Pullollisia

Deutz Blanc de Blancs 2009 Tämän nuoren samppanjan ei kovin voimakkaassa mutta tutun tyylikkäässä tuoksussa on voita, pikkuleipää ja popcornia. Maussa on lähinnä erilaisia sitruunaisia elementtejä vailla trooppisia sävyjä tai mainittavaa kypsyyttä. Hapokkuus tuntuu yllättävänkin vahvalta ja jälkimaku jättää suuhun miellyttävän tuntuman. Pirteä, vuosikerran asettamiin matalahkoihin odotuksiin nähden jopa yllättävänkin mukava aperitiiviviini. 88 Domaine François Raveneau Chablis Premier Cru Montée de Tonnerre 2013 Vahvassa tuoksussa on nokkosta, vihreää ruohoa, piparminttua, fenkolia ja ripaus voita. Maku on ikään nähden yllättävänkin hunajainen ja hedelmäisyys tuntuu kypsältä, jonkin verran botrytiksen sävyttämältä. Tässä viinissä ei ole erityisen mieleen jäävää hapokkuutta tai kovinkaan paljon tekijälle tyypillistä mineraalisuutta. Jälkimaussa tuntuu nuoruudesta kertova terävä sitruunankuoren sävy, mutta myös häivähdys alkoholin tuntua siinä rinnalla.  Dekantointi ja...

Pullotettu 5/2010, korkinvaihto 10/2015, dosage 5 g/l: Tämän lämpimän vuoden viinin sinänsä melko mukavassa tuoksussa on kypsää päärynää, sitruunaa, omenahilloa ja ruusunmarjojen aromia. Maku on kuitenkin selvästi tuoksua heikompi, varsinkin aluksi mitäänsanomattoman sitruunavesimäinen. Viinin avautuessa maun sitruunaisuus hiukan pyöristyy ja runsastuu, ja sen rinnalle tulee myös granny smith -omenan kuoren kirpeän hapanta tuntua sekä selvästi erottuvaa mineraalisuutta. Jälkimaku on kirpeähkön sitruunainen suhteellisen vaimean hapokkuuden rinnalla. Juotava, mutta ei ainakaan tässä hetkessä ja iässä kovin elämyksellinen tai edes hyvä viini, vaan pikemminkin rimanalitus tekijän normaaliin keskimääräiseen tasoon verrattuna. Toisin kuin moni muu nuori samppanja, tämä ei seuraavana päivänä kokeiltunakaan ole juuri avaushetkeä nautittavampaa. Esimerkiksi -05 Avizoise joskus viime vuonna maistettuna oli selvästi parempaa. 87

Tämän 2009-pohjaisen, normaalia talotavaraa suuremmalla reserve-viinin osuudella ryyditetyn "vakiosamppanjan" tuoksussa on hiukkasen punaista omenaa, mehukkaan pyöreää sitruunaa, keltaista luumua, cashewpähkinää ja kivasti paahdetta. Muhkeahkossa maussa on tuoretta hunajamelonia ja greippiä; jälkimakua sävyttää raikas limen kirpeys. Tämän on nv-tyyppiseksi tavaraksi runsas ja roteva mutta samalla vivahteikas viini, jonka maun vähäiset särmät epäilemättä pyöristyisivät lisää parin kolmen vuoden kellaroinnilla. 88

Perjantai-illaksi kyhättiin pruuvi kolmesta minulle uudesta viinistä; tällä kertaa pääsin pulloihin käsiksi puolisokkona. Jérôme Prévost La Closerie Les Béguines Extra Brut 2009 Jérôme Prévost viljelee pientä kahden hehtaarin Béguines-tarhaansa Reimsin kupeessa Gueuxin kylässä ja tuottaa sieltä säännöllisesti vain kahta samppanjaa: nyt kyseessä olevaa viiniä sekä rosé-versiota fac-simile-nimellä. Kummatkin viinit ovat 100 % pinot meunieria: perinteisesti yksinkertaisimpana pidetyn työrukkaslajikkeen käytöstä huolimatta viinit ovat lyhyessä ajassa nousseet hyvään maineeseen. Viininteon oppi-isänä vasta 2000-luvun alussa aloittaneella Prévostilla on ollut Champagnen kulttiviljelijä numero yksi, Anselme Selosse. Viinissä ei ole virallista vuosikertamerkintää, mutta etiketistä löytyvä koodi LC09 paljastaa rypäleiden olevan vuodelta 2009. Kuuman paahteisessa tuoksussa on poltettua sokeria ja kumia, mutta myös pehmeämpiä sävyjä, toffeeta ja vaniljaa. Maku on aromeistaan ...

Cédric Bouchard on lyhyessä ajassa paljon suitsutusta kerännyt tuottaja varsin tuntemattomasta Celles-sur-Ourcen kylästä. Kokonaistuotanto on vain joitakin tuhansia pulloja vuodessa ja tuotantomenetelmät ovat täysin biodynaamisia. Tämän lisäksi viiniköynnösten keski-ikä on huomattavasti normaalia korkeampi ja satomäärät hyvin alhaisia. Viinivalikoimasta on melko vaikea löytää täsmällisiä tietoja, mutta Inflorescence on ymmärtääkseni Cédric Bouchardin lähtötason viini. Ainakin tässä tapauksessa kyseessä on 100 % pinot noir Val Vilaine -tarhalta ja takaetiketin lukutaitoni ollessa kohdallaan viini on vuodelta 2009 (korkinvaihto 2011). Tuoksu avautuu kylmänäkin huomattavan voimakkaana: se on kermaisen hedelmäinen ja runsaan mineraalinen. Mukana on omenaa, kanelia ja korianteria sekä reilusti piikiveä. Monimuotoisuuden ja sävyjen perusteella olisin varmaankin arvellut tammen mukanaoloa, vaikka todellisuudessa viini on ilmeisesti käynyt ja kypsytetty pelkästään terästankeissa. ...