Pullollisia

Tämä tasting pidettiin kesäkuussa 2019. Henriot Millésimé 1990 Jeroboam Isosta pullosta isona kaatona tarjoillun viinin väri on keskitumman keltainen, ja kuplia on ihan kohtuullisesti. Viinin tuoksussa on heti alusta lähtien epämiellyttävä vivahde, joka ei häviä odottelemallakaan, mutta joka on toisaalta sen verran hento, että muitakin aromeja pystyy kyllä arvioimaan. Ne ovat selvästi kypsiä hasselpähkinän, herkkusienen ja hieman oksidoituneen oloisen tumman paahteisuuden, mutta myös kivemmin kermatoffeen, muhkean punaisen omenan ja kypsän sitruunan sävyissä. Maku on tuoksua niukempi ja kypsää hedelmää on harmillisen vähäisesti: askeettista granny smith -omenaa ja limeä, sekä näiden rinnalla ripaus fariinisokerin sävyä. Yllättävän kirpeässä jälkimaussa on runsain mitoin hapokkuutta vihreän omenan kuoren sävyttämänä. Vaikka juuri tätä vsk:ta Henriot'n perusvintagea en ollut aiemmin maistanut, ihan tällainen viinin ei varmaankaan isosta hyvin säilytetystä pullosta pitäisi o...

Dosage 5 g/l, korkinvaihdon ajankohta puuttuu jostain syystä takaetiketistä, mutta vuosi 2011 lienee melko tarkka arvaus. Viinissä on pronssinpunainen väri ja pirteät kuplat. Tuoksusta erottuu vaalean maitokahvin sävyttämää paahteisuutta, kypsiä punaherukoita, lempeää sitruunaisuutta, nektariinia, punaista omenaa ja hieman vaalean kinuskin aromia. Maussa on melko vahvaa ja aavistuksen kulmikasta sitruunan sävyä, omenan kuorta, häivähdys vadelmaa ja tuoreita punaherukoita. Mukavan mehukkaassa jälkimaussa tuntuu viinin greipin ja karpalon hieman kirpeästi sävyttämä vahvahko hapokkuus. Ei kovin kompleksinen, mutta suhteellisen nuorekkailta sävyiltään varsin miellyttävä ja aika tyylikäskin viini. Cave Privée -merkinnän (ja hintalapun) perusteella ei kuitenkaan kannata odottaa liikaa, sillä tämä on ihan alkuperänsä mukaisesti kuitenkin "vain" hyvä myöhään uudelleenkorkitettu vuosikertarosé, ei sentään mitään sen huipumpaa. 93 --- Henriot Rose Noire Réserve Privée Pur Ch...

Henriot 1996 Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89 Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hiem...

Deutz Cuvée William Deutz 1990 magnum Illan alkumaljana tarjoiltu viini on väriltään kullankeltainen ja siinä on kaikin puolin mukavat kuplat. Tuoksun aromeina erottuu mantelia ja muuta pähkinäisyyttä, melko paljon paahdetta, hieman sitruunaa ja häivähdys vaniljaa. Pähkinäisiin sävyihin sekoittuu pieni ja tässä yhteydessä juuri häiritsemätön häivähdys jonkinlaista kärähtäneen karamellin tai aavistuksenomaisen oksidoitumisen tuntua - uskon elementin olevan ennemmin vuosikerralle tyypillinen tunnusmerkki (silti veikkasin iän vuodella pieleen) kuin mikään viallinen piirre tässä muhkeassa pullollisessa. Maku on rotevan sitruunainen ja suorastaan huokuu pinotia. Lisänä on toki myös muhevan mehukasta kypsää omenaa, kevyttä mausteisuutta ja pitkä sitruunainen jälkimaku. Maukas viini - veikkasin identiteetiksi vähän sinne päin eli -89 Krugia. Joka tapauksessa oiva esimerkki oikein hyvästä mutta ei ihan huipusta ysikymppisestä: tässäkin viinissä kasikasi on hieman puhdaspiirteisempi ja...

-90-Goissesin Long Viellissement -versio, jonka korkki on vaihdettu 1/2013 ja sokeria lisätty siinä yhteydessä 4 g/l. Viinissä on pirteät kuplat ja melko vaaleankeltainen väri. Tasapainoisessa, mahtavan monimuotoisessa tuoksussa on punaista omenaa, ananaksen sävyttämää trooppista hedelmäisyyttä, vaniljakreemiä, briossia, inkivääriä ja voipopcornia - aromien kirjo säväyttää jokaisella nuuhkaisulla juuri kaikkein parhaiden samppanjoiden tapaan.  Maku on huiman runsas, vaikka samalla Krugin CdM:n rinnalla nuorekkain maistamistani tämän vuosikerran samppanjoista: sävyinä on ennen kaikkea mehukkaita punaisia ja vihreitä omenia sekä tuoreen, vasta hieman kypsyneen ananaksen vivahdetta. Todella pitkä jälkimaku on vahvasti sitruunan ja sitruunankuoren sävyttämä, hapokkuus on todella jykevää.  Kokonaisuus on erittäin onnistunut yhdistelmä kypsyneen huippusamppanjan monimuotoisuutta ja myöhään korkitetun viinin raikkautta: mahtava viini, joka tulee tämän pullollisen pe...

osa 1 R & L Legras Cuvée Saint-Vincent 1988 Miellyttävä, kypsä samppanja: paahtovanukasta, saksanpähkinää ja kermaa. Hapokkuus on jo siten tasaantunutta, että tämä viini tuskin lisäkellaroinnilla enää paranee. 94 Domaine de Beaucastel Châteauneuf-du-Pape 1970 Voimakkaassa tuoksussa on kypsiä luumuja, viikunaa sekä beaucastel-tyyppistä lantaa ja tallia kokonaisuuteen tasapainoisesti nivoutuvalla tavalla. Viinin tanniinit ovat täysin pehmenneet, mutta viini on silti ikäisekseen moitteettoman oloisessa kunnossa ja kestää vielä varsin hyvin lasissa. Harmoninen ja yllättävän tyylikäs pappi.  94 Domaine du Pégau  Châteauneuf-du-Pape  Cuvée Réservée 1989 Beaucastelia tummemman sävyinen, rustiikkinen viini: tummaa marjaisuutta, multaa ja muita maanläheisiä aromeja yhä suhteellisen tiukan ja nuoren tuntuisena, mutta ehdottoman siististi viimeisteltynä kokonaisuutena. Tavaraa on, mutta tämä tarvitsisi vieläkin paremmin aikaa joko lasissa, dekantterissa tai ...

preludi Gosset Celebris 1995 Viinin väri on hieman tummentuneen kultainen, mutta kuplat ovat silti oikein hyvät. Tuoksu on kypsän hedelmäinen: kunnolla kypsynyttä jopa vähän hillomaista punaista omenaa, kypsää sitruunaa, paahdettua tummaa sokeria. Maku on makeahkon hedelmäinen, sävyinä on omenaa ja hiukan ananasta, karpalon häivähdys, pölyä, paahdetta ja jonkin verran mineraalisuutta. Jälkimaku on tuhdisti kypsähkön sitruunainen, pitkä ja melko hapokas. Viini tuntuu jo nyt hyvin nautittavaksi kypsyneeltä: tämä on oikein maukas, kaunispiirteinen viini, joka kuitenkin kaipaisi lisää nyansseja ollakseen todellinen huippu. Veikkaus oli -95 Henriot, ja kun kuulin että vuosikerta on oikein, tekijä väärin, tarvittiin vielä kaksi iterointikierrosta lisää, ennen kuin jälkimmäinenkin napsahti kohdalleen. 94 --- aperitiivi Krug 1988 magnum Illan varsinaisen istunnon avannut samppanja, kuten muutamaa viimeistä lukuun ottamatta kaikki muutkin viinit, tarjoiltiin enemmän tai väh...

Pitkästä aikaa jotain itse järjestettyä: vuosilta 1975–1990 yksi pullo kultakin, sekalaisessa järjestyksessä ja sekalaisissa viineissä. Ensimmäisenä samppanjat. Laurent-Perrier Grand Siècle magnum Alkumaljana nautitun, illan ainoan sekavuosikertaisen ja kuitenkin melko tuoreen viinin tuoksussa on mukavan runsaasti kahvia, paahteisuutta, saksanpähkinää sekä kokonaisuutta mukavasti pyöristävää kermaisuutta. Maku on runsaan hedelmäinen ja kohtuullisen kypsä, sävyinä on punaista omenaa, ananasta ja passionhedelmää. Pitkä sitruksinen jälkimaku viimeistelee jo tässä iässä yllättävän pyöreän ja oikein nautittavan kokonaisuuden. Vaihteeksi hieno Grand Siècle – oikealla pullokoolla on  asiaan epäilemättä vahva vaikutus. 94 --- Flight 1 Bollinger Grande Année 1989 Viinin väri on kevyesti kultaisen keltainen ja siinä on oikein hyvät kuplat. Tuoksu on kypsähkön paahteinen, kevyesti karamellin sävyinen – ja sitten rinnalla tuntuu aavistus kevyestä oksidoitumisesta tai ainak...

Marraskuinen ilta kätki pimeyteensä aarteen, vuoden huikeimman viini-illan siitäkin huolimatta, että illan aikana nautiskeltiin vain kuutta samppanjaa. Tässä ne: Heidsieck & Co Monopole Diamant Bleu 1976 magnum Viinin väri on tummahkon kullankeltainen, mutta kuplia on varsinkin väriin peilattuna jopa runsaan tuntuisesti. Runsaassa tuoksussa on kahvia, toffeeta ja nugaata, sekä viinin lämmetessä voimistuva voin ja vastapaahdetun popcornin aromi. Maku on trooppisen hedelmäinen persikan ja aprikoosin sävyissä hienoon hunajaisuuteen verhottuna - pieni särmikkyys tasoittuu viinin avautuessa. Tämä, kuten illan kaikki muutkin viinit iäkästä Clicquotia lukuun ottamatta, tarjoiltiin enemmän tai vähemmän sokkona. Arvelin tätä 70- tai tumman värin vuoksi jopa 60-lukulaiseksi, juuri muuta järkevän tuntuista arvausta tästä ei irronnut. Tuoksu toi jossain määrin mieleen kasikasin Dompan, mutta maun hedelmävetoisuus mieluummin juuri vuosikerran -76 huikean Comtesin. Tämän timanti...

Roederer Blanc de Blancs 1988 Tämän viinin väri on ehkä tummin kaikista pruuvin viineistä ja kuplatkin kenties vähäisimmät. Tuoksu avautuu voimakkaana heti alusta lähtien, ja sen aromit ovat jo herkullisiksi kypsyneitä: kermaa, tummassa sokerissa kandeerattua ananasta, voita ja kypsää vihreää omenaa. Tuoksun kaikki elementit toistuvat runsaan hedelmäisessä ja suutuntumaltaan samettisessa maussa. Pitkässä jälkimaussa on hyvä hapokkuus ja vielä tyylikäs säväys limeä; viini tuntuu joka tapauksessa suhteellisen kypsältä ja valmiilta juotavaksi. Erittäin mainio avaus pruuville ja eränsä paras viini siitäkin huolimatta, että muut kirivät lasissa auetessaan tämän aluksi suvereenin tuntuista etumatkaa aika tavalla kiinni. Tätä Roedererin kenties harvinaisinta viiniä olen maistanut aiemmin vain muutamaa selvästi nuorempaa vuosikertaa, joten nyt oli vihdoin hienoa päästä maistamaan tällaista kauniisti kypsyneenä - parhaimmillaan bdb on tosiaan laadultaan hyvinkin Cristalin veroista! 95 ...

Dom Ruinart 1988 Muutama vuosi sitten maistetun, huippuhienona muistamani pullon vuoksi olin odotuksissani sijoittanut tämän viinin illan oletettavaan top-3:een. Jo ensihaistaminen pani kuitenkin viinin varsin varautuneiden tuntuisten aromien myötä epäilemään pilvilinnojen ainakin osittaista latistumista. Onhan tämänkin pullollisen tuoksussa tosiaan hienoja, tutuntuntuisia sävyjä: kaunista kahvia, mantelipikkuleipiä ja trooppista hedelmäisyyttä mangon ja passionin merkeissä. Tuoksu ei kuitenkin aluksi eikä myöhemminkään avaudu samanlaiseksi ilotulitukseksi kuin edellisellä kerralla. Maussa on tummaa paahtoleipää, jonkin verran kypsynyttä vihreää omenaa ja kypsähköä sitruunaa. Kokonaisuus on sileän hedelmäinen ja runsas hapokkuus saattelee pitkäksi venyvää jälkimakua. Hyvä viinihän tämä on nytkin, mutta runsautta ja sävyjä uupuu huippupullolliseen verrattuna - ehkä tämä pullo ei ehtinyt kunnolla avata kaikkea potentiaaliaan, ehkä korkeiden odotusten vuoksi arvioin tämän ...

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988 magnum Pruuvin tällä kertaa ainoan magnum-pullosta kaadetun viinin väri on selvästi vaaleampi kuin kaksi vuotta nuoremman, normaalipullossa kypsyneen vertailuparinsa. Henriotille tuttuun tapaan tämä on hurmaavan kaunis ja tasapainoinen viini, jonka tuoksun rikkaista vivahteista voi poimia paahtovanukasta, cashewpähkinää, marenkia, voita ja hienostuneen kantarellimaisen sienen aromin. Maussa on omenaa, lakritsia ja ruusumainen, hieno ja hento kukkainen sävy. Hapokkuus on lempeän sitruunaista ja vähän vihreän tuntuista, tämä on selkeästi yksi illan aivan nuorekkaimpia ja tulevaisuutta ajatellen potentiaalisimpia viinejä. Nautittava ja herkullinen, monen maistajan mielestä jopa illan paras samppanja, joka omassa arviossani ainakin näin magnumista kaipaisi vielä lisävuosia pullossa kypsyäkseen täyteen loistoonsa. Tai sitten arvioin tätä liiankin tiukasti kruginväristen silmälasien läpi, sillä eipä saman vuosikerran Krugkaan merkittävästi enempä...

Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista. Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevi...

1990 Kolmikon muihin viineihin verrattuna tämän viinin väri on huomiotaherättävän tumma. Tuoksussa on jo ylikypsäksi taittuvaa omenaa, kypsää sitruunaa, nugaata ja myös vähän sherrymäistä sävyä. Maku on tämänikäiseksi Comtesiksi raskas: kaneliomenaa, ananasta, vähän savua - sherry on lisänä läsnä tässäkin. Viinin hapokkuus tuntuu toisaalta niin kovalta ja runsaalta, että täysin kypsä hedelmäisyys jää pahasti sen jalkoihin. Tämä pohjimmiltaan mukavan oloinen mutta jonkin verran oksidoitunut viini vaikuttaa jo olevan alamäen puolella. Pruuvissa kuullun kommentin mukaan pullossa ei välttämättä ollut viinin tummasta väristä huolimatta sinänsä vikaa, vaan -90 Comtes on kuulemma ollut aiemminkin vastaavanlainen. Joka tapauksessa suuri pettymys - ristiriitaisia mielipiteitä herättävä vuosikerta näyttää tässä nurjia puoliaan parin kesällä maistetun vahvan esimerkin vastapainoksi. 91 1989 Siinä missä -90 erottuu joukosta väriltään selvästi tummimpana, on -89 ikäänsä nähden jopa huo...

Torstai-illaksi kasattiin risteilemisen jatkoksi neljän samppanjan pruuvi, kaksi ensimmäistä viiniä kaivelin omista kätköistäni, kaksi jälkimmäistä taas tarjoiltiin minulle täysin sokkona. Upeita viinejä hyvässä seurassa jälleen kerran! Deutz 1995 Tämän viinin tuoksu tuntuu alkuun vähän sekavalta ja karkealta, mutta tasaantuu ja asettuu lopulta ihan nätisti viinin ilmaantuessa. Aluksi herkkusienen sävyt dominoivat ja niiden rinnalla on ensiksi jopa ylikypsän tuntuista omenaista hedelmäisyyttä, sekä vihannessävyjä kuten parsaa ja kukkakaalia. Paahteisuutta on ihan mukavasti, mutta tuoksu on kokonaisuutena kevyempi ja yksinkertaisempi kuin muissa pruuvin viineissä. Maussa on ananasta, omenaa ja tuoretta banaania jo aika kivaksi kypsyneessä kokonaisuudessa, johon luonnollisesti kuuluu myös hyvä hapokkuus. Tämä jäi omassa arviossani kuitenkin pruuvin selkeäksi hännänhuipuksi, joka ei niinkään johtunut Deutzin vuosikertaviinin heikkoudesta vaan muiden viinien kertakaikkisesta hien...

Viinin väri on kevyen kullankeltainen, ja pienissä kuplissa on jo kypsyydestä kertovaa rauhallisuuden tuntua. Tuoksu avautuu paahtuneen kahvin lempeän pehmeissä sävyissä. Sen ohella aromikirjosta löytyy maitosuklaata, mantelia, siitepölyä ja tuoretta ananasta. Ihastuttavin piirre on ilman muuta paahteisuuden juuri sopiva määrä: ei liikaa, ei liian vähän vaan juuri sopivasti aivan ensimmäisestä nuuhkaisusta viimeisen lasillisen viimeiseen pisaraan. Maku on tasapainoinen ja saumattoman pyöreän hedelmäinen juuri Billecartille tyypilliseen kirkkaan puhtaaseen tyyliin niin, että yksittäisiä sävyjä on seasta jopa hiukan hankala poimia. Hedelmäsikermä sisältää kuitenkin ainakin kypsää punaista omenaa, mangoa, passionia ja ananasta, lisänä on vain pieni pähkinäinen vivahde. Hapokkuutta on hyväksi rungoksi, mutta mitään lisäkypsytystä kaipaavaa siinä ei minusta enää ole. Jälkimakukin on tietysti pitkä. Tämä viini on helposti juotava kypsien hedelmäsävyjen ilotulitus ja toistaiseksi varmaa...

Perjantai-illan pikkupruuvissa ihasteltiin tällä kertaa kolmea perinteistä huippuviiniä. Bollinger R.D. 1988 RD-Bollyn korkki oli vaihdettu jo kesäkuussa 1999, ja se poistuikin pullosta suhteellisen vaimean sihauksen saattelemana. Tuoksu on aluksi aika erikoisen oloinen, siinä on raakaa herkkusientä ja keväisen meren aromia eikä minusta mitenkään erityisen miellyttävällä tavalla. Se kuitenkin vähitellen tasaantuu paahdetun karamellin, kypsän sherryn, imelän saaristolaisleivän ja hennon savuisuuden sävyihin. Maku samoin avautuu kunnolla vasta vähän ilmaa saatuaan, mutta se onkin toki järeä ja pinot-vetoinen parhaaseen Bollingerille tyypilliseen tapaan: siinä on punaista omenaa, hapokasta mansikkaa, hiukan hunajaa ja kokonaisuuden silottaa tynnyrikypsytyksen tuoma vaniljaisuus. Päättäväinen mutta jo tasaantunut hapokkuus säestää hienosti kauniiksi kypsynyttä kokonaisuutta. Kasikasi on tällä hetkellä erittäin nautittava huippuvuosikerta ja talonkin taso on ennalta tuttu. B...