Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91 Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua. Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti sy

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996 Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89 Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hiem

Cuvée William Deutz 1996 & Sirugue Grands Échézeaux 1999

Deutz Cuvée William Deutz 1996 Tässä sokkona eteen tullessa samppanjassa on pirteät kuplat ja vaalean kullankeltainen väri. Miellyttävän tasapainoisessa, raikkaassa ja melko hedelmävetoisessa tuoksussa on vihreää omenaa, karambolaa, hieman ananasta, kermaa ja hennosti vaniljaa. Lisänä on hieman paahdetta ja kevyesti merellistä sävyä. Maussa on ennen kaikkea runsasta hunajaista hedelmäisyyttä: ananasta, kypsää omenaa ja lempeää sitruunaa. Jälkimaku on vahva, miellyttävästi greipin ja sitruunan välillä tasapainoileva ja viipyy pitkään suussa. Arvasin vuosikerraksi kasikasia tai ysikutosta, ja lukitsin lopulta ensin väärin ensimmäisen. Tämä viini ei aivan vaikuttanut tyypilliseltä CWD:ltä, koska tässä ei ole minusta erityisen leimallisia pinotin sävyjä. Kun kuulin että tämä ei ole kasikasi, eikä edes Henriot Les Enchanteleurs, kolmas ja viimeinen arvaus osui vähän yllättäenkin täsmälleen oikeaan. Kokonaisuutena hienon tasapainoinen, nuorekas ja maukas viini: tällä hetkellä ehkä

Domaine G. Roumier Chambolle-Musigny 2014

Ei dekantoitu, pullo avattu muutama tunti ennen maistamista ja tyhjennetty kiireettä. Pirteässä, hienon kirkkaassa tuoksussa on tuoreita punaisia kirsikoita, hentoa ahomansikoiden aromia ja kepeää mineraalisuutta. Maun mukana kokonaisuuteen tulee miellyttävää punaherukoiden sävyä. Hapokkuus tuntuu kokonaisuuteen sopivalta ja hyvinkin tasapainoiselta. Ikäänsä ja kylätasoonsa nähden kerrassaan kaunis ja harmoninen viini, mutta tätähän tältä domainelta toki sopii olettaakin. 90

Leclerc Briant Les Chèvres Pierreuses

Leclerc Briantin vuosikerraton palstaviini, samaa erää kuin kolmisen vuotta sitten maistettu edellinen pullollinen. Mukavan runsaasta tuoksusta erottuu kanelin sävyttämää omenaa, briossia, kypsää sitruunaa ja ripaus toffeeta. Maku on mehukkaan hedelmäinen makeahkon ananaksen ja kypsän punaisen omenan sävyissä. Jälkimaku on hennosti kirpeän sitruunainen ja kokonaisuutena sopivan hallitusti hapokas. Roteva, hyvässä kypsässä kehitysvaiheessa oleva viini juuri nyt. 90

Domaine Jean-Louis Chave Hermitage 1999

Slow-ox pari tuntia + reilu tunti dekantterissa ennen maistamista. Hienostuneen intensiivisessä, terroirin mukaisessa tuoksussa on hyvin tummasävyistä hedelmää ja marjaa: granaattiomenaa, hapankirsikkaa ja boysenmarjaa. Näiden rinnalla hennompia aromeja erottuu yllin kyllin: hentoa lehtikompostin sävyä, salviaa, mustapippuria sekä reilu ripaus burgundimaisuutta salmiakin ja sitä säestävän mineraalisuuden saattelemana. Mausta erottuu tuoksuun verrattuna myös uusia, hiukan bordeaux'maisia sävyjä kuten nahkaa ja tupakkaa. Hapankirsikka sävyttyy luumuisella häivähdyksellä ja jälkimaussa on erottuvaa raudan sävyä. Hapokkuus, jonka alta tanniinisuutta ei juuri erotu, on järkevästi annostellun ja tasapainoisen oloista. Maku on sopivan vahva ja sopivan hapokas, tyylikästä voimaa ilman ylitsepursuavaa runsautta. Tämä viini tuntuu tavallaan onnistuneelta bordeaux'n ja burgundin synteesiltä, ja on joka tapauksessa yhtä lailla myös omalle alkuperälleen uskollinen. Jo hieman kypsynyt, e

Suuri 2002-tasting, kolmas näytös

Toukokuussa 2017 jatkettiin tutulla teemalla, vuosikerran 2002 samppanjoilla. Tämä kattaus oli laadultaan edellisiä kokonaisuuksia vaihtelevampi, mutta mukaan mahtui silti nytkin muutama oikein hyvä ja monta muuta muuten mielenkiintoista viiniä. flight 1 Laurent-Perrier Brut Millésimé 2002 Näitä avattiin kaksi pullollista. Ensimmäisen tuoksu on melko raikas: greippiä, hiukan hasselpähkinää, punaisen omenan kuorta ja hentoa herkkusienen aromia. Maku on hennosti makea ja suhteellisen mukavasti hedelmäinen, sitruunan ja kevyesti karvaan omenankodan sävyttämä. 88 Toinen pullollinen on hiukan tasapainoisempi ja pyöreämmän hedelmäinen - ei niin kulmikkaan greippinen kuin ensimmäinen, joten hapokkuuskin tuntuu tässä miellyttävämmältä ja sileämmältä. Tämän tasoista pullollista voisi kiinnostaa maistaa vielä joskus uudestaankin. 89  --- flight 2 Delamotte Blanc de Blancs 2002 Tämän viinin tuoksu on havaittavasti fokusoidumpi, tiiviimmän ja nuoremman oloinen kui

Domaine Jean Grivot Vosne-Romanee 1er Cru Les Beaux Monts 2006

Ei dekantoitu, slow-ox 2,5 h ennen maistamista. Värisävyltään melko tummanpuhuvan viinin tuoksu noudattelee samaa tummaa teemaa: täyteläistä marjaisuutta karhunvatukoiden ja niitä monipuolistavan hennon kirsikkaisuuden sävyissä, lisänä nahkaa, ripaus anista ja kevyesti erottuva vaniljainen tammen häivähdys. Maku on tiivis ja tässä iässä yhä hyvin tuoreen oloinen: boysenmarjan, mustikan ja hapokkaiden pikkuluumujen sävyt ovat kaikki vielä kovasti primaarisia ja kehittymättömiä. Vaikutelmaa vahvistaa jälkimaun tiukka hapokkuus ja sen rinnalla erottuvat varsin ronskit ja kirpeät tanniinit. Tämä viini on mielestäni selvästi lisäkellaroinnin tarpeessa, ja sen ohessa pitäisi toivoa, että (vuosikerran mukaisen) hedelmän ehkä hiukan niukahko kypsyys kestää leikissä mukana.  90

Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin "En Derée" Vieille Vigne 2001

Ei dekantoitu, slow-ox runsaat kaksi tuntia ennen nauttimista. Jossain määrin rustiikkisessa mutta alkuperältään silti kyllin tyylikkäässä, sävyiltään tummahkossa tuoksussa on mansikkaa ja sitä hennompaa mustikkaa, näiden rinnalla rautaa ja mineraalisuutta, sekä kohtuudella kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen ja sammalen sävyä. Suussa mansikka tukevoituu ja tasapainottuu selväpiirteisellä Gevreyn salmiakkisella sävyllä sekä tätä hennommalla lihaisalla elementillä. Jälkimaku on mehukas, vaikka sopivan hapokkuuden rinnalla onkin myös selvä annos tanniinisuutta. Tässä vanhojen köynnösten kyläviinissä on nyt mainio tasapaino (aivan vasta-avattuna viini tuntui selvästi kireämmältä), sopusuhtaiset mittasuhteet ja sopiva kypsyys - voisin varovasti veikata tämän olevan elinkaarensa parhaassa vaiheessa juuri nyt.  92

Tignanello 2004

Ei dekantoitu, slow-ox pari tuntia ennen maistamista. Väriltään yhä melko tummanpunaisen viinin tuoksu on miellyttävän hedelmäinen ja sopivasti intensiivinen: kypsähköjä boysenmarjoja, hennohkosti raikkaita luumuja, selvä maanläheinen mullan aromi ja häivähdys seetripuuta - ihan kuin cabernet'lla sävytetyltä sangioveselta sopii olettaa. Viinin viivähtäessä lasissa tammen tuoma vaniljainen elementti tulee esille ja ehkä hiukan peittää muita aromeita. Maku on tuoksua jonkin verran yksinkertaisempi ja särmikkäämpi: maanläheinen elementti on tässäkin vahvasti läsnä punaisten herukoiden ja hapokkaiden maatiaisluumujen rinnalla. Jälkimaun annos tanniineja yhdistettynä reiluhkoon hapokkuuteen on aika kipakka yhdistelmä, vaikka taitaakin kuulua viinin ja pääosarypäleen luonteeseen. Tasapainoisempi ja avoimempi kyllä kuin ensimmäinen pullollinen vajaat viisi vuotta sitten: maistaja harmi kyllä on tainnut kypsyä ennemmin ranskalaisia pullotteita suosivaksi vielä tämän Tignanellon positii

Jean-Marc Pillot Chassagne-Montrachet Premier Cru Les Caillerets 2007

Dekantoitu runsas tunti ennen maistamista. Tämä viini on aromeiltaan jo selvästi kypsyneen oloinen ja samalla runsaahkon hedelmäinen: omenaa, papaijaa ja persikkaa sekä trooppiseen suuntaan taittuvia hedelmäsävyjä mukavasti säestävää hentoa limen ja mineraalisuuden tuntua. Tuoksua hivenen yksinkertaisemmassa maussa vuorottelevat vihreä omena ja lime lempeään mineraalisuuteen verhottuna. Vaikka viini tuntuu jo varsin sopivasti kypsältä, erottuu jälkimaussa vielä ripaus nuorekasta nokkosenlehtien säestämää terävyyttä. Miellyttävä ja helposti lähestyttävä viini kaiken kaikkiaan.  91

Mökillä: Delas, Lassaigne, Bollinger ja ravut

Delas Hermitage Les Bessards 2006 Ei dekantoitu, slow-ox avattuna 2,5 h ennen maistamista. Tämän viinin tuoksu on voimakkaan mausteinen: mustapippuria, timjamia, rosmariinia, mustetta sekä punaisen lihan veristä sävyä. Maku on runsaan marjainen ja selvästi tumma sävyiltään: vahvasti karhunvatukkaa tervaisen vivahteen säestämänä. Tiukat tanniinit ja sopiva annos hapokkuutta viipyilevät suussa pitkän jälkimaun myötä.  Viinin edelleen parin tunnin aikana avautuessa kokonaisuus jonkin verran tasoittuu ja pyöreämpää hedelmäisyyttä tulee paremmin esiin hennon toffeen häivähdyksen kanssa. Turhan nuorihan tämä vielä on parasta antaakseen, mutta huhuista huolimatta tässä viinissä ei minusta myöskään ole perinteisen Hermitagen piirteistä negatiivisella tavalla poikkeavaa ylikypsyyttä, ylitsevuotavuutta tai liian kuumia sävyjä. Varmasti kehityskelpoinen viini siis - kätkettäväksi kellariin kymmeneksi lisävuodeksi. 92 Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Extra Brut Blanc de Blanc

Chateau L'Eglise-Clinet 1985

Dekantoitu 45 minuuttia ennen maistamista. Viinin väri on reunalta kevyesti ruskehtava. Tuoksu ei tunnu erityisen voimakkaalta, mutta siitä löytyy mukavan monipuolisia sävyjä: lakritsia, tupakkaa, grafiittia, teelehtien aromia, sekä vienoa tummaa marjaisuutta etenkin mustaherukan sävyttämänä. Pehmeän tasapainoinen maku sävyttyy mukavasti salmiakilla ja lakritsilla, mutta on silti kokonaisuutena hivenen yksinkertainen ja turhankin keveän hedelmäinen. Viini tuntuukin vähintään täysin kypsältä - jälkimaku jättää mieleen aavistuksen kenties jo vähitellen kuivumassa olevista tanniineista. Asiallinen ja ilman muuta laadukas bordeaux, mutta ehkä silti hivenen tylsä tai tasapaksu viini, eikä yksien esimerkkien perusteella lähellekään samaa tasoa kuin tämän saman vuoden La Conseillante.  93

Domaine François Raveneau Chablis Premier Cru Butteaux 2007

Dekantoitu puolisen tuntia ennen maistamista. Lempeässä ja hyvässä tasapainossa olevassa tuoksussa on miellyttävän maltillinen kombinaatio kalkkikiveä ja simpukankuorta, pyöreää sitruunaisuutta, ripaus hunajaa ja hentoa tuoretta persikkaa. Silkkinen, kokonaisuuteen sopivan kepeä maku toistaa samoja elementtejä, terävöittää sitä ripauksella sitruunankuorta ja yhdistää sen oikein sopivan tuntuiseen hapokkuuteen. Tämä viini on näin kymmenvuotiaana yllättävänkin kivan tuntuinen yhdistelmä sopivaa kypsyyttä ja raikasta nuorekkuutta, sekä niihin nivoutuvaa viimeisteltyä tyylikkyyttä. Moniulotteisuuden ja tietynlaisen painokkuuden puutteen vuoksi (näillä mittareilla arvioituna Raveneaun MdT taitaakin yleistyksenä vetää hieman Butteaux'ta pidemmän korren) ei sentään suuri viini, mutta kylläkin erittäin juotava ja nautittava.  93 

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1999

Viinin väri on vaalean kullankeltainen ja kuplat kaikin puolin pirteät. Tuoksussa on melko voimakasta paahteisuutta ja mantelin sekä hasselpähkinän sävyä, rinnalla myös ripaus kermaa sekä hennohkoja punaisen omenan ja aprikoosin hedelmäisiä aromeja. Maku ei ole mitenkään ylitsevuotavan hedelmäinen, sävyinä erottuu tuoretta omenaa, limeä ja sitruunaa. Jälkimaku on nuorekas, melko hapokas ja greipin sävyttämä. Viini on ilmaisultaan mukavan tyylikäs ja sen tasapaino on oivallinen, toisaalta hedelmäisyys on varmaan vuosikerrasta johtuen askeettisen ja kapeahkon oloista, eikä kokonaisuudessa ole mitään erityisen mieleen jäävää elementtiä. Voihan kuitenkin olla, että lisävuodet parantavat tätä vielä: nyt tämä on joka tapauksessa vähemmän kypsän tuntuinen kuin viime vuonna maistetut SWC:n vuosikerrat 1998 ja 2002. Tässä viinissä / pullollisessa ei onneksi ole mitään ennenaikaisen oksidoitumisen häivähdystä, joka on muutamissa tuoreehkoissa Pol-pullollisissa herättänyt itselleni jonkinaste

Chateau Rayas Chateauneuf-du-Pape Réservé 2001

Dekantoitu kolme tuntia ennen maistamista. Viinin väri on vaaleahko, reunalta aavistuksen ruskehtavan punainen. Tuoksu on viileän tyylikäs, ehkä hiukan varautuneenkin oloinen, mutta kerronnaltaan hieno: vahvaa kirsikan aromia, vadelmaa, verigreippiä. Mukana on myös hillitty mausteinen elementti timjamin ja muskottipähkinän sävyissä. Maku tuo kokonaisuuteen seuraavan ulottuvuuden: savua, hentoa lihaisaa sävyä, grafiittia, mustapippuria ja hillittyä punaista hedelmää, hapokasta mansikkaakin. Painokkaan jälkimaun salmiakkinen häivähdys ja miedohkoja tanniineja selvästi tiukempi hapokkuus viimeistelee kauniin burgundimaisen vaikutelman. Jo tässä iässä ilahduttavan hienostunut, nautinnollinen viini, mutta seuraavan pullollisen kanssa kannattanee malttaa odottaa vielä muutama vuosi lisää - tässä on yhä myös potentiaalia kehittyä lisää. 95

Henriot Brut 1969

Hyväkuntoisen oloinen pullo oli vasta muutama viikko saapumisensa jälkeen alkanut varastossa syystä tai toisesta (kuljetuksen rasitus yhdistettynä suhteellisen lyhyeen korkkiin?) kunnolla vuotaa: onneksi huomasin asian muutaman päivän sisällä tyhjentymisen alkamisesta, jolloin sisällöstä oli vielä selvästi suurin osa pullon sisäpuolella. Viinin väri on lievästi tumman kullankeltainen, mutta ikäisekseen kuitenkin aivan ok. Kuplia ja hiilidioksidia on samoin yhä ihan riittävä ripaus jäljellä. Niinpä melko muhkeassa tuoksussa ei onneksi ole mitään oksidoitumiseen viittavaa: kermatoffeen aromi on varsin vahva, ja sen rinnalla on hasselpähkinää, mangoa ja ripaus kypsää omenaa.  Maku ei aivan yllä erittäin mukavan tuoksun tasolle: kypsän sitruunan ja raikkaan limen sävyttämänä se on melko yksinkertainen ja aavistuksen ohut. Ehkä runsaamman ja monimuotoisemman hedelmäisyyden puute kielii siitäkin, että puolen vuosisadan ikää lähestyvän viinin vire on jo hiljalleen lipumassa ehtoopuo

Jean-Marc Pillot Chassagne-Montrachet Premier Cru Morgeot "Les Fairendes" 2008

Tämä pullollinen sai avautua dekantterissa pari tuntia ennen maistamista. Tuoksu on ennen kaikkea voimakkaasti mineraalinen: lisänä on tuoreen vihreän ruohon ja limen aromia sekä ripaus voita ja aavistus hunajaista sävyä. Maku pysyy dekantoinnista ja kiireettömästä nauttimisesta huolimatta loppuun saakka yllättävän niukkana ja kulmikkaana. Sävyinä erottuu sitruunaa ja tuoksusta tuttua mineraalisuutta vain hennon vihreän omenan vivahteen pyöristämänä. Jälkimaussa on sentään hieman toffeeta terävän sitruunaisen kirpeyden rinnalla. Ehkäpä odotin tältäkin vuosikerralta muutama viikko aiemmin nautitun -04:sen kaltaista pyöreämpää ilmaisua: tässä viinissä kuitenkin nuoruus näkyy ja Morgeot'n jylhyys tuntuu. Nollanelonen oli selvästi lempeämpi ja nautittavampi, mutta ehkäpä tämä -08 paranee vielä - palataan asiaan myöhemmin uudestaan. 90

Chateau La Conseillante 1987

Sattuneista syistä käsiin päätyi off-vuoden Conseillante, ja mielenkiinnosta tuli tämäkin maistettua: Tuoksu on kevyt, elementteinä hieman tupakkaa, syksyisiä lehtiä, valkoisia herukoita sekä vihreää palsternakan ja sellerin aromia. Maku on samoin ohuehko, sävyinä paprikaa ja häivähdys viikunaa. Hedelmäisyys on kovin vähissä ja sen sijaan tuntuu enemmänkin vetisyyttä ja kireää hapokkuutta. Vaatimattomien odotusten mukainen vaatimaton viini, vaikka pieni odottelu dekantterissa tasoittikin tästä sinänsä ihan juomiskelpoisen kokonaisuuden. 87

Domaine Ramonet Chassagne-Montrachet Premier Cru "Clos Saint-Jean" 2014

Valkoviinin lähteenä sekä kylä Chassagne-Montrachet että Domaine Ramonet ovat, omankin varovaisen näkemykseni mukaan täysin ansaitusti, Burgundin ja koko viinimaailman maineikkaimpia. Vähemmän tunnettua lienee, että niin kylän kuin Ramonet'n valikoimasta löytyy myös punaisia viinejä. Tämä premier cru -pullollinen dekantoitiin pikaisesti ja lipiteltiin kiireettömästi heti sen jälkeen. Miellyttävästä nuorekkaasta tuoksusta erottuu ryhdikästä marjaisuutta: boysenmarjaa, kirsikkaa, mansikkaa ja niiden rinnalla ripaus lakritsia. Maku on tiukahko, melkeinpä jylhän tuntuisesti mineraalinen, ja marjaisuus on ainakin vielä tässä iässä suhteellisen yksinkertaista. Viinin hapokkuus ja ripaus tanniinien tuntua kiristävät hiukan suussa, mutta eivät toki säikytä - asiallisesti nautittavissa tämä viini ilman muuta on. Kuten kai näissä nuorissa burgundeissa usein, on tässäkin ainakin vielä tuoksu selvästi makua viehättävämpi. 89

Suuri 2002-tasting, toinen näytös

Vuosikerran 2002 samppanjoiden testaaminen jatkui toukokuussa 2016 toisella täyslaidallisella vain runsas viikko ensimmäisen istunnon jälkeen. flight 1 G.H. Martel & Co. Millésime Blanc de Blancs 2002 Tuoksussa on toffeeta, voita ja lämmintä paahdetta sekä ripaus vaniljaa - sävyt tuntuvat turhan kosiskelevilta ja ehkä jotenkin ylikypsiltä. Maku on suhteellisen yksinkertainen, sitruunasoodamainen: hapokkuus on sinänsä tasapainoista, mutta jälkimaku on hiukan kirpeä. Melko mitäänsanomaton kokonaisuus. 85 Champagne de Castelnau Millésime Blanc de Blancs 2002 Suhteellisen raikkaassa tuoksussa on sitruunaa ja sitruunan kuorta, hieman hasselpähkinää ja aavistus kermaa. Maussa on kypsähköä sitruunaa ja lempeää kukkaisuutta. Jälkimaussa tuntuu sitruunan kuoren sävy ja viinin hyvä hapokkuus. Melko yksinkertainen, mutta muuten kaikin puolin siisti ja miellyttävä kokonaisuus. 88 Paul Goerg Brut Millésime 2002 Tämä on tuoksultaan kahta edellistä viiniä varautuneempi ja

Laurent-Perrier Grand Siècle 1988

Yksi kauneimmista samppanjapulloista ja yksi parhaista samppanjavuosista. Grand Sièclen vuosikerratonta Cuvéeta olen juonut vaihtelevalla menestyksellä monet kerrat, tätä harvinaisempaa vuosikerrallista versiota vain erinomaisen -85:n muutama vuosi sitten. Vaan hieno on kyllä tämä kasikasikin! Viinissä on mainiot kuplat ja optimaalisesta ikääntymisestä vihjaava sopivasti vaaleahko väri. Tuoksussa on kermaa, crème brûléeta, toffeeta, hieman paahdetta, ripaus kahvin ja tryffelin aromia sekä tietysti vahvaa kypsän sitruunan ja passionin sävyttämää hedelmäisyyttä. Mausta erottuu ainakin kermaa, kahvia, aprikoosia, hasselpähkinää ja häivähdys appelsiininkuorta. Jälkimaku on voimakkaasti sitruunan ja sitruunankuoren sävyttämä, hapokkuus on vahvaa mutta lempeää ja jää pitkäksi aikaa suuhun helmeilemään. Tämä on erittäin hienossa vireessä oleva sopivasti kypsynyt viini: taatusti pitkäikäinen samppanja, joka voi muutaman lisävuoden myötä jopa edelleen monipuolistua hiukan lisää. 96

Jean-Marc Pillot Chassagne-Montrachet Premier Cru Morgeot 2004

Avattu tuntia ennen maistamista. Mainioksi kypsyneessä mutta edelleen moitteettoman raikkaassa tuoksussa on vihreää omenaa, hunajamelonia, lempeää ruohon sävyä, kokonaisuutta täydentävää hentoa toffeen aromia sekä sopivasti säestävässä roolissa olevaa mineraalisuutta. Maku on miellyttävän omenainen, sitä täydentää raikas lime, kevyt ananaksen sävy ja ripaus sitruunaa. Hapokkuus on lempeää ja mehukkaan jälkimaun mukavasti viimeistelevää. Vaikka tässä ei sentään ole grand cru -tason voimaa, on viini silti todella maukas, raikas ja tasapainoinen - aivan loistavassa ja sopivan kypsässä vaiheessa ainakin tämän pullollisen perusteella juuri nyt. 93

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993 Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna. Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hie

Red Burgundy & Pinot noir: ensimmäinen punainen täyslaidallinen, mm. RSV ja BM vuodelta 1949

1. flight punaista burgundia, ikääntyneet kaunottaret Marey-Monge Romanée-St-Vivant 1949 Marey-Mongen RSV ajalta ennen kuin siitä tuli DRC. Ensituntumalta tämä on kolmikon vähiten vakuuttava viini: tuoksusta erottuu maltaisen tuntuinen, hiukan epämiellyttävän oloinen sävy. Onneksi karsastus osoittautuu ainoastaan hätäilyksi, sillä tämä avautuu lasissa aikaa ja huomiota saadessaan aivan upeaksi herkuksi. Tuoksuun tulee tilliä ja muuta yrttisyyttä, savuisen avotulen aromia, aavistus vernissaa, ja ennen kaikkea hienoa kypsän karpalon sävyä, joka pääsee hiljalleen muiden elementtien alta paremmin esiin. Maku nostaa viinin pelkkään tuoksuun verrattuna vielä askelman korkeammalle. Täydellisesti kypsiä kirsikoita, vähän mansikkaa, vähitellen enemmän ja enemmän mustikkaa, sekä sammaleisen maaperän hienoa, kokonaisuutta monipuolistavaa sävyä. Tästä viinistä löytyy koko ajan lisää kerroksia, toisen lasillisen myötä olisin ehkä joutunut jatkamaan pisteiden korottamista... 95   P

Red Burgundy & Pinot Noir: mustat hevoset

ensimmäinen flight punaviiniä, "oletuksen" mukaisesti kaikki peräisin Burgundista... Bollinger La Côte aux Enfants Coteaux Champenois 2002 Tämän viinin värisävy on kolmikon selvästi ruskehtavin kypsyneisyydestä kielien. Tuoksu vahvistaa olettamuksen oikeaksi: kypsää luumua, lämmintä paahteisuutta ja myös hiukan VA-tyyppisiä aromeja. Maussa on hieman savua ja vähän tummia marjoja, mutta yleisvaikutelma on väsähtänyt: hapokkuutta on ja niin on tanniiniakin, mutta hedelmä on auttamatta hävinnyt johonkin. Ei kovin ihmeellinen tai hyvä viini, identiteetistä en osannut sanoa mitään muuta, kuin ettei tämä ainakaan tyypilliseltä punaiselta burgundilta vaikuttanut. Alkuperän selvittyä selvisi sekin, että kyseessä oli ensimmäinen koskaan maistamani punainen Coteaux Champenois Champagnesta - jos tämä oli edustava yksilö, niin ihan hyvällä syyllä ovat sivuutetuiksi tulleet.   87 Rudolf Fürst Centgrafenberg Frühburgunder "R" 2005 Aivan toista

Red Burgundy & Pinot Noir: mukana muutama samppanjakin

Deutz Cuvée William Deutz 1990 magnum Illan alkumaljana tarjoiltu viini on väriltään kullankeltainen ja siinä on kaikin puolin mukavat kuplat. Tuoksun aromeina erottuu mantelia ja muuta pähkinäisyyttä, melko paljon paahdetta, hieman sitruunaa ja häivähdys vaniljaa. Pähkinäisiin sävyihin sekoittuu pieni ja tässä yhteydessä juuri häiritsemätön häivähdys jonkinlaista kärähtäneen karamellin tai aavistuksenomaisen oksidoitumisen tuntua - uskon elementin olevan ennemmin vuosikerralle tyypillinen tunnusmerkki (silti veikkasin iän vuodella pieleen) kuin mikään viallinen piirre tässä muhkeassa pullollisessa. Maku on rotevan sitruunainen ja suorastaan huokuu pinotia. Lisänä on toki myös muhevan mehukasta kypsää omenaa, kevyttä mausteisuutta ja pitkä sitruunainen jälkimaku. Maukas viini - veikkasin identiteetiksi vähän sinne päin eli -89 Krugia. Joka tapauksessa oiva esimerkki oikein hyvästä mutta ei ihan huipusta ysikymppisestä: tässäkin viinissä kasikasi on hieman puhdaspiirteisempi ja