon avannut samppanja, kuten muutamaa viimeistä lukuun ottamatta kaikki muutkin viinit, tarjoiltiin enemmän tai väh...

Jacquesson Dégorgement Tardif 1996 Tämän myöhään korkitetun samppanjan sulkija on vaihdettu 10/7/2012. Tuoksu on sävyiltään mukavan monipuolinen: punaista omenaa, ananasta, ruskeaa sokeria, mansikkaa, karambolaa ja saaristolaisleipää. Maku on tuhdisti mineraalinen ja kevyen sitruunainen; omenaa ja ananastakin rinnalta löytyy. Hapokkuus on sopivan vahvaa, jälkimaku on pitkä ja mehukkaan sitruunainen. Illan kestäessä sävyjen kirjoon tulee vielä hunajaa ja savua: tämä viini kestää moitteettomasti lasissa ja avattuna, mutta tuntuu silti erittäin valmiilta ja kypsältä kokonaisuudelta. Viereisistä laseista sokkona maisteltuna tämän ikäarvio liikkui reilusti kahdeksankymmentäluvun puolella, ja sinne olisin varmaan itsekin tietämättömänä päätynyt: talon tyyli yhdistettynä normaaliaikataulua myöhäisempään korkinvaihtoon lienevät tässä keskeiset hämäännystä aiheuttavat asiat. Nautittavan maukas viini joka tapauksessa.  94 Alfred Gratien Brut Millésime 1996 Tuoksu on täss...

Tämän viinin tuoksussa päällimmäisenä on kaunis bourbonvaniljan aromi. Lisänä on voita, kypsää päärynää, karamellisoitua ruskeaa sokeria ja raikas tillikurkun vivahde. Lämpeneminen tuo vielä mukaan hiukan parafiinin häivähdystä. Maussa on ripaus punaista omenaa, selossemainen raikas ananaksen sävy voimistuu sen rinnalla vähitellen. Suutuntuma ja hedelmäisyys on mukavan pyöreää, mutta toisaalta vahva mineraalisuus toimii terävöittävänä elementtinä. Jälkimakua kannattelee tuhti, jonkin verran kirpeä hapokkuus greipin vivahteineen, mutta viimeiseksi kielelle jää lähinnä mukava kypsän sitruunan maku. Kun viini lämpenee ja avautuu, se hunajaistuu vähitellen, mutta kuitenkin ilman että hapot tai rakenne lysähtävät yhtään. Tässä vuosikerrassa on edelleen selvää kypsytyspotentiaalia, vaikka se onkin selvästi edellisestä kerrasta (12/2014) kehittynyt. Tuoksu on kuitenkin ainakin toistaiseksi vaimeampi ja maku yksiulotteisempi kuin vajaa vuosi sitten maistettu fantastinen pullollinen vuo...

Markkinatunnelmissa tuli maistettua joukko mielenkiintoisia samppanjoita, osa arvioista on aivan pikavaikutelman perusteella, osaan viineistä taas ehdin ja viitsin paneutua vähän perusteellisemmin. Nopeimmat kulaukset jätin suosiolla ilman tarkempia pisteitä. André Clouet Cuvée Un Jour de 1911 André Clouet on hyvään maineeseen noussut pinot-viljelijä Bouzyn grand cru -kylästä. Kuulemani mukaan maineen mukana kasvaneiden tuotantomäärien myötä varsinkin vuosikerrattomien viinien laatu olisi viime vuosina tärveltynyt. Myös huippuviini, kolmen vuosikerran sekoitus Cuvée Un Jour de 1911, on saanut osakseen varsin vaihtelevaa palautetta. Oma aiempi kokemus Clouetin viineistä rajoittui yhteen lasilliseen Grande Réserveä joskus muutama vuosi sitten, joten oli hyvä aika päästä hiukan päivittämään omaa näkemystä tuottajan tasosta ja valikoimasta.  Tämä otsikon mukainen viini tarjoiltiin vuosikertojen -95/-96/-97 sekoituksena, mutta jälkeenpäin asiaa selviteltyäni suhtaudun tietoon e...

Jacques Selosse Millésime 2002 Vuosikertaa 2002 on tehty maltilliset 3600 pulloa, eli mistään tusinatavarasta ei ole Selossen vuosikertaviinienkään kohdalla kysymys; nyt korkatun pullollisen korkki on vaihdettu 23/2/2012. Tämän tuoksu on suhteellisen voimakas, ja siinä on ananasta, päärynää, tuoretta hunajamelonia, inkivääriä sekä vaniljaa siloiteltuna ja raikasta hedelmäisyyttä kauniisti säestävänä komponenttina.  Suussa tuntuu selvä limen kirpeys, mutta toki myös ananas ja punainen omena ovat sen rinnalla vähintään tasavahvoina elementteinä. Lämmetessä mukaan makuun tulee myös keltaista luumua, hentoa hunajaisuutta sekä tammen tuntua kevyen vaniljaisen vivahteen muodossa; lisäksi sävyiltään yllättävän punainen jälkimaku kantaa viiniä pitkään suussa. Minusta tämä on ikäisekseen jo nyt suhteellisen hyvin juotavissa, mutta tietynlainen yksiulotteisuus erityisesti maussa kertoo nuoruudesta ja toisaalta myös kypsytyspotentiaalista. Tästä tulee vuosien saatossa mitä luul...

Tammikuisen lauantai-illan agendana oli pruuvata muutama hyvä punainen ja syödä siihen päälle illallista. Työnteon eli dekantoinnin vauhdittamiseksi tarvittiin kuitenkin ensin hiukan samppanjaa. Henriot Rosé 2003 Sain tämän sokkona, ja ilokseni aavistin vuosikerran ihan oikein. Vieläpä tekijäkin loksahti kohdalleen pienellä avustamisella. Talo on tuttu mutta viini ei, ja tämä oli nyt vasta ensimmäinen maistamani kuuman vuoden 2003 tuotos. Tuoksussa on lämpimän kypsän sävyisiä kirsikoita ja mansikkaa sekä keralla pientä paahteisuutta. Maku on runsaahko punaisine karpalon ja luumun sävyineen. Hapokkuutta on suhteellisen vähän eikä jälkimakukaan ole kovin pitkä, mutta kokonaisuuden tasapaino on Henriotille tuttuun tapaan oikein hyvä - tämän talon tuotoksia juo joka kerta yhtä mielellään.  87 Sitten illan viiteen punaiseen, kaikki dekantoitiin runsaat kaksi tuntia ennen tarkempaa paneutumista. Ensiksi ei-bordeaux'laiset : Tignanello 2004 Tämän viini tuoksu on mui...