Pullollisia

Tämä tasting pidettiin kesäkuussa 2019. Henriot Millésimé 1990 Jeroboam Isosta pullosta isona kaatona tarjoillun viinin väri on keskitumman keltainen, ja kuplia on ihan kohtuullisesti. Viinin tuoksussa on heti alusta lähtien epämiellyttävä vivahde, joka ei häviä odottelemallakaan, mutta joka on toisaalta sen verran hento, että muitakin aromeja pystyy kyllä arvioimaan. Ne ovat selvästi kypsiä hasselpähkinän, herkkusienen ja hieman oksidoituneen oloisen tumman paahteisuuden, mutta myös kivemmin kermatoffeen, muhkean punaisen omenan ja kypsän sitruunan sävyissä. Maku on tuoksua niukempi ja kypsää hedelmää on harmillisen vähäisesti: askeettista granny smith -omenaa ja limeä, sekä näiden rinnalla ripaus fariinisokerin sävyä. Yllättävän kirpeässä jälkimaussa on runsain mitoin hapokkuutta vihreän omenan kuoren sävyttämänä. Vaikka juuri tätä vsk:ta Henriot'n perusvintagea en ollut aiemmin maistanut, ihan tällainen viinin ei varmaankaan isosta hyvin säilytetystä pullosta pitäisi o...

Tämä toukokuussa 2019 nautittu, vahvasti 1996 vuosikerran samppanjoihin keskittynyt tasting vahvisti käsitystäni siitä, että vuosikerta on ihan maineensa veroisesti yksi parhaista: onnistuneet vuoden 1996 samppanjat ovat jo nykyisessä kehitysvaiheessaan erittäin upeita. --- Cristian Senez Brut 1996 Tämän viinin suhteellisen pelkistetystä tuoksusta erottuu sitruunaa ja leipätaikinaa, sekä jonkin verran herkkusienen aromia yhdistettynä sherrymäiseen, jo jonkin verran oksidoituneeseen sävyyn. Maussa on kohtuullisen mukavasti hedelmää: kypsää punaherukkaa, sitruunaa ja hieman omenaa. Kokonaisuuden verhoaa kenties reiluhkosta dosagesta peräisin oleva sokerinen huntu, joka kääntyy jälkimaun myötä asiallisen sitruunaiseen hapokkuuteen. Lopussa tuntuu tuoksun mukainen kevyt annos oksidoitumista, joka lienee kypsän vuosikerran ominaispiirre tässä lähtökohtaisesti melko yksinkertaisessa viinissä. 86 --- Moët & Chandon Millésime 1996 Tuoksusta erottuu ensimmäisenä varsin vo...

Alkukesän pruuvissa maistettiin alkuun muutama muikea samppanja, sen perään useampi hieno burgundi ja lopuksi muutama muukin viini. Kiitokset järjestäneelle taholle! samppanjat Piper-Heidsieck Brut Rose 1979 Tässä sokkosamppanjassa on tumman kuparinpunainen väri; kuplista on jäljellä pieni aavistus heti avaamisen jälkeen. Suhteellisen runsaassa ja melko hedelmäisessä tuoksussa on voita, persikkaa ja aprikoosia. Maku on myös varsin konsentroitunut ja tukeva: sävyinä erottuu aluksi jotenkin hieman turhan ikääntyneen oloista mansikkaa ja persikkaa, joka kuitenkin jälkimaun tiiviin sitruunaisen hapokkuuden myötä raikastuu melko mukavasti. Kuplien vähäisyydestä huolimatta hyvässä kunnossa oleva ja varsinkin tuoksunsa osalta miellyttävä viini: kokonaisuus on kuitenkin hieman raskas ja suhteellisen yksinkertainen seuraavan kaksikon tasolle kohotakseen. Veikkasin tätä ison talon (M&C) vuosikertaroséeksi 80-luvun alkupuolelta.  92 Pommery Louise Pommery Rosé 1982 Tässä ...

ensimmäinen pari Chateau Haut-Brion 1966 Tämä ja viereisessä lasissa oleva viini ovat kummatkin väriltään suhteellisen tummanpuhuvia. Tasapainoisessa tuoksussa on yllin kyllin luumua ja viikunaa, sekä monimuotoinen sikermä muikeita ikääntyneen bordeaux'n aromeja: lihaa, tupakkaa, mentolia, sikarilaatikkoa ja ripaus savuisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyistä hedelmää edelleen kohtuullinen annos, mutta hallitsevimmin sitä leimaavat klassiset tupakkaiset ja nahkaiset piirteet. Jälkimaussa tanniiinit kuivattavat jonkin verran suuta, ehkäpä juuri tälle vuosikerralle tyypilliseen tapaan. Kauniiden piirteiden ohella viinin moitteeton tasapaino ihastuttaa eniten: kun viiniparin identiteetti rajattiin first growth -joukkoon, oli tästä ensimmäisestä helppo arvata Haut-Brionia, ja jopa vuosikertakin napsahti tuurilla kohdalleen. HB:n hienostunut tyyli puhuttelee minua kovasti, eikä tämä erittäin herkullinen, varmaankin jo lakipisteensä saavuttanut viini tee kaavaan minkäänlais...

Chateau d'Yquem 1983 Tämän viinin väri on kullankeltainen, kevyesti pronssinen – ammattilainen osasi naulata viinin vuosikerran jo pullon läpi värisävyn perusteella. Herkullisessa tuoksussa on aprikoosia ja persikkaa sopivasti annosteltuun botrytiksen aromiin verhottuna, sekä hunajaa, kevyttä yrttisyyttä ja appelsiinia. Maku on tasapainoisen täyteläinen hunajan, persikan ja nektariinien sävyissä, ja muikean pitkää jälkimakua kannattelee juuri sopivan tuntuinen hapokkuus. Erittäin tyylikäs lopetus illalle, kerrassaan hieno viini joka vaikuttaa olevan juuri nyt upean kypsässä kunnossa. 97 Taylor's Vintage Port 1977 Viini vietti viitisen tuntia dekantterissa, mutta täysin turhaan: korkkivika on tärvellyt tämän pullollisen pahasti. -